1/08

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

    - Yliopistouudistusta ja rakenteellista kehittämistä toteutetaan vuoropuhelussa opetusministeriön ja korkeakoulujen välillä. Vuoropuheluun liittyy myös käsitteistön läpikäynti ja tavoitteena on löytää yhteinen kieli. Tässä tarvitaan vielä hiomista, mm. käsitteen ’päällekkäisyyksien karsiminen’ kanssa, totesi opetusministeriön ylijohtaja Sakari Karjalainen.

    Communicatio Academica 2008

    Yksin vai yhdessä?

    Teemansa “Yksin vai yhdessä” mukaisesti yliopistojen rakenteellinen kehittäminen oli pääroolissa Tampereella pidetyssä Communicatio Academicassa. Yliopistoallianssin rehtorit hehkuttivat aidon, sisällöstä lähtevän yhteistyön voimaa. Opetusministeriön valmistelema rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelma valmistuu helmi-maaliskuun vaihteessa. Yhteistyöhankkeille on kuitenkin luvassa vain 7 miljoonaa euroa.

    Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto järjestävät joka toinen vuosi eri yliopistopaikkakunnilla Communicatio Academica -tapahtumia. 18. tammikuuta oli vuorossa Tampere ja ohjelmaa oli valmistelu työryhmässä, jossa oli edustajat sekä Tampereen yliopistosta että Tampereen teknillisestä yliopistosta. Teemoissa ja ohjelmassa näkyy aina paikallisesti ajankohtaiset aiheet – nyt siis rakenteellinen kehittäminen.

    “Erillään, avoliitossa vai hynttyyt yhteen” oli yhteisotsikkona rehtoreilla Jarl-Thure Eriksson (Tampereen teknillinen yliopisto), Aino Sallinen (Jyväskylän yliopisto) ja Krista Varantola (Tampereen yliopisto). Kolmikkoa täydensi ministeri Christoffer Taxell, joka oli toiminut puheenjohtajana yliopistoallianssin suunnitteluryhmässä.

    Suunnitteluryhmän loppuraportti oli samaisella viikolla hyväksytty kaikkien kolmen yliopiston hallituksissa ja 23. tammikuuta rehtorit veivät paperinsa opetusministerille. Communicatio Academicassa loppuraporttia esiteltiin ensimmäistä kertaa julkisella foorumilla.

    Rehtorit pitävät allianssia suurimpana rakenteellisen kehittämisen hankkeena – se kattaa neljänneksen koko yliopistolaitoksesta.

    - Ainakin avoliitto – rakkautta tarvitaan, mutta juridinen muoto on vielä hieman epäselvä, rehtori Sallinen kuvaili hanketta otsikon termien mukaisesti.

    - Yhteistyö perustuu omaehtoiseen kehittämistahtoon – ideaa ei ole mistään tilattu. Se lähtee liikkeelle sisällöstä, ei rakenteista, hän lisäsi.

    Kolmea yliopistoa ei olla Sallisen mukaan fuusioimassa vaan kyseessä on yhteistyöliittymä. Kärkialueina ovat tutkimus, tutkijakoulutus sekä kotimaiset ja kansainväliset maisteriohjelmat. Raportissa on määritelty ensivaiheen painopistealueet, jotka perustuvat suoritetun aiehaun tuloksiin. Aiehakuun tuli 63 hakemusta. Luonto, ihminen ja teknologia, luetteli Sallinen hakujen pääteemoja.

    Tarkoituksena on myös perustaa yhteisiä virkoja ja yhteisprofessuureja, jatkossa myös yhteisiä tutkimuslaitoksia ja mahdollisesti jo ensi syksynä yhteisiä tutkijakouluja.

    Epämääräiset käsitteet aiheuttavat uhkakuvia

    Tampereen yliopiston rehtori ja tämän vuoden alusta Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtajana aloittanut Krista Varantola puhui uudistuksiin liittyvistä käsitteistä. Tiiviimpään yhteistyöhön ovat olleet ajamassa mm. pienenevät ikäluokat, hakijamäärien vähentyminen ja yliopistokoulutuksen supistuminen sekä budjettirahoituksen laskeva suunta.

    Näihin ongelmiin on haettu ratkaisuehdotuksia profiloitumisesta, päällekkäisyyksien poistamisesta ja työnjaosta. Yleisesti käytettyjen käsitteiden epämääräisyys synnyttää Varantolan mielestä myös paljon uhkakuvia.

    -Profiloikaa, tehkää työnjako, kehotetaan päättäjien taholta – ei ole ihme, että yliopistoväki on ymmällään.

    -Mitä päällekkäisyyksien karsiminen tarkoittaa? Opetusministeriö ei varmaankaan tarkoita sitä, että esimerkiksi lääketiedettä opetettaisiin vain yhdessä paikassa. Muuttuneet osaamistarpeet ajavat osaltaan muutokseen. Tarvitaanko esimerkiksi kielen x opetusta enää niin paljon kuin ennen, Varantola kysyi.

    Allianssia Varantola kuvaili ennen kaikkea strategiseksi kumppanuussuhteeksi.

    Tampereen teknillisen yliopiston rehtorin Jarl-Thure Eriksson mielestä allianssihankkeella tähdätään yliopistotyön, etenkin tieteellisen tutkimustyön mielekkyyden palauttamiseen.

    -Tekevätkö esimerkiksi professorit oikeita asioita? Se, että he hankkivat palkkarahoja tutkijoilleen, vaikeuttaa heidän keskittymistään tieteeseen.

    Eriksson piti allianssia merkittävänä tieteellisenä potentiaalina ja tutkimusyhteistyöverkostoja sen keskeisenä vahvuutena.

    Rahoitus ja sisältö ajavat yhteen

    Yliopistoallianssin suunnitteluryhmän puheenjohtajana toiminut ministeri Christoffer Taxell täydensi osaltaan rehtoreitten esityksiä.

    -Tästä edeltä syntyi sellainen kuva, että nämä kolme rehtoria uskovat tähän ja minäkin uskon. Tässä on kysymys siitä, että yritetään parantaa yliopistojen edellytyksiä keskittyä olennaiseen. -Vielä suurempi haaste on se, että tutkimuksen ja opetuksen puolella voitaisiin keskittyä olennaiseen. Uskon, että hyvin johdettuna tämä allianssi pystyy vapauttamaan siihen, Taxell totesi. Hänen mielestään hankkeen suuri vahvuus on se, että se on lähtenyt liikkeelle oma-aloitteisesti, yliopistojen omasta halusta. Nyt kuitenkin työ vasta alkaa, muistutti Taxell.

    Taxell oli samaa mieltä Communicatio Academican alussa julkistetun Vuoden Professori Kaisa Häkkisen kanssa siitä, että uusi tieto löytyy usein tieteiden rajakohdista. (Ks. juttu Häkkisestä, sivut 5-9.)

    - Paljon erilaisissa talouselämän johtotehtävissä olleena tiedän, että yleissivistyksellä on myös taloudellista merkitystä.

    Professoriliiton puheenjohtaja Risto Laitinen kysyi, mitä eroa on allianssilla ja fuusiolla.

    -Fuusio ei ollut vaihtoehto. Jos olisimme ryhtyneet puhumaan fuusiosta, olisi alettu puhua hallinnosta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun

    fuusiossa ei ole vielä kovasti puhuttu sisällöistä, Varantola huomautti ja viittasi innovaatioyliopistoon.

    -Nykyinen lainsäädäntö estää fuusioitumisen. Yhtenä tavoitteena on, että voimme markkinoinnissa ja brändäyksessä käyttää hyväksi sitä, että olemme kooltamme neljännes yliopistolaitoksen volyymistä.

    -10 000-15 000 opiskelijan yhteisö on kansainvälisesti todettu toimivaksi yliopistokooksi. Ehkä kymmenien vuosien perästä olemme yhdessä, Eriksson lisäsi.

    Professoriliiton toiminnanjohtaja Jorma Virkkala kysyi, kuinka paljon yliopistoallianssi on liikkeellä rahoituksen vuoksi.

    -Voidaan hyvin myöntää, että olemme liikkeellä myös rahoituksen vuoksi, mutta emme pelkästään sen takia. Luovutamme raportin opetusministerille keskiviikkona (23.1.) ja haluamme mukaan rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelmaan ja kilpailemaan sen lisärahoituksesta.

    Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Ragna Rönnholm tiedusteli, miten allianssi parantaa tutkijoiden uranäkymiä.

    -Tähtäämme vetovoimaisiin tutkimusympäristöihin ja sitä kautta saamaan lisää tutkimusrahoitusta. Tämä heijastuu myös nykyistä parempiin uramahdollisuuksiin, uskoi Sallinen.

    Avosuhteeseen ei liity myötäjäisiä

    “Myötäjäisten määrä ja laatu” oli otsikkona opetusministeriön ylijohtaja Sakari Karjalaisen esityksellä. Hän piti allianssirehtoreiden esitystä selkeänä ja vakuuttavana.

    - Kyseessä ei ole pelkästään liturginen yhteistyö vaan selkeä tahtotila. Avosuhteeseen ei kuitenkaan ole perinteisesti annettu myötäjäisiä, Karjalainen sanoi ja nauratti yli 120 hengen yleisöä.

    Karjalainen oli tutkinut, mitä myötäjäisillä on yleensä tarkoitettu.

    -Sitä voi luonnehtia talosta lähtevän tyttären ennakkoperinnöksi. Myötäjäisten sijasta opetusministeriön tavoitteena on jatkossakin turvata yliopistojen vapaus ja tieteen rahoitus sekä huolehtia myös rahoituksen jatkuvuudesta.

    Karjalainen jakoi rehtori Varantolan huolen käsitteiden merkityksestä.

    -Yliopistouudistusta ja rakenteellista kehittämistä toteutetaan vuoropuhelussa opetusministeriön ja korkeakoulujen välillä. Vuoropuheluun liittyy myös käsitteistön läpikäynti ja tavoitteena on löytää yhteinen kieli. Tässä tarvitaan vielä hiomista, mm. käsitteen ’päällekkäisyyksien karsiminen’ kanssa.

    Toista vuoropuhelua opetusministeriö käy valtiovarainministeriön suuntaan.

    -Tuottavuusohjelmasta ja rahoituksen tilasta keskustelu sinne suuntaan on ollut hyvin vaikeaa. Tämän tilaisuuden otsikoinnin tyylejä mukaillen välillä on tullut mieleen ’lähestymiskiellon hakeminen’.

    Esityksessään Karjalainen kävi läpi yliopistouudistuksen tilanteen. Viime syksynä esitelty yliopistolain suuntaviivat sai osakseen yksimielisen kannatuksen – vain aikataulua pidettiin haasteellisena. Uusi yliopistolaki lähtee lausuntokierrokselle viimeistään elokuussa 2008.

    Innovaatioyliopiston säätiö perustetaan ensi toukokuussa. Valtio on sitoutunut tässä vaiheessa vain yhteen säätiömuotoiseen yliopistoon. Jatkossa säätiömuoto on mahdollinen myös muille yliopistoille, mutta valtio päättää sitoutumisestaan niihin tapauskohtaisesti.

    Työantajatehtävät siirtyvät yliopistoille vuoden 2010 alusta. Karjalainen piti tätä uutta tehtävää haasteellisena sekä sisällöllisesti että resurssien osalta.

    Ulkopuolisten jäsenten lukumäärää lisätään kaikkien yliopistojen ylimpänä toimielimenä toimivissa hallituksissa. Julkisoikeudellisina laitoksina toimivissa yliopistoissa hallituksen jäsenet valitaan yliopiston sisäisellä valintamenettelyllä.

    Rahoitustason mittasuhteiden ero puhutti

    Yliopistouudistuksen rinnalla kulkee rakenteellinen kehittäminen. Opetusministeriön rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelma vuosille 2008-2011 valmistuu helmi-maaliskuun vaihteessa. Karjalainen esitteli sen alustavaa sisältöä (ks. laatikko ohessa). Toimenpideohjelman linjaukset ovat keskeisesti esillä keväällä yliopistojen tavoite- ja tulosneuvotteluissa. Rakenteellista kehittämistä on tuettu ja tuetaan hankerahoituksella, joka on 7 miljoonaa euroa.

    Innovaatioyliopiston säätiövarallisuuden muodostamiseen valtio satsaa 500 miljoonaa euroa ja muilta tahoilta on tulossa vähintään 200 miljoonaa euroa. On myös luvattu, että sen toimintojen valtion rahoitusta kasvatetaan.

    Puheenjohtaja Ragna Rönnholm kysyi Karjalaiselta, onko edellisestä virkkeestä jäänyt pois loppulause “niin, ettei se heikennä muiden yliopistojen rahoitusta”.

    - Innovaatioyliopiston toimintamenot eivät ole pois muilta. Sen rahoitusta lisätään, mutta onko se Sailaksen raportissa esitetty summa, ei ole vielä varmaa, ylijohtaja Karjalainen vastasi.

    Rahoitus kirvoitti kuuman aiheen kahvitaukokeskustelulle. Innovaatioyliopisto on siis saamassa 500 + 200 miljoonaa, kun kaikki muut rakenteellisen kehittämisen hankkeet – mm. Turun konsortio, Itä-Suomen yliopisto ja yliopistoallianssi – joutuvat tappelemaan 7 miljoonan euron potista. Mittaluokkien ero pöyristytti yliopistoväkeä.

    Rakenteellisen kehittämisen pääpiirteitä:

    • visio 2020: yliopistoja enintään 15, ammattikorkeakouluja enintään 18, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen strategisia liittoutumia 4-5
    • riittävän suuret korkeakoulut: yliopistot vähintään 3000, ammattikorkeakoulut 2500, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen strategiset liittoutumat 8000 kokopäiväopiskelijaa
    • riittävän suuret koulutusohjelmat (sisäänotto 40 opiskelijaa)
    • riittävän suuret laitokset (vähintään 5 professoria)
    • sektoritutkimuslaitosten kanssa yhteistä henkilöstöä, tutkimusohjelmia ja infrastruktuuria; sektoritutkimuksen rakenneuudistus v. 2008 aikana
    • yhteiset tietojärjestelmät sekä kirjastoja tietopalvelut
    • uudet tutkinnonanto-oikeudet epätodennäköisiä
    • alueellisen toimipisteverkon tiivistäminen

    Tieteentekoa yksin tai kimpassa

    Communicatio Academican alkuosio käsitteli rakennetason asioita ja loppupuolella pohdittiin tieteenteon periaatteita – yksin tai kimpassa. Tässä on eroja eri tieteenalojen välillä.

    Johtaja, professori Riitta Suuronen piti johtamaansa yksikköä Tampereen yliopiston Regeaa hyvänä esimerkkinä yhdessä tekemisestä. Regeassa tehdään kantasoluihin ja kudosteknologiaan liittyvää tutkimusta.

    -Edustamme ’kimpassa on kivempaa’ mentaliteettia. Yhteistyö on välttämätöntä sekä paikallisesti että globaalisti.

    -Tutkimusyhteisöjen tulisi sykkiä samaan tahtiin ja kaikkien tulee tietää, mihin pyritään, Suuronen tähdensi.

    Professori Asko Miettinen Tampereen teknillisestä yliopistosta puhui esityksessään muun muassa tieteen tekemiseen liittyvistä metaforista: vähemmän on enemmän, verkostoidu tai kuole, karismaattiset johtajat.

    -Orkesterinjohtaja tiedeyhteisön johtajana ei välttämättä ole kovin hyvä metafora, koska useimmat kapellimestarit ovat diktaattoreja. Luottamus on tärkeää ja vastuuta tulisi antaa myös nuoremmille tutkijoille, Miettinen huomautti.

    Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen yliassistentti, dosentti Mikko Lahtinen kaipasi nyky-yliopistoon enemmän entusiasmia. Viime syksynä Vuoden tieteentekijänä palkitun Lahtisen mielestä hyvää tutkimusta syntyy sekä yksin että yhdessä ja myös suomen kielellä.

    -Itse kannatan yksin tekemistä varsinkin silloin, kun yhdessä on jotenkin ahdistavaa.

    Lahtinen toivoi enemmän oman ajan kriittistä arviointia ja omien toimintatapojen analysointia.

    Professori Helge Lemmetyinen Tampereen teknillisestä yliopistosta arvosteli nykyistä korkeakoulupolitiikkaa hoipertelevaksi ja paikkailevaksi:

    -Rakennusinsinöörejä oli ensiksi liikaa – kohta liian vähän, hammaslääkäreitä oli liikaa – kohta merkittävä vajaus, tietotekniikkaa laajennettiin – nyt koulutusohjelmat eivät saa opiskelijoita.

    -On alueellisia toimijoita, kuten Pori, jossa on kai enemmän opettajia kuin ensisijaisia hakijoita, yksiköitä on Vammalassa ja Nastolassa.

    Allianssiyhteistyössä on Lemmetyisen mielestä omat haasteensa, joista vähäisimmät eivät liity insinöörien ja humanistien välisiin ennakkoluuloihin. Ehdotettiinpa hiljattain, että Tampereen teknilliseen yliopistoon tulisi saada koulutusohjelma ’filosofian tohtorista DI:ksi’.

    -Tässä hengessä ja ilmapiirissäkö pitäisi pian mennä avoliittoon ja kihlaukseen. Ajattelu erosta kahden kulttuurin välillä luo näennäisen, tarpeettoman ja vahingollisen kontrastin, Lemmetyinen totesi.

    Hän piti yhteistyön tieteellistä pohjaa hyvänä. Muutamia ehtoja tulee vielä täyttää:

    - Koulutusohjelmat humanistista tekniikan kandidaatiksi sekä DI:stä ihmiseksi. Lisäksi luotijuna Tampereen ja Jyväskylän välille sekä ratikka Hervannasta keskustaan, hauskuutti lopuksi professori Lemmetyinen.

    Teksti: Kirsti Sintonen
    Kuvat: Jyrki Luukkonen