Communicatio Academica 2008
Yksin vai yhdessä?
Teemansa “Yksin vai yhdessä” mukaisesti
yliopistojen rakenteellinen kehittäminen
oli pääroolissa Tampereella pidetyssä
Communicatio Academicassa. Yliopistoallianssin
rehtorit hehkuttivat aidon,
sisällöstä lähtevän yhteistyön voimaa.
Opetusministeriön valmistelema rakenteellisen
kehittämisen toimenpideohjelma
valmistuu helmi-maaliskuun vaihteessa.
Yhteistyöhankkeille on kuitenkin
luvassa vain 7 miljoonaa euroa.
Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto järjestävät
joka toinen vuosi eri yliopistopaikkakunnilla
Communicatio Academica -tapahtumia. 18.
tammikuuta oli vuorossa Tampere ja ohjelmaa
oli valmistelu työryhmässä, jossa oli edustajat
sekä Tampereen yliopistosta että Tampereen teknillisestä
yliopistosta. Teemoissa ja ohjelmassa
näkyy aina paikallisesti ajankohtaiset aiheet – nyt
siis rakenteellinen kehittäminen.
“Erillään, avoliitossa vai hynttyyt yhteen” oli
yhteisotsikkona rehtoreilla Jarl-Thure Eriksson
(Tampereen teknillinen yliopisto), Aino Sallinen
(Jyväskylän yliopisto) ja Krista Varantola (Tampereen
yliopisto). Kolmikkoa täydensi ministeri
Christoffer Taxell, joka oli toiminut puheenjohtajana
yliopistoallianssin suunnitteluryhmässä.
Suunnitteluryhmän loppuraportti oli samaisella
viikolla hyväksytty kaikkien kolmen yliopiston
hallituksissa ja 23. tammikuuta rehtorit veivät
paperinsa opetusministerille. Communicatio
Academicassa loppuraporttia esiteltiin ensimmäistä
kertaa julkisella foorumilla.
Rehtorit pitävät allianssia suurimpana rakenteellisen
kehittämisen hankkeena – se kattaa neljänneksen
koko yliopistolaitoksesta.
- Ainakin avoliitto – rakkautta tarvitaan,
mutta juridinen muoto on vielä hieman epäselvä, rehtori Sallinen kuvaili hanketta otsikon termien
mukaisesti.
- Yhteistyö perustuu omaehtoiseen kehittämistahtoon
– ideaa ei ole mistään tilattu. Se lähtee
liikkeelle sisällöstä, ei rakenteista, hän lisäsi.
Kolmea yliopistoa ei olla Sallisen mukaan
fuusioimassa vaan kyseessä on yhteistyöliittymä.
Kärkialueina ovat tutkimus, tutkijakoulutus sekä
kotimaiset ja kansainväliset maisteriohjelmat.
Raportissa on määritelty ensivaiheen painopistealueet,
jotka perustuvat suoritetun aiehaun
tuloksiin. Aiehakuun tuli 63 hakemusta. Luonto,
ihminen ja teknologia, luetteli Sallinen hakujen
pääteemoja.
Tarkoituksena on myös perustaa yhteisiä virkoja
ja yhteisprofessuureja, jatkossa myös yhteisiä
tutkimuslaitoksia ja mahdollisesti jo ensi syksynä
yhteisiä tutkijakouluja.
Epämääräiset käsitteet aiheuttavat
uhkakuvia
Tampereen yliopiston rehtori ja tämän vuoden
alusta Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston
puheenjohtajana aloittanut Krista Varantola puhui
uudistuksiin liittyvistä käsitteistä. Tiiviimpään
yhteistyöhön ovat olleet ajamassa mm. pienenevät
ikäluokat, hakijamäärien vähentyminen
ja yliopistokoulutuksen supistuminen sekä budjettirahoituksen
laskeva suunta.
Näihin ongelmiin on haettu ratkaisuehdotuksia
profiloitumisesta, päällekkäisyyksien poistamisesta
ja työnjaosta. Yleisesti käytettyjen käsitteiden
epämääräisyys synnyttää Varantolan mielestä
myös paljon uhkakuvia.
-Profiloikaa, tehkää työnjako, kehotetaan
päättäjien taholta – ei ole ihme, että yliopistoväki
on ymmällään.
-Mitä päällekkäisyyksien karsiminen tarkoittaa?
Opetusministeriö ei varmaankaan tarkoita
sitä, että esimerkiksi lääketiedettä opetettaisiin
vain yhdessä paikassa. Muuttuneet osaamistarpeet ajavat osaltaan muutokseen. Tarvitaanko esimerkiksi
kielen x opetusta enää niin paljon kuin ennen,
Varantola kysyi.
Allianssia Varantola kuvaili ennen kaikkea
strategiseksi kumppanuussuhteeksi.
Tampereen teknillisen yliopiston rehtorin
Jarl-Thure Eriksson mielestä allianssihankkeella
tähdätään yliopistotyön, etenkin tieteellisen
tutkimustyön mielekkyyden palauttamiseen.
-Tekevätkö esimerkiksi professorit oikeita asioita?
Se, että he hankkivat palkkarahoja tutkijoilleen,
vaikeuttaa heidän keskittymistään tieteeseen.
Eriksson piti allianssia merkittävänä tieteellisenä
potentiaalina ja tutkimusyhteistyöverkostoja
sen keskeisenä vahvuutena.
Rahoitus ja sisältö ajavat yhteen
Yliopistoallianssin suunnitteluryhmän puheenjohtajana
toiminut ministeri Christoffer Taxell
täydensi osaltaan rehtoreitten esityksiä.
-Tästä edeltä syntyi sellainen kuva, että nämä kolme rehtoria uskovat tähän ja minäkin uskon.
Tässä on kysymys siitä, että yritetään parantaa
yliopistojen edellytyksiä keskittyä olennaiseen.
-Vielä suurempi haaste on se, että tutkimuksen
ja opetuksen puolella voitaisiin keskittyä olennaiseen.
Uskon, että hyvin johdettuna tämä allianssi
pystyy vapauttamaan siihen, Taxell totesi.
Hänen mielestään hankkeen suuri vahvuus on
se, että se on lähtenyt liikkeelle oma-aloitteisesti,
yliopistojen omasta halusta. Nyt kuitenkin työ
vasta alkaa, muistutti Taxell.
Taxell oli samaa mieltä Communicatio Academican
alussa julkistetun Vuoden Professori
Kaisa Häkkisen kanssa siitä, että uusi tieto löytyy
usein tieteiden rajakohdista. (Ks. juttu Häkkisestä,
sivut 5-9.)
- Paljon erilaisissa talouselämän johtotehtävissä
olleena tiedän, että yleissivistyksellä on
myös taloudellista merkitystä.
Professoriliiton puheenjohtaja Risto Laitinen
kysyi, mitä eroa on allianssilla ja fuusiolla.
-Fuusio ei ollut vaihtoehto. Jos olisimme ryhtyneet
puhumaan fuusiosta, olisi alettu puhua
hallinnosta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun
fuusiossa ei ole vielä kovasti puhuttu sisällöistä,
Varantola huomautti ja viittasi innovaatioyliopistoon.
-Nykyinen lainsäädäntö estää fuusioitumisen.
Yhtenä tavoitteena on, että voimme markkinoinnissa
ja brändäyksessä käyttää hyväksi
sitä, että olemme kooltamme neljännes yliopistolaitoksen
volyymistä.
-10 000-15 000 opiskelijan yhteisö on kansainvälisesti
todettu toimivaksi yliopistokooksi.
Ehkä kymmenien vuosien perästä olemme yhdessä,
Eriksson lisäsi.
Professoriliiton toiminnanjohtaja Jorma
Virkkala kysyi, kuinka paljon yliopistoallianssi
on liikkeellä rahoituksen vuoksi.
-Voidaan hyvin myöntää, että olemme liikkeellä
myös rahoituksen vuoksi, mutta emme
pelkästään sen takia. Luovutamme raportin opetusministerille
keskiviikkona (23.1.) ja haluamme
mukaan rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelmaan
ja kilpailemaan sen lisärahoituksesta.
Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Ragna
Rönnholm tiedusteli, miten allianssi parantaa
tutkijoiden uranäkymiä.
-Tähtäämme vetovoimaisiin tutkimusympäristöihin
ja sitä kautta saamaan lisää tutkimusrahoitusta.
Tämä heijastuu myös nykyistä parempiin
uramahdollisuuksiin, uskoi Sallinen.
Avosuhteeseen ei liity myötäjäisiä
“Myötäjäisten määrä ja laatu” oli otsikkona opetusministeriön
ylijohtaja Sakari Karjalaisen esityksellä.
Hän piti allianssirehtoreiden esitystä
selkeänä ja vakuuttavana.
- Kyseessä ei ole pelkästään liturginen yhteistyö
vaan selkeä tahtotila. Avosuhteeseen ei
kuitenkaan ole perinteisesti annettu myötäjäisiä,
Karjalainen sanoi ja nauratti yli 120 hengen
yleisöä.
Karjalainen oli tutkinut, mitä myötäjäisillä on
yleensä tarkoitettu.
-Sitä voi luonnehtia talosta lähtevän tyttären
ennakkoperinnöksi. Myötäjäisten sijasta opetusministeriön
tavoitteena on jatkossakin turvata
yliopistojen vapaus ja tieteen rahoitus sekä huolehtia
myös rahoituksen jatkuvuudesta.
Karjalainen jakoi rehtori Varantolan huolen
käsitteiden merkityksestä.
-Yliopistouudistusta ja rakenteellista kehittämistä
toteutetaan vuoropuhelussa opetusministeriön
ja korkeakoulujen välillä. Vuoropuheluun
liittyy myös käsitteistön läpikäynti ja tavoitteena
on löytää yhteinen kieli. Tässä tarvitaan vielä hiomista, mm. käsitteen ’päällekkäisyyksien karsiminen’
kanssa.
Toista vuoropuhelua opetusministeriö käy
valtiovarainministeriön suuntaan.
-Tuottavuusohjelmasta ja rahoituksen tilasta
keskustelu sinne suuntaan on ollut hyvin vaikeaa.
Tämän tilaisuuden otsikoinnin tyylejä mukaillen
välillä on tullut mieleen ’lähestymiskiellon
hakeminen’.
Esityksessään Karjalainen kävi läpi yliopistouudistuksen
tilanteen. Viime syksynä esitelty yliopistolain
suuntaviivat sai osakseen yksimielisen
kannatuksen – vain aikataulua pidettiin haasteellisena.
Uusi yliopistolaki lähtee lausuntokierrokselle
viimeistään elokuussa 2008.
Innovaatioyliopiston säätiö perustetaan ensi
toukokuussa. Valtio on sitoutunut tässä vaiheessa
vain yhteen säätiömuotoiseen yliopistoon. Jatkossa
säätiömuoto on mahdollinen myös muille
yliopistoille, mutta valtio päättää sitoutumisestaan
niihin tapauskohtaisesti.
Työantajatehtävät siirtyvät yliopistoille vuoden
2010 alusta. Karjalainen piti tätä uutta tehtävää
haasteellisena sekä sisällöllisesti että resurssien
osalta.
Ulkopuolisten jäsenten lukumäärää lisätään
kaikkien yliopistojen ylimpänä toimielimenä toimivissa hallituksissa. Julkisoikeudellisina laitoksina
toimivissa yliopistoissa hallituksen jäsenet
valitaan yliopiston sisäisellä valintamenettelyllä.
Rahoitustason mittasuhteiden ero puhutti
Yliopistouudistuksen rinnalla kulkee rakenteellinen
kehittäminen. Opetusministeriön rakenteellisen
kehittämisen toimenpideohjelma vuosille
2008-2011 valmistuu helmi-maaliskuun
vaihteessa. Karjalainen esitteli sen alustavaa sisältöä
(ks. laatikko ohessa). Toimenpideohjelman
linjaukset ovat keskeisesti esillä keväällä yliopistojen
tavoite- ja tulosneuvotteluissa. Rakenteellista
kehittämistä on tuettu ja tuetaan hankerahoituksella,
joka on 7 miljoonaa euroa.
Innovaatioyliopiston säätiövarallisuuden
muodostamiseen valtio satsaa 500 miljoonaa
euroa ja muilta tahoilta on tulossa vähintään 200
miljoonaa euroa. On myös luvattu, että sen toimintojen
valtion rahoitusta kasvatetaan.
Puheenjohtaja Ragna Rönnholm kysyi Karjalaiselta,
onko edellisestä virkkeestä jäänyt pois
loppulause “niin, ettei se heikennä muiden yliopistojen
rahoitusta”.
- Innovaatioyliopiston toimintamenot eivät
ole pois muilta. Sen rahoitusta lisätään, mutta
onko se Sailaksen raportissa esitetty summa, ei
ole vielä varmaa, ylijohtaja Karjalainen vastasi.
Rahoitus kirvoitti kuuman aiheen kahvitaukokeskustelulle.
Innovaatioyliopisto on siis saamassa
500 + 200 miljoonaa, kun kaikki muut rakenteellisen
kehittämisen hankkeet – mm. Turun
konsortio, Itä-Suomen yliopisto ja yliopistoallianssi
– joutuvat tappelemaan 7 miljoonan
euron potista. Mittaluokkien ero pöyristytti yliopistoväkeä.
Rakenteellisen kehittämisen pääpiirteitä:
• visio 2020: yliopistoja enintään 15,
ammattikorkeakouluja enintään 18,
yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
strategisia liittoutumia 4-5
• riittävän suuret korkeakoulut:
yliopistot vähintään 3000,
ammattikorkeakoulut 2500,
yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
strategiset liittoutumat 8000
kokopäiväopiskelijaa
• riittävän suuret koulutusohjelmat
(sisäänotto 40 opiskelijaa)
• riittävän suuret laitokset
(vähintään 5 professoria)
• sektoritutkimuslaitosten kanssa yhteistä
henkilöstöä, tutkimusohjelmia ja infrastruktuuria;
sektoritutkimuksen rakenneuudistus
v. 2008 aikana
• yhteiset tietojärjestelmät sekä kirjastoja
tietopalvelut
• uudet tutkinnonanto-oikeudet
epätodennäköisiä
• alueellisen toimipisteverkon tiivistäminen
Tieteentekoa yksin tai kimpassa
Communicatio Academican alkuosio käsitteli
rakennetason asioita ja loppupuolella pohdittiin
tieteenteon periaatteita – yksin tai kimpassa.
Tässä on eroja eri tieteenalojen välillä.
Johtaja, professori Riitta Suuronen piti johtamaansa
yksikköä Tampereen yliopiston Regeaa
hyvänä esimerkkinä yhdessä tekemisestä. Regeassa
tehdään kantasoluihin ja kudosteknologiaan
liittyvää tutkimusta.
-Edustamme ’kimpassa on kivempaa’ mentaliteettia.
Yhteistyö on välttämätöntä sekä paikallisesti
että globaalisti.
-Tutkimusyhteisöjen tulisi sykkiä samaan tahtiin
ja kaikkien tulee tietää, mihin pyritään, Suuronen
tähdensi.
Professori Asko Miettinen Tampereen teknillisestä
yliopistosta puhui esityksessään muun
muassa tieteen tekemiseen liittyvistä metaforista:
vähemmän on enemmän, verkostoidu tai kuole,
karismaattiset johtajat.
-Orkesterinjohtaja tiedeyhteisön johtajana ei
välttämättä ole kovin hyvä metafora, koska
useimmat kapellimestarit ovat diktaattoreja.
Luottamus on tärkeää ja vastuuta tulisi antaa
myös nuoremmille tutkijoille, Miettinen huomautti.
Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen
laitoksen yliassistentti, dosentti Mikko Lahtinen kaipasi nyky-yliopistoon enemmän entusiasmia.
Viime syksynä Vuoden tieteentekijänä palkitun
Lahtisen mielestä hyvää tutkimusta syntyy sekä
yksin että yhdessä ja myös suomen kielellä.
-Itse kannatan yksin tekemistä varsinkin silloin,
kun yhdessä on jotenkin ahdistavaa.
Lahtinen toivoi enemmän oman ajan kriittistä
arviointia ja omien toimintatapojen analysointia.
Professori Helge Lemmetyinen Tampereen
teknillisestä yliopistosta arvosteli nykyistä korkeakoulupolitiikkaa
hoipertelevaksi ja paikkailevaksi:
-Rakennusinsinöörejä oli ensiksi liikaa – kohta
liian vähän, hammaslääkäreitä oli liikaa – kohta
merkittävä vajaus, tietotekniikkaa laajennettiin
– nyt koulutusohjelmat eivät saa opiskelijoita.
-On alueellisia toimijoita, kuten Pori, jossa on
kai enemmän opettajia kuin ensisijaisia hakijoita,
yksiköitä on Vammalassa ja Nastolassa.
Allianssiyhteistyössä on Lemmetyisen mielestä
omat haasteensa, joista vähäisimmät eivät liity
insinöörien ja humanistien välisiin ennakkoluuloihin.
Ehdotettiinpa hiljattain, että Tampereen
teknilliseen yliopistoon tulisi saada koulutusohjelma
’filosofian tohtorista DI:ksi’.
-Tässä hengessä ja ilmapiirissäkö pitäisi pian
mennä avoliittoon ja kihlaukseen. Ajattelu erosta
kahden kulttuurin välillä luo näennäisen, tarpeettoman
ja vahingollisen kontrastin, Lemmetyinen
totesi.
Hän piti yhteistyön tieteellistä pohjaa hyvänä.
Muutamia ehtoja tulee vielä täyttää:
- Koulutusohjelmat humanistista tekniikan
kandidaatiksi sekä DI:stä ihmiseksi. Lisäksi luotijuna
Tampereen ja Jyväskylän välille sekä ratikka
Hervannasta keskustaan, hauskuutti lopuksi
professori Lemmetyinen.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Jyrki Luukkonen |