Työmarkkinaratkaisut

Valpas-raportti osoitti valtion palkkavääristymät. Valppaan johtopäätöksiä toteutettiin tämän vuoden alusta, tosin vaatimattomasti. Myöhemmin tilannetta on vielä mahdollista korjata. Helmikuun alusta voimaan tuleva kaksivuotinen työrauhavelvoitetta merkitsevä Tupo on perinteen mukainen. Tupon korotusprofiili on melko päinvastainen Valppaan profiilin kanssa.

Huolimatta yliopistojen ja tutkimuslaitosten erityispiirteistä niiden henkilöstön palkkaus määräytyy pääasiassa yleisten ratkaisujen perusteella. Niillä on tosin omaakin työmarkkinallista toimimismahdollisuutta, vaikkapa virkojensa palkkaluokkasijoittelussa. Tätä mahdollisuutta ei ole aina käytetty henkilöstön parhaaksi. Professorien palkkaus voisi esimerkiksi olla nykyistä 10-20 % korkeampi virkaehtosopimuksen puitteissa. Rahapulaan on aina niin otollista vedota.

Valpas-raportin toteuttaminen

Vuoden 1999 lopulla julkaistun Valpas-raportin keskeiset sanomat olivat seuraavat: Valtiolla palkkakehitys on ollut varsinkin 1990-luvun puolesta välistä muita sektoreita heikompaa. Valtion palkkakilpailukyky ei tästä huolimatta ole yleisesti heikko. Valtion palkkakilpailukyky on heikko nimenomaan johto- ja asiantuntijatehtävissä, joissa on pääasiassa akateemista väkeä. Valtion akateemisen väen palkkakilpailukyky vähenee ammattivuosien ja -taitojen sekä vastuun lisääntyessä. Tätä akateemisen väen ongelmaa ei pysty korvaamaan ikälisäjärjestelmä, vaikka se ei-akateemisella väellä näin tekeekin. Kaikista heikointa valtiolla palkkakilpailukyky on yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä olevilla (ks. esim. Acatiimin no 8/2000 s. 11 ).

Aikaisempien työmarkkinaratkaisujen perusteella Valpas-raportin linjauksia toteutettiin ensikertaa 1.1.2001 lukien työnantajapäätöksin. Valpas-korotuksia on kuvattu jo aikaisemmin (ks. Acatiimin no 8/2000 s.15-16). Eräiltä osin asiaa on syytä käsitellä vielä tässäkin.

Valtionhallinnon koko leveydeltä Valpas-raporttia toteutettiin saman kaavan perusteella. Valppaan toteuttajat eivät osanneet/rohjenneet priorisoida mitään virastoa tai hallinnonalaa, vaikka korotustarpeet olivat erilaiset eri puolilla (vrt. yliopiston johto- ja asiantuntijatehtävissä olevien heikoin palkkakilpailukyky). Valppaan perusteella tuli 1.1.2001 lukien taulukkokorotus, jossa prosentuaalinen korotus nousi mentäessä palkkataulukossa ylöspäin. Tällainen profiili vastasi Valpas-raportin sanomaa, tosin rohkeutta olisi kaivattu vielä enemmän.

Virastokohtainen korotuserä 0,35 % oli kaikille virastoille tai hallinnonaloille samansuuruinen, huolimatta todetuista erilaisista korotustarpeista. Tämän erän jakaminen tapahtui yliopistojen osalta aluksi opetushenkilökuntaan ja muuhun henkilökuntaan, jotka saivat yhtä suuren prosentuaalisen osuuden palkkasummasta. Muutoinkin erän jako yliopistoissa muistutti paljon tavallista järjestelyvaraa. Yliopistojen työnantajalinja ei rohjennut priorisoida mitään ryhmää (vrt. eri yliopistoryhmien erilainen palkkakilpailukyky).

Valpas-linjauksen toteuttaminen on valtionhallintoa koskeva erikoisuus, jolla pyritään korjaamaan todettuja palkkavääristymiä. Siihen liittyy siis lähtökohtaisesti suurta myönteisyyttä. Valpas-raporttia toteutetaan myös ensi vuoden alusta ja todennäköisesti myös vielä myöhemmin. On vaikutettava siten, että työnantajalla on aikaisempaa vielä suurempaa rohkeutta poistaa tällöin valtion palkkavääristymiä.

Tupo-ratkaisu

Viime joulukuun puolessa välissä varmistunut tulopoliittinen kokonaisratkaisu koko valtionsektorille työrauhavelvoitteen jatkumista tammikuuhun 2003. Tupo merkitsee kustannusvaikutukseltaan suunnilleen samanlaista ratkaisua kaikille sektoreille. Lähes kaikki Tupossa osalliset ryhmät saavat Tupon-mukaiset korotukset, jotka eivät kuitenkaan ole samanlaisia kaikille ryhmille. Valtionsektorilla tuomarikunta saanee muita enemmän, tosin asiasta liikkuu ristiriitaisia tietoja. Vaikuttaa siltä, että tuomarien "sapelinkalistelu" kannatti.

Neuvottelutulosta tulopoliittiseksi sopimukseksi 2001-2002 on kuvattu melko yksityiskohtaisesti Acatiimin numerossa 10/2000 sivut 35-37. Eräitä asioita on kuitenkin vielä käsiteltävä.

Oheisesta AKAVAssa laadituista kuvioista käy ilmi kaksivuotisen Tupon molempien vuosien yhteiset korotukset. Korotusprofiili on hyvin luonteenomaista kokonaisratkaisuille. Tupo-ratkaisun mukaisissa palkankorotuksissa ei ole otettu huomioon yliopistosektorin erityispiirteitä ja -tarpeita. Jotain erityishyvää yliopistoille Tupoonkin sisältyy. Tupon osapuolet esittävät valtiovallalle, että se turvaisi tiedekorkeakoulujen perusrahoituksen tarkoitetun resurssien riittävän kehityksen tulevissa budjeteissa. Tätä mieltä ovat siis SAK, STTK, TT ja PT sekä valtiontyönantaja eli valtiovarainministeriö. Tähän Tupo-asiakirjaan kannattaa yliopistoväen toistuvasti vedota.

 

Lähde: AKAVA 21.11.2000/TUPO 2001-02/ 6.

Tupo- ja Valpas-korotusten profiilit ovat aikalailla erilaiset, osittain jopa päinvastaiset. Valpas-ratkaisulla on pyritty korjaamaan valtion palkkavääristymiä, tosin toistaiseksi vajavaisella tuloksella. Tupossa ovat erilaiset tavoitteet. Tuposta irrottautuminen olisi edellyttänyt kovaa järjestöllistä valmiutta.

Järjestelyvara- ym. neuvottelut

Tupo-ratkaisun ja siihen perustuvan valtion virkaehtosopimuksen mukaan helmikuun alusta tulevat järjestelyvara ja tasa-arvoerä. Yliopistosektorilla näitä koskevat neuvottelut ovat alkamassa. Vaikka neuvottelut venyvät, korotukset tulevat taannehtivasti helmikuun alusta.

Neuvotteluissa professorien osalta pyritään tutkijankoulutusjärjestelmän kehittämiseen sekä professorien sijoituspalkkaluokkien nostamiseen panostaen A26 palkkaluokasta luopumiseen. Tällä tavalla poistetaan myös muiden henkilöstöryhmien palkkakehityksen esteenä olevaa professorien palkkatulppaa.

Helsingin yliopiston hallinnossa on vahvistettu, että professorien virat julistetaan haettavaksi palkkaluokissa A28 - A30. Jos kysymyksessä on ala, jossa tiedetään, että virkaan ei saada hakijoita näillä palkkaluokilla, virka voidaan julistaa haettavaksi myös korkeammalla palkkaluokalla. Ainakin Helsingin yliopiston käsityksen mukaan A30 hakuilmoituksessa mainittuna professorien sijoituspalkkaluokkana ei siis ole aina käytännön todellisuudessa riittävä. Yliopistojen virkaehtosopimusta ei saa jättää jälkeen todellisuudesta.

Jorma Virkkala
5.1.2001