1/16

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     
     

    Tutkijat ansaitsevat toimivat työmarkkinat

    Yliopistojen tutkija-opettajien työmarkkinanäkymät ovat nyt ennennäkemättömän vaikeat. Ratkaisut rahoituskriisiin ovat hallituksen ja eduskunnan käsissä, mutta paremmin toimivista akateemisen asiantuntijatyön markkinoista olisi hyötyä nykyisen kaltaisessa muutostilanteessa.

    Työura- ja nimikekysymyksiä on pohdittu yliopistoissa ja ammattiliitoissa leikkausten keskelläkin. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti vuonna 2014 työnsä pian päättävän tutkijanuratyöryhmän, jossa allekirjoittanut on ollut mukana. Työn keskeiset teemat ovat liittyneet tutkija-opettajien osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen sekä heidän tosiasiallisiin liikkuvuuden ja työllistymisen mahdollisuuksiinsa korkeakouluissa, tutkimuslaitoksissa ja yleisillä työmarkkinoilla.

    Tämän kirjoituksen ytimenä ovat Tieteentekijöiden liiton tuoreet linjaukset ura- ja nimikekysymyksiin. Naapuriliitot lähestyvät urakysymyksiä jäsenkuntansa mukaisin painotuksin, mutta tarkastelutavoissa ja näkemyksissä on paljon samaa. Työuriin liittyviä ongelmia tunnistetaan tällä hetkellä myös ministeriössä ja yliopistojen johdossa, joskin osa pulmista vaikuttaa toisia hankalammin ratkaistavilta.

    Nimikkeet kuntoon, umpiperät auki

    Tieteentekijöiden liiton suosittelemia nimikkeitä neliportaisen uramallin ensimmäisen portaan väitöskirjaa tekeville tutkijoille ovat nuorempi tutkija ja väitöskirjatutkija. Tutkijakoulutettava- tai tohtoriopiskelijatyyppiset nimikkeet eivät sovellu akateemisen loppututkinnon suorittaneille tutkijoille sen paremmin kuin muillekaan työelämässä toimiville maistereille. Niiden käyttäminen haittaa työllistymistä erityisesti yliopistojen ulkopuolelle ja on siksi ristiriidassa yleisten tiedepoliittisten tavoitteiden kanssa. Lisäksi moni tutkimusprojekti katkeaa lähivuosina rahoitusleikkauksiin ennen kuin nuorempi tutkija edes saa väitöskirjansa valmiiksi.

    Varttuneempien tutkija-opettajien uranäkymät vaihtelevat melko paljon yliopistoittain, mutta henkilöstöpoliittisten kehittämistoimien kohdistuessa pääasiassa tenure trackeihin (erityisesti ns. ”ulkoisiin tenure trackeihin”), meritoituneet tutkija-opettajat joutuvat helposti tilanteisiin, joissa kannusteet ovat vähissä. Tärkeä esimerkki löytyy kolmannelta uraportaalta. Tilivirastoajalta periytyvään ”virkarakenteeseen” palkatut, professuurien hauissa päteviksi todetut dosentit eivät pääse etenemään yliopistonlehtorin ja lehtorin tehtävistään. Esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Iso-Britanniassa pätevä dosenttitasoinen tutkija voidaan korottaa professoriksi arvioimalla hänen tutkimus-, opetus-, ohjaus- ym. tuloksellisuutensa. Korotus professoriksi voitaisiin toteuttaa määräaikaisena siten, että henkilöllä olisi esimerkiksi viisi vuotta aikaa osoittaa onnistuvansa julkaisemisessa, väitöskirjojen ohjaamisessa ja täydentävän rahoituksen hankkimisessa.

    Onnistuneen kauden jälkeen professuuri olisi vakinainen; vähemmän onnistuneen kauden tuloksena henkilö voisi palata yliopistonlehtoriksi. Vaaraa vakituisen tehtävän menettämisestä ei pidä luoda. Malli selkeyttää nykykäytäntöä, jossa päteviä tutkijoita voidaan kutsua professuureihin ilman julkista hakua, mutta kutsun kriteerit jäävät usein epäselviksi. Tätä tavoitetta ei tule ymmärtää jokaisen lehtorin ”subjektiivisena oikeutena” professuuriin. Myöskään professorilta edellytettävään pätevyyteen ei pidä puuttua.

    Näkyvyyttä ulospäin, läpinäkyvyyttä sisäänpäin

    Vaikka kansallista tehtävänimikkeistöä ei saataisi täysin yhdenmukaiseksi, nimikkeiden kansainväliset käännökset ja suomalaisten tutkijoiden ja opettajien ”näkyvyys ulospäin” tulisi saattaa yhdenmukaisiksi ja kansainvälisesti vertailtaviksi. Väitellyt määräaikaisessa työsuhteessa oleva nuorempi tiedekunnan opetus- ja tutkimushenkilöstön (faculty) jäsen on amerikkalaisessa nimikkeistössä tyypillisesti assistant professor, englantilaisessa lecturer. Pysyvässä tehtävässä oleva dosenttitasoinen tutkija-opettaja on yleensä associate professor, englantilaisittain senior lecturer tai reader. ”Täydet” professorit käyttävät luonnollisesti professornimikettä. Amerikkalainen nimikkeistö voi olla englantilaista selkeämpi. Suomalaisen dosentuurin uusi käännös title of docent ei kerro ulkomailla juuri mitään. Nykyiset osin sekalaiset käytännöt usein tarpeettomasti devalvoivat tutkijaa ulospäin ja haittaavat kansainvälisen tutkimusrahoituksen saamista. Nuoremman tutkijan hyviä, kansainvälisesti tunnustettuja englanninnoksia ovat esimerkiksi PhD researcher, early stage researcher, early career researcher ja doctoral candidate.

    Urajärjestelmien yleiseen selkeyteen, johdonmukaisuuteen, yhteismitallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Myös projektityö pitäisi mahdollisuuksien mukaan huomioida neliportaisessa rakenteessa esimerkiksi parempien ja pitempikestoisten yhteisrahoitteisten tehtävien kautta. On vaikea kannattaa nimikkeiltään, palkkaukseltaan tai etenemismahdollisuuksiltaan yhteismitattomien rinnakkaisten urajärjestelmien rakentamista yliopistojen sisään. Näin on esimerkiksi tilanteissa, joissa osa samaa työtä tekevistä työntekijöistä on pysyvästi ”vanhoissa viroissa” ja osa näistä ehdoiltaan olennaisesti poikkeavilla urapoluilla.

    Toimiva työmarkkina on reilu työn hakijalle

    Suomalaisten yliopistojen nimityskulttuuria on pitkään syytetty sisäänlämpiävyydestä. Avautuvat vakanssit täytetään mieluummin laitoksella jo työskentelevillä tutuilla kuin tuntemattomilla ulkopuolisilla. Kansainvälisten havaintojen perusteella tutkija-opettajien työmarkkinat toimivat pääsääntöisesti paremmin ”uramallin” kuin ”vakanssimallin” maissa. Avautuvien vakanssien hakemiseen perustuva malli voi johtaa siihen, että paikkoja pedataan todennäköisimmät hakijat tuntien jo kauan ennen kuin ne julistetaan virallisesti haettaviksi.

    Uramallissa tehtäviä voidaan julistaa auki esimerkiksi niin, että niitä voivat hakea tutkija-opettajat hiljattain väitelleistä professoritasolle, jolloin lopullinen valinta ja palkkaus määräytyvät tehtävän kannalta parhaan hakijan mukaan. Kun hakutilanne näin avautuu ja tehtävän luonteesta tulee joustavampi, on rekrytoinnin lopputulos vaikeampi lyödä ennalta lukkoon. Jos professorin sijasta haetaan tutkija-opettajaa esimerkiksi uraportaiden II-IV tehtäviin, tulee markkinoille myös työnhakijoiden kannalta enemmän haettavaa. Siellä, missä malli toimii, uralla saavutetut meriitit kulkevat työntekijän mukana palkkauksena ja vastaavina etuina työtehtävästä ja työpaikasta toiseen.

    teksti Petri Koikkalainen
    Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja,
    OKM:n tutkijanuratyöryhmän jäsen

    • Painetussa lehdessä sivu 14