Pedagogiset taidot kunniaan yliopistossa!

Oulun yliopiston kasvifysiologian lehtori, dosentti Anneli Kauppi on ihanneammatissaan. Viime syksynä Hyvä opettaja -palkinnon saanut Kauppi kannattaa omaehtoista opiskelua.

"Opiskelijat ovat opetuksen laadun parhaita arvioitsijoita. Opetuksen asiakkaina heillä on oikeus vaatia, että yhteiskunnan kustantama koulutus on laadukasta niin sisältöjen, opetusmenetelmien kuin ajankäytön tehokkuudenkin suhteen. Tämä edellyttää opettajilta vastuullisuutta, suunnitelmallisuutta ja oman työnsä eli opiskelijoiden oppimistulosten jatkuvaa arviointia. Opiskelijoiden opiskelumotivaation ylläpitäminen ja hyvästä opiskeluilmapiiristä huolehtiminen on myös opettajan tärkeä tehtävä."

Edellinen katkelma kasvifysiologian lehtorin dosentti Anneli Kaupin opetusportfoliosta riittänee perusteluksi sille, miksi Oulun yliopiston hyvän opettajan tunnustuspalkinto myönnettiin juuri hänelle. Hänen kanssaan keskustellessa vakuuttuu, että hän todella tarkoittaa, mitä sanoo. Kauppi kertookin kirjoittaneensa opetusfilosofiansa hyvin nopeasti, intuitiolla. Hän pahoittelee sitä, että yliopistolla opetustyöstä käytetään termejä "välttämätön paha" ja "opetusvelvollisuus".

Esimerkiksi assistenteilla on skitsofreninen tilanne: virat myönnetään tutkimusansioiden perusteella, joten assistentin on panostettava tutkimukseen opetuksen kustannuksella. " Minusta on hassua, ettei yliopiston opettajanvirkoihin ole vaadittu pedagogista koulutusta. Pidin jo assistentin virassa toimiessani opettamista tärkeänä ja panostin siihen, joten väitöskirjani myöhästyi. Esimerkiksi opetusmenetelmien kehittämiseen pitäisi kiinnittää huomiota."

Yliopisto-opettajaksi pitemmän kaavan mukaan

"Olin oikeastaan aina halunnut olla opettaja", toteaa Anneli Kauppi, jonka opettajan ura alkoi jo 12-vuotiaana kotikylän pyhäkoulunopettajana. "Maalla pyhäkoulussa opeteltiin Raamatun kertomusten ohella muun muassa lukemaan. Joka vuosi järjestettiin isot joulujuhlat, joihin koko kylä kokoontui", jatkaa Kauppi. Kouluaikana hän jatkoi opettamista toimimalla silloin tällöin latinan opettajan sijaisena. Ylioppilaaksi päästyään hän työskenteli vuoden ajan kansakoulunopettajana. "Halusin kuitenkin opettajaksi oppikouluun, joten pyrin ja pääsin lukemaan biologiaa Oulun yliopistoon. Valitsin aineeni juuri opettajan tutkintoa ajatellen: luin kasvi-, eläin- ja perinnöllisyystieteen lisäksi kemiaa, kasvatustieteitä, geologiaa, paleontologiaa ja maantiedettä."

Opintojen edetessä Kauppi kuitenkin kiinnostui kasvifysiologiasta. Tieteen houkutuksista huolimatta hän teki toisen laudaturin kenttäpuolelta juuri opettajantutkintoa ajatellen ja oli jo lähdössä auskultoimaan. Mutta sitten peliin puuttui Rakkaus.

Siihen aikaan tuntiopettajana toiminut Anneli nimittäin löysi biologian laitokselta aviomiehen. Assistentin virassa väitöskirjaa valmistellut Matti Kauppi huolestui siitä mahdollisuudesta, että opettajaksi valmistuttuaan Anneli joutuisi töihin jonnekin kauas maakuntaan, ja edessä olisi väistämätön maantieteellinen ero. Siippa saikin houkuteltua Anneli Kaupin jäämään töihin yliopistolle ja suuntautumaan tutkijan uralle. Samalla Anneli työskenteli Kesäyliopiston opettajana ja biologian koulutuksen organisaattorina Rovaniemellä ja Kajaanissa.

Yliopistouran valittuaan Anneli Kauppi oli vuosia assistenttina ja myös professorin sijaisena. Monien mutkien jälkeen, vuonna 1995 hän lopulta päätyi päätoimiseksi opettajaksi, kun hänet valittiin kasvifysiologian lehtorin virkaan, johon määrittelyn mukaan kuuluu myös kasvitieteen perusopetusta.

"Olen nyt ihanneammatissani, tosin aivan eri tasolla kuin mitä lapsena kuvittelin. Nautin siitä, että voin hyvällä omallatunnolla keskittyä ja panostaa nimenomaan opettamiseen. Lisäksi tutkin sen verran, mitä aikaa jää. Minulla ei enää ole omaa tutkimusryhmää, vaan teen omaan erikoisalaani liittyvää tutkimusta useissa ryhmissä, sen mukaan mikä milloinkin kiinnostaa", kertoo Kauppi nykyisestä työnkuvastaan. Graduja hän ohjaa vain omalta tutkimusalueeltaan. Tutkimustyö on itse asiassa jatkunut koko ajan, ja jopa laajemmalla rintamalla kuin aikaisemmin. Anneli Kaupin julkaisutuotanto on varsin laajaa ja kansainvälisesti arvostettua. Tutkimusyhteistyöpyyntöjä vain kuulemma tulee vähän liikaakin

Yliopisto-opetuskaan ei saa mennä "yli hilseen"

Suurin osa palkitun opettajan antamasta opetuksesta on hänen oman erikoistumisalansa, kasvien rakenteiden ja elintoimintojen sekä näiden alojen tutkimustyössä tarvittavien mikroskooppisten menetelmien opetusta. Tämä on opiskelijoiden kannalta ihanteellista: he saavat kaikkein uusinta tutkimustietoa sisältävää opetusta.

"Kaikkein tärkeintä on, että opettaja on innostunut asiastaan, sillä innostus tarttuu. Olen huomannut, että jos saan joukon heti alussa kiinnostumaan kurssin aiheesta, pääsen itse loppukurssin huomattavasti helpommalla. Perusopetuksessa on myös pidettävä huolta, että opettaja ei syötä opiskelijoilleen valmista tietoa", Kauppi selvittää opetusperiaatteitaan. Hänen mielestään asioita ei pidä kertoa noin vain, vaan opiskelija on saatava kysymään. Silloinkaan opettaja ei vastaa suoraan, vaan tekee apukysymyksiä, joiden avulla opiskelija saa itse oivaltaa asian.

Anneli Kauppi kannattaa omaehtoista opiskelua. "Opettajan tehtävänä hankkia tarvittava materiaali ja laatia opetusmonisteet, joiden avulla opiskelija pääsee pääsääntöisesti itse hankkimaan tarvittavat tiedot ja opettajan ohjauksella tekemään uusia assosiaatiokytkentöjä." Pääosa opiskelijoista nauttii oivaltamisesta, joku taas ei kerätyn palautteen perusteella millään viitsisi itse miettiä. Kaupin mukaan opetus on suunniteltava siten, että opiskelija kykenee kytkemään uuden tiedon aiemmin oppimaansa. Perusopetuksessa ongelmalähtöinen opetus vaatii siis opetusmenetelmien tarkkaa suunnittelemista. Suurissa ryhmissä täytyy myös ottaa huomioon erilaiset oppimistavat. Psykologinen silmä ja hyvä ihmistuntemus ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia opettajalle, sillä koko ajan on seurattava, meneekö oppi perille. "En voi sietää briljeeraamista. Minusta yliopistollinenkaan opetus ei saa mennä opiskelijoilta yli hilseen. Päinvastoin: vaikeasta asiasta on kyettävä tekemään mahdollisimman helposti ymmärrettävä."

"Oppilaat ovat vuosikymmenten saatossa opettaneet minua valtavasti. Opetuskokeiluista saa palautteessa joskus härskiäkin kritiikkiä, joten onhan se kumma, jos opetus ei sen jäljiltä parane", painottaa Kauppi. Opetustaan parantaakseen hän on osallistunut lukuisille yliopistopedagogiikan kursseille. "Kurssien avulla olen muun muassa päässyt eroon räikeimmistä maneereistani."

Opiskelija-aines on muuttunut
selvästi vuosien saatossa

Opiskelija-aineksessa on Kaupin mukaan tapahtunut hänen yliopistouransa aikana selvä muutos: "Ikäluokkien kasvamisen myötä on aina vain vaikeampaa päästä lukemaan biologiaa. Muistutankin aina opiskelijoita siitä, että he onnekkaat ovat päässeet vihreälle oksalle. Kehotan heitä nauttimaan opiskelusta ja panostamaan siihen, sillä puun juurella on paljon oksalle haluavia. Tiukka karsinta on toisaalta haaste myös opettajalle: opiskelijat ovat perustiedoiltaan aina vain korkeammalla tasolla, joten opetuksen tasoakin on nostettava." Lukionsa laudatureihin päättäneet opiskelijat ovat Anneli Kaupin huomion mukaan varsin kriittisiä, joten opettajan on perusteltava väitteensä entistä tarkemmin. Kauppi uusii kurssejaan jatkuvasti. "Tässä on toisaalta myös oma lehmä ojassa, sillä näin pysyn itsekin innostuneena ja jaksan paremmin. Lehtorin viran itsenäisyys on toinen syy työssä jaksamiseen. Saan itse pitkälti vaikuttaa työni sisältöön. Ylempi taho ei sanele, miten minut tulee opetukseni hoitaa tai millaista tutkimusta saan tehdä, kunhan tulosta syntyy!"

Nykyopiskelijoiden negatiivisia puolia penättäessä Kauppi vastaa nopeasti: "Vaikka he ovat älykkäitä, osaavia ja erittäin kielitaitoisia, kädentaidot ja työhön tarttuminen eivät aina tahdo onnistua. Usein heitä pitää jossain määrin patistaa aloittamaan työt." Palkittu opettaja on omien sanojensa mukaan työssään vaativa: "Vaadin oppilailta ahkeruutta. Välinpitämättömästi asiaan suhtautuvat opiskelijat saatan ottaa erityiskäsittelyyn, toki kunkin persoonansa mukaan. Yhdelle hieman laiskanpuoleiselle nuorelle miehelle sanoin, että minun tehtäväni on saada hänetkin oppimaan, tavalla tai toisella. Siitähän minulle maksetaan. Poika hämmästyi kommentistani niin, että paransi tapansa!"

Eeva Ketvel

(painetun lehden sivuilla 5-7)