Neuvottelujen kevät
Virkaehtosopimuksemme on sanottu irti ja edessämme on uusi liittokohtainen
neuvottelukierros. Yliopistosektorin liitot
neuvottelevat kuitenkin AKAVA-JS:n kautta, ellei joku
liitoista katso olevansa niin vahva, että se
irtautuu rintamasta ja käynnistää omat
neuvottelunsa. Mikä sitten ratkaisee
neuvottelutuloksen? Asialliset perusteet vaiko vahva
organisaatio, jonka lakkoase niinikään on vahva?
Neuvottelujen on tietenkin rakennuttava asiallisen argumentoinnin
varaan. Työntekijät perustelevat omat
vaatimuksensa, jotka sitten esitetään työnantajapuolelle.
Kummankin osapuolen perustelut punnitaan, ja mahdollisesti työnantajien
edustajat sanovat tuolloin, että suuremmat palkantarkistukset eivät
nykytilanteessa ole mahdollisia.
Tiukassa neuvottelutilanteessa tarvitaan aseiden kalistelua, ts.
työntekijät uhkaavat
työtaistelutoimenpiteillä, lähinnä lakolla, jonka tulisi
mieluiten olla vaikutukseltaan tuntuva, mikäli sen
avulla halutaan vaikuttaa neuvottelutulokseen.
Liittomme kiillottavat paraikaa lakkoasettaan muistuttaakseen tilanteen
vakavuudesta. AKAVAn tekemä tutkimus osoittaa, että
valtiosektorin palkat ovat viimeisimmästä,
vuonna 1994 tehdystä liittokohtaisesta ratkaisusta
lukien jääneet jälkeen yksityisen sektorin
tasosta. Jälkeenjääneisyys vaihtelee jonkin
verran palkansaajaryhmästä riippuen.
Valpas-työryhmän tekemä valtiosektorin virkojen
palkkauksen kilpailukyvyn vertailu osoittaa, että
asiantuntijoiden ja johtotehtävissä toimivien
palkkaus on valtiosektorilla 10-30 % yleisen palkkaustason alapuolella. Mutta ovatko nämä
perusteet riittävän painavia tuloneuvotteluissa?
Ilmeistä on, että meidän
argumenttimme kyllä ovat hienoja, mutta meidän
asiaperusteemme eivät yksin ratkaise neuvottelujen
lopputulosta. Liittojemme neuvottelutavoitteet voidaan kiteyttää siten, että ilmoitamme
haluavamme päästä sopimukseen palkkojen
prosentuaalisista korotuksista sekä
järjestelyvarasta, jonka osuus suhteessa
prosenttikorotuksiin on huomattava. Sen lisäksi
tavoitteenamme on saada aikaan toimenpideohjelma,
jonka avulla voidaan ratkaista ne rakenteelliset ongelmat, jotka Valpas-työryhmä on
tuonut esiin.
Miten yliopistovirkojen palkkausta voidaan parantaa? Teoriassa mahdollisuuksia on
useita. Jos palkkasumma on vakio eikä
kenenkään palkka saa pienentyä, on vähennettävä
virkojen lukumäärää, mikäli jonkun palkkaa halutaan
korottaa. Me ehdotamme kuitenkin lisäystä
palkkabudjettiin. Valtiolle tämä on mahdollista,
sillä valtion tulot ovat kasvaneet voimakkaasti
viime vuosina; sitä paitsi opetusministeriö vaatii
meiltä entistä enemmän yhä suurempina
tutkintomäärinä. Asiantuntijoiden
kouluttaminen erilaisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin
on vaativaa työtä siinä missä
perustutkimuskin, joten siitä tulee maksaa
kilpailukykyistä palkkaa.
Valtion työmarkkinalaitoksen mielestä hyvistä työsuorituksista
voidaan maksaa kilpailukykyinen korvaus ainoastaan ottamalla käyttöön
uudenlainen palkkausjärjestelmä. Kenties näin onkin, mutta palkkaus on
kaiken kaikkiaan jo muuttunut yksilökohtaisemmaksi erilaisten palkanlisien
avulla. Samaan tähtää myös virkarakenteen parissa
tehtävä kehittelytyö, jonka tarkoituksena on
luoda entistä selkeämpi työnjako.
Tavoitteenamme on järjestelmä, jonka avulla voidaan
korottaa palkkoja, mutta olemmeko samalla
päätyneet siihen paljon puhuttuun oravanpyörään?
Tässä kohdin mieleen pulpahtavat kuin
itsestään Juha Siltalan mietteet meidän
kilpailuyhteiskunnastamme. Keskusteluissa nousee toistuvasti esiin paitsi palkan maksaminen
vastuullisesta työstä, taitojen karttumisesta ja
elinikäisestä oppimisesta myös kiristyvä
keskinäinen kilpailu. Mihin tämä kaikki lopulta
johtaa? Kärsiikö elämän laatu? Pitäisikö
neuvottelukierroksen painopiste siirtää palkkauksesta
johonkin muuhun tavoitteeseen? Vastaisin lyhykäisyydessään siten, että kunkin on
löydettävä oma linjansa. On yksilön asia löytää
sellainen rytmi, jossa oma minuus, työ ja ympäröivä
yhteiskunta ovat keskenään tasapainossa.
Mikäli tasapainon löytäminen osoittautuu
vaikeaksi suuremmalle ryhmälle, on esimerkiksi
työympäristöä parannettava julkisin toimenpitein.
Björn Fant
puheenjohtaja
Tieteentekijöiden liitto
|