Sano se suoraan!
Tutkijoita kohdellaan nykyisin kuin karjaa. Suomalainen energiapolitiikka jyllää paikallaan. Professoriliiton Vuoden Professoriksi valitsema Eva-Mari Aro uskaltaa ottaa kantaa.
Kun maallikko näkee laboratoriopullossa
vihertävää sinileväliejua,
hän ajattelee
yök, samaa mönjää kuin kesällä
järvissä ja meressä. Kun
tutkija katselee samaa, hän
ajattelee sinileviä syanobakteereina
eli sinistä yhteytyspigmenttiä
omaavina elämän mahdollistajina. Niiden
yhteyttämisen ansiosta muodostui aikoinaan otsonikerros,
joka esti liiallisen, mutaatioita aiheuttavan
auringon UV-säteilyn pääsyn maapallolle.
Fotosynteesitutkimus imi Eva-Mari Aron mukaansa
70-luvun puolivälissä. Vuonna 1982 valmistunut
väitöskirja käsitteli kasvien fotosynteesikoneiston
rakenteen ja toiminnan välistä yhteyttä sekä
fotosynteesin sopeutumista luonnossa vallitseviin
vaihteleviin ympäristöolosuhteisiin.
Tutkijanura ei kuitenkaan lähtenyt välittömästi
lentoon. Aro joutui kompuroimaan monen naistutkijan
kohtaamissa etenemisen esteissä. Tukea ei tullut
riittävästi, viittaukset eivät lähteneet nousuun.
Vaikka hän sai kasvifysiologian apulaisprofessuurin jo
vuonna 1987, riittämättömyyden tunne piinasi. Vuoden
Professorin julkistustilaisuudessa Tieteen päivillä
Aro myönsi, että täydellinen burn out iski päälle viitisen
vuotta apulaisprofessuurin jälkeen.
Silloin puuttui usko itseeni ja läheisen tiedeyhteisön
tuki. Oli tunne, että miehet ovat hyviä, minä
en ole mitään. Tutkijanuran alussa oleville, varsinkin
naisille tulisi valaa enemmän uskoa omiin kykyihin.
Tätä olen yrittänyt muistaa tehdä tutkimusryhmän
vetäjänä.
Tutkijan kivikkoisen uran alkutaipaleella oleville
naisille, Aro haluaa tähdentää myös sitä, kuinka tärkeää
on valita oikeanlainen puoliso sellainen, jolla
on timantinkova itsetunto ja jakaa kotityöt. Hänen
omalle kohdalleen tällainen onni on osunut.
Naisen ei tarvitse luopua perhehaaveista tieteellisen
uran vuoksi. Molemmat on mahdollista saada.
Mutta ei pidä mennä naimisiin ihan tyhmän kanssa,
hän naurahtaa.
Fotosynteesillä puhdasta energiaa
Web of science -viittauskertoimet lähtivät kuitenkin
vähitellen jyrkkään nousukiitoon. Professori Eva-
Mari Aron johtamasta laboratoriosta on kehittynyt
ajan myötä yksi kansainvälisesti arvostetuimmista fotosynteesitutkimuksen keskuksista. Integroidun
fotosynteesi- ja metaboliittitutkimuksen yksikkö on
Suomen Akatemian huippuyksikkö ja sen fotosynteesi-
ja aurinkopolttoainetutkimus sijoittuu Turun
yliopiston Biokemian ja elintarvikekemian laitokselle.
Viime vuosina Aron ryhmä on keskittynyt tutkimaan,
miten fotosynteesikoneisto saadaan valjastettua
tuottamaan puhdasta hiilidioksituotoltaan neutraalia
energiaa koko ihmiskunnalle.
Yksi Eva-Mari Aron uran huippuhetkistä sattui
vuosiin 20052006, jolloin hän oli noin 30 eurooppalaisen
tutkijan kanssa Saksassa Max Planck -instituutissa.
Silloin päätimme, että fotosynteesitutkimus
täytyy valjastaa hyötykäyttöön. Fotosynteesi on
tuottanut kaikki maapallon fossiiliset polttoaineet, ja
fotosynteesillä pystyisi myös korvaamaan fossiiliset
polttoaineet.
Fotosynteesin avulla syanobakteerit tuottavat
vedestä ja auringonvalosta vetyä. Vety edustaa puhdasta
energiaa, ja auringonvaloa sen tuottamiseen syanobakteerien
avulla on saatavilla rajattomasti.
Lehtihaastattelussa vuonna 2008 Eva-Mari Aro
arvioi, että ensimmäiset energiaa tuottavat syanobakteerisovellukset
nähtäneen 10 vuoden kuluttua.
Nyt aikajänne on tästä hieman venynyt. Alan
tutkimus etenee kolmella rintamalla: bioreaktoreiden
kehittäminen, auringonvalon muuttaminen suoraan
käyttövalmiiksi polttoaineeksi sekä keinotekoisen
fotosynteesin tutkimus. Näistä bioreaktorit ovat edistyneet
pisimmälle.
Keskitettyä energiantuotantoa varten bioreaktorit
voitaisiin Aron mukaan rakentaa merelle tai viljelykäyttöön
soveltumattomalle maalle.
Hän visioi myös paikallisia pienreaktoreita: omakotitalojen
tai kesämökkien katoilla voisi olla aurinkopaneelien
tapaan syanobakteeritankkeja tuottamassa
energiaa. Yksityistaloudet voisivat myydä ylijäävän
energian.
Hajautetussa energiatuotannossa jokainen alkaisi
ottaa enemmän vastuuta tekemisistään. Se antaisi
ihmisille myös tyydytystä. Tavallisia ihmisiä ei
pidä syyllistää maailman energiaongelmista, mutta
se ei ole syyllistämistä, jos jokainen osallistuisi omalta
pieneltä osaltaan energiantuotantoon.
Hollannissa on jo koekäytössä 5001000 litran
bioreaktoreita, joissa fotosynteesin energiantuottoa
skaalataan ylöspäin tähtäimenä hyödyntäminen teollisuuskäyttöön.
Energiakeskusteluun räväkämpiä otteita
Joulukuussa Washingtonissa pidettiin IEA:n (International
Energy Agency) kansainvälinen kokous, jossa
puhuttiin biovedyn tuotannosta syanobakteereilla.
Suomessakin tehdään tiekarttaa vedyntuotantoon.
Suomessa energiakeskustelu on jyllännyt liiaksi
biomassan ja ydinenergian ympärillä. Pitäisi olla avarakatseisempi
ja kehittää uusia teknologioita. Ne eivät tule
itsestään, mutta aurinko on ehtymätön energiavara.
Eva-Mari Aro onkin ollut aika ajoin yhteydessä
energiapolitiikan päättäjiin ja yrittänyt avata silmiä
kehitystyölle. Edes Suomen metsissä ei ole tarpeeksi
biomassaa energiatarpeisiimme. Maailmassa ei pitäisi
uhrata viljaa tai maissia etanolin tuotantoon.
Energiakeskustelu kaipaa räväkämpiä otteita.
Kaikki tuntuu liikkuvan niin kovin hitaasti. Nyt yksi
pipetoi sitä ja toinen tätä. Tämän sijaan pitäisi tehdä
esimerkiksi Euroopan mittakaavassa yhteinen päätös,
että ratkaistaan tämä ongelma. Perustetaan kunnollinen
alan tutkimuslaitos ja turvataan sen rahoitus.
Aron mukaan Eurooppa on ollut fotosynteesitutkimuksessa
johtava alue, mutta viime vuosina asemia
on menetetty Yhdysvalloille. Japani oli ennen Fukushimaa
kovasti ydinvoimamyönteinen, mutta nyt
sielläkin kehitellään kiivaasti uusia ratkaisuja. Japani
ja Suomi järjestävät vuorovuosin fotosynteesialan tieteellisiä
konferensseja ja Eva-Marin tutkimusryhmässä
on japanilaisia nuoria tutkijoita.
Tutkijoita kohdellaan kuin karjaa
Vaikka Eva-Mari Aron tutkimustyö on kovin selkeästi
hyödynnettävää, hän on tuntenut koko ikänsä tekevänsä
nimenomaan perustutkimusta.
Tiedepolitiikassa oli kausi, kun piti niin kovasti
tehdä soveltavaa. Mietin tuolloin jo vähän aikaa lopettavani
kokonaan. Tässä vaan istutaan ja innovoidaan
-tyyli ei kuulu tieteeseen.
Mutta olen pärjännyt perustutkimuksella. Kun
perustutkimuksessa päästään riittävän syvälle, vasta
sitten sitä voi soveltaa. Olen tavattoman iloinen siitä,
että tutkimukseni ei ehkä olekaan ollut turhaa vaan
tuloksia voitaneen soveltaa hyötykäyttöön.
Aro kiittelee Suomen Akatemiaa, joka on tukenut
hänen tekemäänsä perustutkimusta. Eva-Mari Aro
toimi akatemiaprofessorina kauden 19982008. Uusi
huippuyksikköhakemus on paraikaa vetämässä. Kotimaisten
ja kansainvälisen rahoitushakemusten rumba
onkin työllistänyt viimeisen vuoden aikana niin, ettei professori ole juurikaan pystynyt viettämään
jouluja tai juhannuksia.
Tutkijana tunnen, että meitä kohdellaan
kuin karjaa polttomerkki vaan
otsaan. Kytätään julkaisujen lukumääriä,
IF- ja TSV-kertymiä. Parhaissa kansainvälisissä
piireissä näistä ollaan jo luopumassa,
mutta Suomi on innoissaan!
Julkistustilaisuuden puheenvuorossaan
Tieteen päivillä Eva-Mari Aro laukoi
konsteja tieteen tilan kohentamiseksi:
Aputyövoimaa tuloksia tekevien
välittömään läheisyyteen ei kauaksi
hallintoyksiköihin vaan laitoksiin.
Myös avustava henkilöstö arvostaa olemista
tutkimusryhmien lähellä: työhön
antaa motivaatiota yhteinen menestyminen
ja tulosten näkeminen.
Väitelleitä tohtoreita pitäisi rekrytoida
koordinaattoreiksi tutkimusyksiköihin.
He voisivat vihkiytyä esimerkiksi
mutkikkaaseen EU-rahoituksen
hakemiseen.
Keskeytetään kaiken uuden suunnittelu
vähäksi aikaa. Mitä pelätään,
sitäkö, että professorit ryhtyisivät istumaan
jalat pöydällä? Päinvastoin, sittenhän
sitä voisi ehtiä vaikka innovoimaan.
Vaikka Eva-Mari Aro ei ymmärrä
opetusministeriön ajamaa uudistusvimmaa,
yksi OKM:n hellimä tiedepolitiikan
linja saa häneltä puollon: suomalaisten
yliopistojen pitäisi profiloitua
nykyistä enemmän.
Jokaisessa yliopistossa ei voi tehdä
samoja asioita. Rahat ovat tiukoilla ja
pitää toimia järkevästi.
Etuoikeutetut opiskelijat
Eva-Mari Aro on ohjannut kolmisenkymmentä
väitöskirjaa. Tällä hetkellä
ohjattavia on kymmenen. Hän iloitsee
jatko-opiskelijoista, jotka lukevat alansa
uusinta kirjallisuutta.
Varsinkin viimeisten vuosien aikana
on ollut ilo havaita, että he seuraavat
verkosta aktiivisesti, mitä kirjoitetaan
omalla alalla ja sen ulkopuolellakin.
He ovat huomanneet, että he
tekevät väitöskirjaa tai post doc -tutkimusta
itselleen eivät Eva-Marille.
Toisinkin oli taannoin.
Perustutkinto-opiskelijat eivät Eva-
Mari Aron mielestä ymmärrä olevansa
etuoikeutettuja saadessaan opiskella
ilmaiseksi. Eräiltä osin systeemi tukee
laiskottelua ja jahkailua.
Nyt tentteihin tullaan katsomaan,
onko kivoja kysymyksiä. Jos ei ole, lähdetään
pois ja tullaan tsekkaamaan tilanne
joskus muulloin. Joka kerta tämä
kuitenkin edellyttää tenttikysymysten
tekemistä sekin maksaa. Tämä oli
vain pieni esimerkki, mutta kenelläkään
ei pitäisi olla oikeutta väärinkäyttää
yhteisistä verovaroista maksettavaa
yliopisto-opetusta.
Eva-Mari Aro kannattaa nimellistä
lukukausimaksua, joka olisi opiskelijalle
osoitus siitä, että mikään ei ole
ilmaista. Maksu voisi olla vaikka 500
euroa lukuvuodessa. Hänen mielestään
opiskelijoiden kannattaisi ottaa taas
opintolainaa ja sen voisi saada anteeksi,
jos valmistuu tavoiteajassa.
teksti Kirsti Sintonen
kuva Timo Jakonen
Eva-Mari Aro
- syntynyt 1950 Harjavallassa
- FT 1982, Turun yliopisto
- kasvifysiologian apulaisprofessori 1987, Turun yliopisto
- kasvitieteen professori 1998, Turun yliopisto
- akatemiaprofessori 19982008
- tutkimusta useissa alan johtavissa tutkimuslaitoksissa maailmalla
- kirjoittajana noin 250 vertaisarvioidussa tieteellisessä artikkelissa
- Kansainvälisen fotosynteesitutkimuksen seuran puheenjohtaja 2004-
- johtokunnan jäsen Eurooppalaisessa Kasvitieteellisessä järjestössä (European Plant Science Organisation EPSO)
- useiden isojen tiedepalkintojen kansainvälisten arviointipaneelien jäsen
- Suomalaisen Tiedeakatemian varaesimies 2012-2014<(
- Professoriliitto palkitsi Vuoden Professorina Tieteen päivillä 11.1.2013
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 24
|