Lääketieteen kehityksen myllytys

Acatiimissa (6/2001) Markku Myllykangas kävi jälleen tyylilleen ominaisella tavalla ohjaamaan tutkimustyötä omassa yliopistossaan - naapuritalossa. "Kriittisyys, rationaalinen ajattelu ja omienkin paradigmojen pöllytys on tieteen ydintä." Näin toteaa opastajamme.

Uskaltaisivatkohan julkisesti ojennetut kysyä, onko osa kriittisyyttä vaatimus perehtyä asiaan eli alan kirjallisuuteen, tutkimushankkeen tavoitteiden asetteluun, aineistoon, menetelmiin ja hankkeen käytännön toteuttamiseen. Luonnistuisiko tutustuminen alustaviin tutkimustuloksiin? Olisiko kukaties hyvä hankkia tietoja tutkijoilta suoraan? Parasta taitaakin olla julkisuuden jatkumisen ja kirjoitustulojen turvaamisen kannalta tutustua ojennettaviin tutkijoihin ja heidän työhönsä lehtien värikkäistä kuvauksista.- Suoralle tietolähteelle on matkaa vaivalloiset muutama sata metriä.

Emme tutki Kuopion yliopiston Fysiologian laitoksella tohtori Sergei Kolmakowin kanssa paranemista emmekä parantamista. Selvitämme mielikuvatoimintojen aiheuttamia psykofysiologisia vasteita koehenkilöissä - myös m.m. sormenpäästä rekisteröidyllä dynaamisella bioelektrografialla. Semion Kirlian taltioi aikanaan vasteita kertakuvatekniikalla. Käyttämämme tietokonetekniikka on eräissä suhteissa huonompi, mutta sen etuna on 10 sekunnin välein muistiin siirtyvät ja monin tavoin analysoitavissa olevat pikselit. Emme mahda mitään sille, että monet koehenkilöt pystyvät, keskittyessään sähköeristetyssä laboratoriossa fyysisesti mitään tekemättä, omaan mielikuvatoimintoonsa - esim. ampumiseen, hyppäämiseen, parantamiseen ja soittamiseen - muuttamaan vasteitaan bioelektrografiassa ja myös ihonsa lämpötiloja, verenkiertoa ja myös aivopuoliskojensa aktivaatiotasoa ja -tasapainoa.

Ilmiöt ovat tutkimushaasteita

Meitä askarruttaa myös kemiallisten yhdisteiden spektrin muutos koeputkessa. Kaikki ihmiset eivät moiseen pysty, ei edes tämän kirjoittaja. Kokeneet koehenkilömme muistuttavat psykologisilta reaktioiltaan huippu-urheilijoita. Parantajan ominaisuuksia itsessään ovat huomanneet terveydenhuoltoalan koulutuksen saaneiden lisäksi laboratorioissa ahertavat tutkijat ja maallikot, jopa vain kansakoulun oppimäärään olosuhteiden pakosta tyytyneet vanhukset.

Ilmiöt ovat tutkimushaasteita. Totuutta voimme lähestyä vain tutkimalla. Selvitettävää riittää myös sosiologeille, kun kansalaiset yhä turvautuvat parantajiin apua saaden ja ovat näin tehneet ihmiskunnan historian alkuhämäristä lähtien. Nykytietomme ovat vain saareke tuntemattomuuden meressä. Fysiologi tunnustaa nöyrästi tietonsa rajat elämän salojen ja myös lumeilmiön (plasebon) edessä, mitä emme vielä osaa suoraan tutkia.

Vuoden 2000 tieteentekijää vaivaa se, että tohtori Sergei Kolmakow on tehnyt suuren työn Venäjän hammashuollon modernisoinnissa ja se, että venäläiset ovat palkinneet Kolmakowin professorin ja akateemikon arvonimillä. Hänellä on siis tutkijanura takanaan alalla, joka myytiin Kuopion yliopistosta utuisten unelmien toteuttamiseksi. Itä- ja Keski-Suomessa saadaan nyt nähdä unta, mistä hammashuoltoon työntekijöitä. V. 2000 tieteentekijä voisi miettiä loppuun oma toimintansa Tsernobyl-hankkeessa v. 1993, löytää rauha ja jättää myös Kolmakow rauhaan.

Lääketieteen juuret kansanparannuksessa

Vuoden 2000 tieteentekijän lukuisat kohukirjoitelmat selittävät sitä, miten vaikeaa on tutkia suomalaista terveyskulttuuria. USA:ssa joka toinen käyttää täydentäviä/vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Meillä kait vähemmän/enemmän - kuka sen tietää. USA:n kansallisessa terveysinstituutissa on näille oma tutkimuslaitoksensa. Se ei ole - vielä - yhtä kuuluisa kuin esim. syöpätutkimusinstituutti. Useimmat maineikkaat USA:n lääkärikoulut opettavat tuleville lääkäreille Myllykankaan kauhistelemia parantamisen muotoja ja tutkivat niiden tehokkuutta. Moisia laitoksia on myös Intiassa, Kiinassa, Koreassa, Venäjällä jne, joissa arvostetaan omaa (terveys)kulttuuria.

Lopuksi uskaltanee kait lääkäri todeta, että lääketieteen juuret ovat kansanparannuksessa ja että suurta osaa lääketieteessä käytetyistä menetelmistä ei ole kaksoissokkokokein tehokkaiksi osoitettu. Koskaan ei tähän päästäkään, sillä eettiset ja käytännölliset näkökohdat estävät sen.

Osmo Hänninen
LKT, FT, erikoislääkäri,
professori
Kuopion yliopisto

(painetun lehden sivuilla 37-38)