• pääsivu
  • sisällys
  • Björn Fant
    puheenjohtaja
    Tieteentekijöiden liitto

    Neuvottelujen kevät


    Virkaehtosopimuksemme on sanottu irti ja edessämme on uusi liittokohtainen neuvottelukierros. Yliopistosektorin liitot neuvottelevat kuitenkin AKAVA-JS:n kautta, ellei joku liitoista katso olevansa niin vahva, että se irtautuu rintamasta ja käynnistää omat neuvottelunsa. Mikä sitten ratkaisee neuvottelutuloksen? Asialliset perusteet vaiko vahva organisaatio, jonka lakkoase niinikään on vahva?

    Neuvottelujen on tietenkin rakennuttava asiallisen argumentoinnin varaan. Työntekijät perustelevat omat vaatimuksensa, jotka sitten esitetään työnantajapuolelle. Kummankin osapuolen perustelut punnitaan, ja mahdollisesti työnantajien edustajat sanovat tuolloin, että suuremmat palkantarkistukset eivät nykytilanteessa ole mahdollisia.

    Tiukassa neuvottelutilanteessa tarvitaan aseiden kalistelua, ts. työntekijät uhkaavat työtaistelutoimenpiteillä, lähinnä lakolla, jonka tulisi mieluiten olla vaikutukseltaan tuntuva, mikäli sen avulla halutaan vaikuttaa neuvottelutulokseen.

    Liittomme kiillottavat paraikaa lakkoasettaan muistuttaakseen tilanteen vakavuudesta. AKAVAn tekemä tutkimus osoittaa, että valtiosektorin palkat ovat viimeisimmästä, vuonna 1994 tehdystä liittokohtaisesta ratkaisusta lukien jääneet jälkeen yksityisen sektorin tasosta. Jälkeenjääneisyys vaihtelee jonkin verran palkansaajaryhmästä riippuen. Valpas-työryhmän tekemä valtiosektorin virkojen palkkauksen kilpailukyvyn vertailu osoittaa, että asiantuntijoiden ja johtotehtävissä toimivien palkkaus on valtiosektorilla 10-30 % yleisen palkkaustason alapuolella. Mutta ovatko nämä perusteet riittävän painavia tuloneuvotteluissa?

    Ilmeistä on, että meidän argumenttimme kyllä ovat hienoja, mutta meidän asiaperusteemme eivät yksin ratkaise neuvottelujen lopputulosta. Liittojemme neuvottelutavoitteet voidaan kiteyttää siten, että ilmoitamme haluavamme päästä sopimukseen palkkojen prosentuaalisista korotuksista sekä järjestelyvarasta, jonka osuus suhteessa prosenttikorotuksiin on huomattava. Sen lisäksi tavoitteenamme on saada aikaan toimenpideohjelma, jonka avulla voidaan ratkaista ne rakenteelliset ongelmat, jotka Valpas-työryhmä on tuonut esiin.

    Miten yliopistovirkojen palkkausta voidaan parantaa? Teoriassa mahdollisuuksia on useita. Jos palkkasumma on vakio eikä kenenkään palkka saa pienentyä, on vähennettävä virkojen lukumäärää, mikäli jonkun palkkaa halutaan korottaa. Me ehdotamme kuitenkin lisäystä palkkabudjettiin. Valtiolle tämä on mahdollista, sillä valtion tulot ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina; sitä paitsi opetusministeriö vaatii meiltä entistä enemmän yhä suurempina tutkintomäärinä. Asiantuntijoiden kouluttaminen erilaisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin on vaativaa työtä siinä missä perustutkimuskin, joten siitä tulee maksaa kilpailukykyistä palkkaa.

    Valtion työmarkkinalaitoksen mielestä hyvistä työsuorituksista voidaan maksaa kilpailukykyinen korvaus ainoastaan ottamalla käyttöön uudenlainen palkkausjärjestelmä. Kenties näin onkin, mutta palkkaus on kaiken kaikkiaan jo muuttunut yksilökohtaisemmaksi erilaisten palkanlisien avulla. Samaan tähtää myös virkarakenteen parissa tehtävä kehittelytyö, jonka tarkoituksena on luoda entistä selkeämpi työnjako. Tavoitteenamme on järjestelmä, jonka avulla voidaan korottaa palkkoja, mutta olemmeko samalla päätyneet siihen paljon puhuttuun oravanpyörään?

    Tässä kohdin mieleen pulpahtavat kuin itsestään Juha Siltalan mietteet meidän kilpailuyhteiskunnastamme. Keskusteluissa nousee toistuvasti esiin paitsi palkan maksaminen vastuullisesta työstä, taitojen karttumisesta ja elinikäisestä oppimisesta myös kiristyvä keskinäinen kilpailu. Mihin tämä kaikki lopulta johtaa? Kärsiikö elämän laatu? Pitäisikö neuvottelukierroksen painopiste siirtää palkkauksesta johonkin muuhun tavoitteeseen? Vastaisin lyhykäisyydessään siten, että kunkin on löydettävä oma linjansa. On yksilön asia löytää sellainen rytmi, jossa oma minuus, työ ja ympäröivä yhteiskunta ovat keskenään tasapainossa. Mikäli tasapainon löytäminen osoittautuu vaikeaksi suuremmalle ryhmälle, on esimerkiksi työympäristöä parannettava julkisin toimenpitein.

    Björn Fant
    puheenjohtaja
    Tieteentekijöiden liitto