• pääsivu
  • sisällys
  • Tieteentekijöiden liiton puheenjohtajisto Stina Immonen, Björn Fant ja Hannu Jalkanen valittiin liittokokouksessa 15. joulukuuta yksimielisesti liiton johtoon myös täksi vuodeksi.

     

    Tieteentekijöiden liiton puheenjohtajisto:

    Uuden tavoiteohjelman valmistelu hyvässä
    vauhdissa


    Tieteentekijöiden liitossa on aloitettu uuden tavoiteohjelman valmistelu. Tärkeään strategiatyöhön halutaan kaikkien jäsenyhdistysten osallistuvan ja sitoutuvan. Lähiajan keskeisistä toimintalinjoista kirjoittaa ohessa liiton puheenjohtajisto Björn Fant, Stina Immonen ja Hannu Jalkanen.

    Tieteentekijöiden liiton jäsenmäärä kasvoi uuden vuosituhannen alkuun mennessä nopeasti nykyiseen noin 6000 jäseneen. Samalla kun jäsenistöä kuvaavat virka- tai toiminimikkeet ovat monipuolistuneet myös keskeiset edunvalvontakysymykset ovat monipuolistuneet. Liitossa otettiin vuosina 1994-95 kantaa yliopistojen virka- ja henkilöstörakenteen kehittämiseen. Tämän työn valmistuttua vuonna 1995, se toimi pitkän aikavälin tavoiteohjelmana tutkija-opettajakunnan virkarakenteen kehittämiseksi. Silloin jäsenistön ydinjoukon muodostivat assistentit ja yliassistentit. Nyt 6-7 vuotta myöhemmin suurin jäsenryhmä on yliopiston ulkopuolisella rahoituksella työskentelevät virka- tai työsuhteiset tutkijat.

    Useimmat liiton jäsenet ovat pitkälle koulutettuja, mutta alipalkattuja asiantuntijoita jo omassa työympäristössään ja erityisesti muihin akateemisiin ryhmiin verrattuna. Tätä palkkaeroa liitto on pyrkinyt pientämään muun muassa nostamalla peruspalkkatasoa tupo- ja valpasneuvotteluissa, esittämällä suosituksia eri nimikkeiden palkkauksesta sekä valvomalla tehtävän mukaisten nimikkeiden käyttöä. Paikallisesti voidaan päättää yliopiston virkarakenteesta, joten liiton vaikutusmahdollisuudet ovat vahvasti riippuvaisia hyvästä yhteistyöstä liiton paikallisedustajien ja jäsenyhdistysten kanssa.

    Liiton on edelleen jatkettava työskentelyä virkarakennekysymysten kanssa samalla kun uusia haasteita on edessä. Uusien haasteiden kartoittamiseksi ja toiminnan painopisteiden määrittämiseksi liitossa on käynnistetty uuden tavoiteohjelman valmistelu. Tähän strategiatyöskentelyyn halutaan kaikkien jäsenyhdistysten osallistuvan ja sitoutuvan.

    Toiminnasta näkyvää kaikilla tasoilla

    Vahvat jäsenyhdistykset ovat liiton toiminnan perusta. Monet jäsenistön etuja koskevat päätökset tai "kirjaamattomat sopimukset" tehdään paikallistasolla, yliopistoissa, tiedekunnissa ja laitoksissa. Liiton toiminnan on oltava yhtälailla näkyvää ja vaikuttavaa niin paikallis- kuin valtakunnantasolla.

    Liiton erityispiirteenä on jäsenistön työtehtävien ja palvelussuhteiden vaihtuvuus, mikä korostuu jäsenistön edunvalvonnassa sekä sitä koskevassa jäsenistön kouluttamisessa. Tähän liittyen liitto auttaa ja tukee jäsenistöä välittömissä ongelmissa sekä toimii samalla kaikkien palvelussuhteiden ja työskentelymahdollisuuksien parantamiseksi. Lisäksi se osallistuu yhtenä osapuolena aktiivisesti koko yliopistolaitoksen toiminnan kehittämiseen.

    Liiton keskeisenä tavoitteena on yliopistouran kilpailukyvyn parantaminen, yliopistouralla etenemisen turvaaminen sekä palkkauksen saaminen koulutuksen, pätevyyden, osaamisen ja tehtävien vaativuuden mukaiseksi. Siksi lähivuosien haasteita liiton toiminnassa ovatkin uusien koko henkilöstöä koskevien palkkausjärjestelmien kehittäminen ja käyttöönotto yliopistoissa.

    Liitolla on myös keskeinen tehtävä huolehtia eri yliopistojen virka- ja palkkarakenteiden perusteiden ja toimintatapojen vastaavuudesta. Samoin on turvattava riittävät vaikutusmahdollisuudet yliopiston henkilöstön edustajielle osallistua tehtävä- ja palkkausjärjestelyihin sekä henkilökohtaisten palkkojen määrittelyyn.

    Yliopistojen on panostettava henkilöstöönsä, suomalaisen innovaatiojärjestelmän ydinosaajiin.

    Yliopistoja uhkaa koveneva kilpailu osaavista ja luovista tieteentekijöistä ja tiedonhallinnan ammattilaisista. Palkkauksen lisäksi sekä liiton että yliopistojen on pureuduttava pätkätöiden teettämisestä aiheutuviin ongelmiin ja apurahatutkijoiden sosioekonomiseen asemaan.

    Yliopistojen toiminnan ohjausmekanismit

    Kuluneen vuoden aikana käytiin paljon keskustelua yliopistojen tieteellisestä ja taloudellisesta autonomiasta. Mitkä ovat olleet yliopistojen toimintaa ohjaavat todelliset ohjausmekanismit? Entä millaiset niiden tulisi olla? Tämä keskustelu jatkuu yliopistojen uuden rahajakomallin kehittämisen yhteydessä. Liiton on myös jatkettava työtään yliopistojen perusvoimavarojen lisäämiseksi, mutta ennen kaikkea niiden jakamiseksi oikeudenmukaisesti.

    Yliopistojen perustehtäviin on luettu myös yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Yliopistojen halutaan olevan alueellisia kehityksen moottoreita esimerkiksi elinkeinoelämän kanssa tehtävän yhteistyön kautta. Kuinka pääosin julkisin varoin ylläpidetyn yliopistolaitoksen tuottaman uuden tiedon hyötyjen tulisi jakaantua rahoittajan, tiedon tuottajien ja mahdollisten hyödyntäjien kesken? Liiton on oltava mukana vaikuttamassa tähän eettis-tiedepoliittiseen keskusteluun mutta samalla turvattava jäsenistönsä edut innovaatioketjun osana.

    Yleinen korkeakoulupolitiikka on myös keskeinen osa liiton toimintaa. Liittyen Bolognan prosessiin tutkintojärjestelmämme tulee kehittymään ja liiton on aktiivisesti oltava mukana tässä prosessissa. Uusi kolmivuotinen tutkinto (nykyinen kanditutkinto) kehitetään uudeksi ammattitutkinnoksi. Sekä kandien että tohtoreiden sijoittuminen työmarkkinoille on meille keskeinen asia.

    Liitto edellyttää vuoden 2002 toimintasuunnitelmassaan, että korkeakoululaitosta kehitetään ns. duaalimallin pohjalta. Tämä kannanotto juontaa mm. siitä, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tehtävät ovat erilaisia erityisesti tieteellisen toiminnan näkökulmasta, mutta myös tutkinnon tavoitteiden osalta. Sen sijaan opiskelijoiden kannalta niillä on tärkeitä yhteyksiä, joista tulee erikseen sopia toiminnallisesti ja taloudellisesti ottaen huomioon kansallisen korkeakoululaitoksen ja kansainvälisten sopimusten asettamat vaatimukset. Kuitenkin kaikki muutokset vaikuttavat henkilöstön työtehtäviin, joten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteystyön kehittämisessä on tarkasteltava asiaa myös henkilöstön toimintaresurssien kannalta.

    Tieteentekijöiden liiton eri elinten hedelmällisen yhteistyön merkeissä aloitamme tämän vuoden työskentelyä.

     

    Björn Fant
    Stina Immonen
    Hannu Jalkanen

    (painetun lehden s. 33-34)