• pääsivu
  • sisällys
  • - Virtuaaliopetusohjelmat muuttavat ne henkiset ponnistelu, joita esimerkiksi vieraan kielen opiskelu edellyttää, hauskaksi nappien painalluksiksi. Vai muuttavatko, kysyy saksan kielen lehtori Hanna Ruska-Becker.

     

    Verkossa
    - ajatuksia oppimisesta


    Verkkoympäristön opetuskäyttöä suunnittelevana opettajana tuntee olevansa kuin kala verkossa. Irti siitä ei pääse, vaikka välillä mieli tekisikin ja samalla alkaa turtua kiertämään sitä kehää, jonka ympärillä pedagoginen keskustelu tuntuu pyörivän alalla kuin alalla, päivillä kuin päivillä.

    Verkko kommunikoinnin välineenä organisaatioiden sisällä ja välillä tuntuu sopivan suomalaiseen kulttuuriin erityisen hyvin. Informaationhankintakanavanakin se on nopeudessaan ja kattavuudessaan lyömätön. Se on itsestäänselvyys. Sen olemassaolon oikeutuksesta puhuminen on turhaa.

    Koulutusorganisaatioissa ja koulutuksen kentällä verkko-opetuksen odotetaan ratkaisevan ongelmia, joilla ei tunnu olevan mitään pedagogisia tai itse oppimiseen liittyviä siteitä.

    Verkko mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että työelämän imaisemat opiskelijat voivat iltaisin, öisin tai päivisin työpaikoiltaan suorittaa joustavasti opintojaan ja valmistua ajallaan. Verkko mahdollistaa koulutuksen maailmanlaajuiset online-markkinat.

    Opettajista oto-ohjelmistontuottajia?

    Oppimisen näkökulmasta voisi ajatella, että verkossa työskentely todellakin parhaimmillaan aktivoi yksittäisen opiskelijan oppimisprosessia enemmän kuin massaluennolla passiivisena vastaanottajana istuminen - mikäli perinteinen lähiopetus tämän passiivisuuden mahdollistaa.

    Resursseja suunnataan koneisiin, laitteisiin, ohjelmiin sekä henkilökuntaan, joka on erikoistunut niiden hallintaan. Taloudelliset intressit ja koulutuspoliittiset visiot tuntuvat käyvän käsikädessä didaktisen utopian kanssa - utopian vaivattomasta oppimisesta. Virtuaaliopetusohjelmat muuttavat ne henkiset ponnistelut, joita esim. vieraan kielen opiskelu edellyttää, hauskaksi nappien painalluksiksi. Vai muuttavatko?

    Opetushenkilökunnan edellytetään muuttuvan oto-ohjelmistontuottajiksi. Aloittelevan oto-verkko-opetuksen suunnittelijan näkökulmasta sisältöjen ja tehtävämuotojen (ei paperinmakuista perinteistä verkkoon, vaan mitä sitten?) miettimiseen, verkkokoulutukseen ja teknisten taitojen opiskeluun käytetty aika ei ole missään suhteessa tuotokseen; verkko-opetuksen määrään ja laatuun puhumattakaan sen opetukseen ja oppimiseen tuomasta lisäarvosta.

    Mitä on verkko-oppiminen? Onko se parempaa, tehokkaampaa, erilaista? Vastauksia odotellessa on hyvä jatkaa noviisin roolissa - ehkäpä asiantuntijaksi kehittymässä?

     

    Hanna Ruska-Becker
    Saksan kielen lehtori
    Turun kauppakorkeakoulu

    (painetun lehden s. 13)