1/08

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

     

    Ulla Aitta

    Tiedeyhteisöjen johtajat – kahden alan huippuasiantuntijoita

    Yliopistojen tiede- ja tutkimuslaitoksia voidaan pitää asiantuntijaorganisaatioina omine erityispiirteineen. Tiedeyhteisöjen johto- tai esimiestehtävissä työskenteleviin kohdistuvat vaatimukset ovat kovat ja kasvavat yliopistoille asetettujen tulostavoitteiden myötä. Tutkimus- ja tiedelaitosten johtajat vastaavat oman tieteenalansa tutkimuksen ja tähän liittyvän yliopistotasoisen opetuksen kehittämisestä. Heidän tulee olla huippuasiantuntijoita omalla tieteenalallaan, mutta kyettävä myös entistä paremmin johtamaan omassa yksikössään työskenteleviä tutkijoita eli oman erityisalansa asiantuntijoita.

    Suomalaisen johtamisen erityisvahvuus on ollut asiajohtaminen. Henkilöstöjohtamista erillisenä esimiestyön osa-alueena on nostettu esille vasta parin viimeisen vuosikymmenen ajan. Asiantuntijatyön johtaminen on eriytynyt omaksi johtamisopiksi vasta aivan viime vuosina. Kyetäkseen johtamaan korkeasti koulutettuja asiantuntijoita, esimiesten tulisi syvältä luotaavasti ymmärtää niitä vaatimuksia, mitä pitkälle viety jonkin erityisalan asiantuntijuus tämän kaltaista työtä tekevälle asettaa. Eri alojen asiantuntijoita johtavilta esimiehiltä ei voida odottaa, että he hallitsevat jokaisen johdettavansa työn sisällön. Heidän tehtävänsä on ennen kaikkea huolehtia siitä, että työyhteisössä vallitsee parhaat mahdolliset työolosuhteet ja työilmapiiri, jotka puolestaan auttavat asiantuntijatyötä tekeviä saavuttamaan parhaimmat mahdolliset työn tulokset. Asiantuntijatyö edellyttää tekijältään kykyä toimia ja tehdä työtä itsenäisesti. Paradoksaalista on kuitenkin se, ettei itsenäisen työn parhaita edellytyksiä luoda etäisyyttä pitävällä tai välinpitämättömällä laissez- fare -johtajuudella.

    Varsinaisen tutkimus- ja opetushenkilöstön lisäksi tutkimus- ja tiedeyhteisöissä työskentelee usein myös muita ammattiryhmiä. Esimiesten odotetaan huolehtivan kaikkien henkilöstöryhmien ammattitiedon ja -taidon kehittämisestä, palkkauksen kannustavuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, työterveydestä ja turvallisuudesta sekä työssä jaksamisesta. Fyysisesti tai psyykkisesti uupuneet työntekijät tai sisäisissä konflikteissaan rypevät työyhteisöt eivät kykene suoriutumaan tehtävistään saatikka tuottamaan oman tutkimusalansa huipputuloksia.

    Tiede- ja tutkimuslaitosten esimiestyön tekee tavallisen yritysjohdon työtä vaikeammaksi se, että tutkimusyhteisöissä työskentelevien tutkijoiden työ on usein jo lähtökohtaisesti kilpailua työtovereiden kanssa. Samassa työyhteisössä työskentelevät tutkijat kilpailevat samoista tutkimusrahoista ja niukoista viroista Tavallisissa yrityksissä tai työorganisaatioissa esimiesten työtä helpottaa suunnattomasti se, että koko henkilöstöllä on yhteiset päämäärät ja tavoitteet, joihin työyhteisön jäsenet yhteistyöllään tähtäävät. Kollegan onnistuminen omalla työsarallaan ei riskeeraa jonkun toisen määräaikaisen palvelussuhteen tai keskeneräisen tutkimushankkeen jatkumista.

    Todellisen auktoriteetin ja luottamuksen saaminen vaatii asiantuntijatyön johtajilta poikkeuksellisia esimiestaitoja, avointa ja rehellistä vuorovaikutusta sekä kykyä asettua johdettaviensa asemaan. Tutkimusyhteisöjen arjessa esimiehet joutuvat väistämättä kohtaamaan erilaisista kilpailuasetelmista johtuvia yksilöiden tai ryhmien välisiä ristiriitoja. Tutkimus- ja opinnäytetöiden sekä viranhakujen paineet voivat eri yksilöillä ilmetä hyvinkin eri tavoin. Esimiehiltä vaaditaan syvää ymmärrystä luovan työn kanssa painiskelevien mielenliikkeistä ja näihin mahdollisesti liittyvistä paineiden purkauksista. Tiedeyhteisöjen kansainvälistyessä esimiesten tulee osata toimia luontevasti yhteistyössä myös eri kansallisuus- tai kulttuuritaustaisten työntekijöiden kanssa.

    Mikäli korkeakoulu havittelee “huippuyliopiston” statusta ja mainetta, edellyttää se ennen kaikkea huippujohtajuutta. Tiede- ja tutkimuslaitosten johtajien on oltava kaksinkertaisia huippuasiantuntijoita. Heidän on osattava johtaa asiantuntijoita, mutta samanaikaisesti heidän on myös kyettävä säilyttämään asiantuntijuus omalla tiede- ja tutkimusalallaan.

    Ulla Aitta toimii työelämän tutkijana Akavassa. Hän puhui asiantuntijatyön vaatimuksista Informaatioalan Akateemiset ry:n seminaarissa 26.10.2007