• pääsivu
  • sisällys
  • Kolme puheenjohtajaa, kolme fyysikkoa, Professoriliiton Juhani Keinonen, Yliopistonlehtorien liiton Vesa Kulmala ja Tieteentekijöiden liiton Björn Fant keskustelevat säännöllisesti yliopistojärjestöjen ajankohtaisista asioista.

     

    Yhteinen tavoite yliopistojen opettajajärjestöillä

    Yliopistojen perusrahoitus
    edes OECD:n keskitasolle


    Suomi mainostaa olevansa koulutuksen ja tutkimuksen kärkimaita. Tiedon ja osaamisen strategia on poliittisesti hyväksytty kehityslinja. Silti yliopistojen perusrahoitus ei ole edes OECD-maiden keskitasolla. Yliopistojen opettajajärjestöjen johto vaatii tilanteen pikaista korjaamista.

    Professoriliiton, Tieteentekijöiden liiton ja Yliopistonlehtorien liiton puheenjohtajat Juhani Keinonen, Björn Fant ja Vesa Kulmala tapaavat säännöllisesti. Talven työmarkkinaneuvottelujen ollessa kuumimmillaan palavereita oli taajaan, nyt ajatuksia vaihdetaan aina tarpeen mukaan.

    Yliopistojen perusrahoitus nousi Rehtorien neuvoston julkilausuman ansiosta kuumaksi aiheeksi sellaistenkin lehtien palstoilla, jotka eivät muutoin paljon yliopistosektorin asioita seuraa. Ehkä vielä enemmän julkisuutta sai aikoinaan Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton (tuolloin vielä Korkeakoulualan assistenttien ja tutkijain liitto KATL ry) tiedote Ei uusia opiskelijoita 1995. Sillä oli myöhemmin todistettua vaikutusta budjettilukuihin.

    Jotain tarttis tehdä nytkin. Liitoissa perusrahoitustilanteeseen vaikuttaminen on ollut esillä jo pitkään. Tieteentekijöiden liitto piti Suomen ylioppilaskuntien liiton kanssa asiasta yhteisen tiedotustilaisuuden viime lokakuussa. Helmikuun Acatiimi-lehdessä oli Professoriliiton puheenjohtajan Juhani Keinosen pääkirjoitus Onko Suomella varaa vaurastua. Huhtikuun 12. päivänä yliopistojen kaikkia henkilöstöryhmiä edustavat järjestöt järjestivät yhdessä SYL:n kanssa tiedotustilaisuuden rahoituskurimuksesta. (Ks. historiallinen, kaikkien liittojen yhteinen julkilausuma sivulla 11-12.)

    Budjettivalmistelujen, Markku Linnan johtaman työryhmän ehdotusten, yliopistojen ja opetusministeriön välisten tulosneuvottelujen, eduskunnan ja valtiontilintarkastajien lausumien sekä ehkä myös Sonera-rahojen takia perusmäärärahatilanteen kurjuus nousi jälleen, nyt entistä voimakkaammin esille.

    - Suomi mainostaa olevansa eurooppalaisia kärkimaita, mutta olemme jäljessä OECD-maiden keskikastistakin. Edes tähän keskeisten kilpailijamaiden tasoon pitäisi ehdottomasti päästä, Juhani Keinonen toteaa.

    Tieteentekijöiden liiton johto oli lokakuussa tapaamassa opetusministeri Maija Raskia.

    - Kun liiton edustajat kertoivat hänelle Suomen yliopistokoulutuksen opiskelijakohtaisten menojen pienuudesta verrattuna OECD:n maiden vastaaviin lukuihin, asia tuntui olevan ministerillekin yllätys, Fant kertoo.

    - Yksi laskutapa on myös määrärahojen vertaus lamaa edeltävään tasoon, jonne vajaus on 900 miljoonaa markkaa. Monet muut sektorit ovat jo saavuttaneet korkojen kanssa lamaa edeltävät luvut, Vesa Kulmala huomauttaa.

    - Tällä määrärahojen tasolla ei ole mahdollisuutta saada täyteen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (1999-2004) tavoitteita tutkintomäärissä, Fant lisää.

    Laitosjohtaja kulkee kerjuulla

    Miten tilanne näkyy sitten käytännössä laitostasolla?

    - Laitoksen johtajan pitää keskittyä ulkoisen rahoituksen hankkimiseen. Jotta sitoumukset opiskelijoille pystytään pitämään, opetusta järjestetään ostopalveluna, tuntiopetuksena. Onko ainelaitoksen tehtävä ylläpitää perusopetusta ulkoisella rahoituksella? Tuleeko hakuautomaattina toimisen olla laitosjohtajan tehtävä, Keinonen kysyy.

    - Laitokset joutuvat eriarvoiseen asemaan. Sellaiset laitokset, jotka eivät saa ulkopuolista rahoitusta ovat eniten vaikeuksissa. Valtiovallan pitää hoitaa lupaamansa perustehtävät, Fant korostaa.

    Lehtoreitten kohdalla tilanne on Vesa Kulmalan mielestä näkynyt eniten virkojen jäädytyksinä ja hyllytyksinä. Lisäksi kokonaistyöaikasopimuksen tarjoamia tutkimusmahdollisuuksia ei ole kyetty hyödyntämään. Joustot on jääneet monille lehtorille kuolleeksi kirjaimeksi.

    - Myös dosenttiopetuksen määrää on vähennetty ja sitä kautta kurssitarjonta on kaventunut. Laitevaltaisella tieteenalalla laitekantaa pitäisi uusia aivan eri tahdissa kuin nyt. Kirjastoissa tilanne näkyy selvimmin monien keskeisten aikakauslehtitilauksien peruutuksina, Fant lisää.

    Söikö ammattikorkeakoulu rahat?

    Rehtorien neuvoston tiedotustilaisuudessa kysyttiin, ovatko ammattikorkeakoulut vaikuttaneet yliopistojen määrärahojen pienentymiseen. Rehtorit korostivat ammattikorkeakoulujen rahoituksen erilaista pohjaa. Miten puheenjohtajat näkevät tilanteen?

    - Sanoin jo joskus 1980-luvun lopussa, kun ammattikorkeakouluista alettiin puhua, että kohta ne tulevat kilpailemaan yliopistojen kanssa samoista rahoista. Ei siitä päästä mihinkään, että yliopistojen kurjuus johtuu osittain siitä, että ammattikorkeakoulut ovat vaatineet etenkin taipaleensa alussa paljon kehittämisrahaa. Vaikka ne ovat suurimmaksi osaksi kunnallisia, valtionosuuksien kautta ne saavat myös yhteisestä valtion pussista, Kulmala toteaa.

    - Tärkeintä olisi pitää ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tehtävät erillään. Jos niiden tehtävät lähenevät toisiaan, on vaarana, että myös rahavirrat sekoittuvat. Ylimmän opetuksen ja perustutkimuksen pitää säilyä tiedekorkeakouluissa, Keinonen tähdentää.

    - Korkeatasoista ammattikorkeakouluopetusta tarvitaan, mutta yliopistojen pitää olla vahvoja tieteellisellä puolella. Bolognan sopimuksen takia joudumme ottamaan tiukemmin kantaa kahden pilarin järjestelmän säilyttämiseen ja tutkintojen vastaavuuteen, Fant muistuttaa. (Ks. myös tämän lehden pääkirjoitus.)

    - Ammattikorkeakouluissa annettavaa opetusta ei voida rinnastaa yliopistoissa annettavaan opetukseen. Kilo omenoita ei ole sama kuin kilo appelsiineja. Vertailtavuutta ei voi mekanisoida, Keinonen lisää.

    Palkkavertailussa yliopistosektori häviää. Ammattikorkeakoulujen opettajien ja rehtoreitten tilipussien eroista on kirjoitettu jo lehtienkin palstoilla.

    - Jos yliopiston opettaja on orientoitunut vain opetukseen, olisi hän hölmö, jos ei tuntisi vetoa parempiin palkkoihin ammattikorkeakoulujen puolelle. Yllättävän vähän siirtymistä kuitenkin tapahtuu, koska palo tieteen tekemiseen pitää porukan yliopistojen leivissä, Kulmala kiteyttää.

    Tieteentekijöiden liiton hallituksesta lähti pari vuotta sitten kaksi jäsentä lähes yhtä aikaa yliopistojen pätkätöistä ammattikorkeakoulun leveämmän ja pitemmän leivän syrjään.

    Uudet pohjat palkkaneuvotteluihin

    Yleisessä palkkakehityksessä yliopistosektori uhkaa jäädä taas jälkeen monien muiden tahojen palkoista. Muun muassa bussikuskit ja ahtaajat saivat valtakunnansovittelijan pöydän kautta paljon yleistä linjaa tuntuvammat korotukset.

    - Suunta ja pohja seuraavalle kierrokselle lyötiin lukkoon näiden liittojen neuvotteluissa. Tuskin muut tyytyvät vähempään kuin mitä näille tahoille luvattiin. Sopimusten kesto ja raha arvioidaan nyt uudelleen, puheenjohtajat ennustavat tulevaa.

    Keskusjärjestöillä onkin nyt kova kiire saada kiinni TUPO-rytmistä.

    Löytyykö yliopistosektorin järjestöiltä tarvittaessa yhteistä vääntövoimaa, jolla epäedullinen palkkakehitys käännettäisiin?

    - Toivotaan, että yhteinen sävel löytyy. Vääntövoimaa voidaan tarvita, Fant ennustaa.

    - Jatko riippuu paljolti siitä, mitä vielä tänä vuonna tapahtuu allekirjoituspöytäkirjassa luvatulle Valpas-raportin linjausten toteuttamiselle, Keinonen pohtii.

    - Toiveita on myös pantu uuden palkkausjärjestelmän (Helsingin yliopiston malli) antamalle mahdollisuudelle palkkaukselliseen liikkumavaraan, Kulmala lisää.

    Puheenjohtajien mielestä järjestöllinen valmius on nyt kaikissa liitoissa paremmassa jamassa kuin vielä viime syksynä.

    Fyysikoitten värisuora

    Fyysikoilla on ollut värisuora yliopistojen opettajajärjestöjen johdossa jo puolitoista vuotta. Vaikka puheenjohtajien yhteisissä tapaamisissa ei varmaankaan keskustella kvanttifysiikan viimeisistä tutkimuksista, yhteinen tausta helpottaa samalle aaltopituudelle pääsemisessä. Oletteko itse miettineet sitä, miksi kaikkien kolmen liiton puheenjohtajat ovat fyysikoita?

    - Perinne voi siihen vaikuttaa, fyysikoita on ollut näissä tehtävissä aiemminkin. Tieteen sisällä harrastetaan paljon tutkimusyhteistyötä, pitää olla ulospäinsuuntautunut ja yhteistyökykyinen, Fant toteaa.

    - Syy voi löytyä juuri yhteisöllisestä toimintatavasta. Fyysikot ovat tottuneet toimimaan tutkimusryhmissä, kehittämässä yhdessä mekanismeja parempiin toimintaedellytyksiin, Keinonen jatkaa.

    - Sanoohan jo kvanttiteoria, että pienimmän korotuksen laki on olemassa, Kulmala naurahtaa. Eli muutoksia voi tapahtua vain annoksina, joiden minimikoko on ennalta määrätty.

    Teksti ja kuva: Kirsti Sintonen