Tutkija tutustumassa
"tosi työelämään"

  Työelämään tutustuminen eli TET on tuttu juttu jokaiselle yläasteen oppilaalle, mutta mitäpä seuraa kun sitä kokeilee akateeminen tutkija?

Sisäistä tarkastusta tutkiva Annukka Jokipii kirjoittaa ohessa kokemuksistaan sisäisenä tarkastajana Metsähallituksessa.

Tarinani työelämään tutustumisesta alkaa hetkestä, kun tapasin vanhan opiskelutoverini. Vaihdoimme kuulumisia ja kerroin tekeväni parhaillaan väitöskirjaa laskentatoimen ja rahoituksen laitoksen assistenttina. Tämän kuullessaan tuttavani puuskahti "-Hah, te tutkijathan ette ymmärrä todellisesta elämästä mitään, istutte torneissanne ja osaatte pelkkää teoriaa. Ettehän te tiedä, ovatko kirjoista hankkimanne tiedot ajanmukaisia tai mitä yrityksissä todellisuudessa tapahtuu".

Kommentti mykisti minut tyystin. Aloinkin pohtimaan sitä, kuinka kaukana todellisuudesta ovat ne asiat, joita opetan ja tutkin, siitä maailmasta, jossa niitä sovelletaan käytäntöön?

Pohtimisen tulos

Tuttavani kommentti jäi muhimaan ajatuksiini ja sain idean akateemisen tutkijan työelämään tutustumisesta. Tartuin härkää sarvista ja päätin katsoa, kuinka kaukana akateemiset tietoni ovat todellisesta toiminnasta. Kohteena olisi tutkimukseeni ja opetukseeni vahvasti liittyvä sisäisen tarkastus. Sisäinen tarkastus on uudistetun määritelmän mukaan organisaation arviointi- ja varmennustoimintaa sekä konsultointitoimintaa. Tutustumisen voisin suorittaa intensiivijaksona, niin ettei todellinen leipätyöni, tutkimus ja opetus, keskeytyisi. Tuona aikana voisin luoda kuvan sisäisten tarkastajien käytännön toiminnasta ja katsoa, ovatko opettamani asiat relevantteja. Tutustumisjakson päätyttyä toisin yliopistolle tuliaisina tuoreita näkemyksiä opetukseen ja mahdollisesti uusia ideoita tutkimukseen. Mutta miten perustella yritykselle, että sen kannattaisi ottaa tutkija mukaan toimintaansa, vaikkapa viikon ajaksi?

Ideasta ehdotukseksi

Lähestyin idealla Sisäiset tarkastajat ry:n hallituksen puheenjohtajaa Antero Kuuluvaista ja hän otti asian innostuneesti vastaan. - Akateemisten tutkijoiden työharjoittelu on meille uusi, mutta kokeilukelpoinen idea. Aikaisemmin yhdistys on tehnyt yhteistyötä yliopistojen kanssa esimerkiksi välittämällä vierailevia luennoitsijoita ja myöntämällä stipendejä alaan liittyvien opinnäytetöiden laatijoille. Mielestämme työharjoittelua voidaan pitää varsin tarkoituksenmukaisena käytännön ja teorian yhteyden ylläpitämisen kannalta. Hyvä organisaation johtamis- ja hallintojärjestelmä, riskien hallinta, sisäinen valvonta ja sisäinen tarkastus muodostavat nykykäsityksen mukaan integroidun kokonaisuuden, joka on merkittävä kohde myös akateemiselle tutkimukselle. Voidaankin ajatella, että työharjoittelu mahdollisesti lisää tutkimuksen sisällöllistä laadukkuutta, puheenjohtaja Kuuluvainen pohti.

Epäillessäni yritysten halukkuutta ottaa ulkopuolinen harjoittelija mukaan toimintaan, Antero Kuuluvainen totesi -Työharjoittelu on halpa ja melko tehokaskin tapa yrityksille saada nimensä tunnetuksi opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden piirissä. Ainoat ongelmat harjoitteluun liittyen saattavat ilmetä esimerkiksi arvioinnin kenttävaiheessa, jos työharjoittelijasta ei ole asianmukaisesti ilmoitettu arvioitaville yksiköille. Mutta riittävällä informaatiolla tämäkin asia on hoidettavissa, hän jatkoi kannustavasti. Ehdotus 'varttuneemman väen työelämään tutustumisesta' sai siis virallista kannatusta ja yhdistys ryhtyi kartoittamaan sopivaa yritystä uudenlaiselle yhteistyökokeilulle.

Tuumasta toimeen

Metsähallituksesta otettiin pian yhteyttä ja sovimme, että osallistun heidän sisäisen tarkastustiimin toimintaan työharjoittelijana. Sisäinen tarkastaja Arja Karkola kertoi tunnelmistaan, kun päällikkö ilmoitti erikoislaatuisesta kokeilusta -Pohdin sitä, kuinka harjoittelija kykenisi saamaan eniten hyötyä työni seuraamisesta. Tehtävää suorittaessani kun en etene mielestäni kovin loogisesti ja suurin osa työstämisestäni on näkymätöntä. Toivoin, ettei harjoittelija vallan masentuisi kaoottiseen ensivaikutelmaan. Lisäksi olin innoissani, että pääsen keskustelemaan sisäisen tarkastuksen filosofioista ja siitä, kuinka niihin muualla suhtaudutaan, Arja Karkola muisteli.

Kokemuksia kentältä

Muutamaa päivää ennen harjoittelujakson alkamista aloin jo hieman jännittää tulevaa. Tuleeko minun toimia asiantuntijan varmoin ottein vai myönnänkö rehellisesti jos en osaa? Saankohan aidosti osallistua arviointitehtäviin vai laitetaanko minut kopioimaan ja niittaamaan papereita niin kuin osalle kävi yläasteen TET-jaksolla? Mitä jos tuttavani olikin oikeassa ja jakso onkin täysi floppi?

Näitä mietiskellessä kertasin alan ammattikirjallisuutta iltapuhteikseni. Samalla päätin pitää matalaa profiilia arvioinnin aikana ja seurata ammattilaisten toimintaa oppiakseni lisää tutkimusaiheestani. Kysyisin tarkennusta, jos en jotain ymmärtäisi.

Itse asiassa jännittäminen oli turhaa. Työelämään tutustuminen oli antoisampaa kuin osasin kuvitellakaan. Päivällä teimme arvioinnin kenttätyötä ja illalla, koska olimme vieraalla paikkakunnalla, meillä oli aikaa syventyä keskustelemaan tarkastukseen liittyvistä muista näkökulmista, kuten tutkimuksesta. Näinä kolmena päivänä muuttuivat lihaksi kaikki ne kaaviot ja teoriat, joita olen pyörittänyt työpöydälläni jo useamman vuoden ajan. Kenttätyöjakson aikana koin valtavia ahaa-elämyksiä, kun teoria toisensa jälkeen loksahti kytköksiin käytännön kanssa.

Se seikka, ettei tutustumisjakso ollut sidottuna mihinkään tiettyyn tutkimukseen, vapautti minut tarkastelemaan sisäistä tarkastustoimintaa laajemmin. Paperini täyttyivät uusista tutkimusideoista sekä pienistä huomioista, joita alan kirjojen rivien välistä on lähes mahdotonta löytää. Vaikka työelämään tutustumisjakso oli verrattain lyhyt, vankalla teoriapohjalla sen aikana pystyi saamaan laajan kuvan aihealueen toiminnasta. Ja mikä positiivista, tarkastajat olivat erittäin kiinnostuneita vaihtamaan aiheesta ajatuksia ja mielipiteitä.

Tuhdisti tuliaisia

Mitä näistä kolmesta TET-päivästä jäi minulle haaviin? Ainakin varmuus siitä, että teoriapohjalla pystyy aidosti hahmottamaan 'todellista elämää'. Lukemani ja opettamani teoriat eivät sittenkään ole niin kaukana todellisuudesta, kuin mitä tuntemani maallikko asiasta väitti. Lisäksi todella kannustavaa oli tarkastajien kiinnostus akateemista tutkimusta kohtaan. Vakuutuin siitä, että tekemäni tutkimustyö ei ole turhaa ammattilaisten näkövinkkelistä.

Tulevaisuudessa voin hyödyntää TET-jakson kokemuksia tutkimuksen lisäksi muun muassa opetuksessa. Teorialuentojen lomassa opiskelijoista on varmasti mielenkiintoista kuulla miten käsiteltävä teoria toimi tarkastuksen aikana ja kuinka tarkastettavat siihen reagoivat. TET-jakson aikana jouduin toteamaan myös sen, että työpaikan tehtäväsisällöt todellakin vaihtuvat ripeässä tahdissa. Näin ollen kohta alkavalla sisäisen tarkastuksen kurssillani opettavien teorioiden elinkaarien on oltava riittävän pitkiä, jotta opiskelijat voivat hyödyntää niitä edelleen siirtyessään muutaman vuoden kuluttua työelämään.

Maistuis varmaan sullekin?

Suosittelisinko työelämään tutustumista kaikille akateemisille tutkijoille ja opettajille? Kyllä ja en. Aiheissa, joissa tutkimus liittyy voimakkaasti tiettyyn ammattikuntaan, tehtäviin tai toimintoihin TET olisi perusteltua, koska se voitaisiin suunnata juuri oikeaan tutkimusalaan. Niissä aiheissa, joista teoria ei suoranaisesti liity käytännön tehtäviin, ei välttämättä synergiahyötyjä syntyisi. Jaksoa miettiessä on myös otettava huomioon se seikka, onko tutkija tekemisissä käytännön kanssa jo tutkimusta tehdessään. Jokainenhan voi miettiä omalta kohdaltaan, mikä tehtävä ja kohde kiinnostaisi. Ja jos intoa ja sopiva kohde löytyy, niin mikäpä estäisi kokeilemasta?

Hieman laajemmin ajateltuna TET-jaksot tutkijoille ja opettajille voisivat toimia hyvinkin erinomaisina siltoina yliopistojen ja käytännön työelämän välillä. Yritykset saisivat viikoksi asiantuntijan käyttöönsä, yliopisto ajantasaista materiaalia opetukseen ja tutkimukseen sekä molemmat vahvistaisivat suhdetoimintaansa. Yksittäiselle tutkijalle työelämään tutustuminen on erinomainen keino hakea vahvistusta olemassa olevalle teoriapohjalle, löytää tutkimusideoita sekä luoda kontakteja yliopiston ulkopuolelle. Ja mikä positiivista, TET-jakso ei sido tutkijaa eikä yritystä kiinteästi, vaan se voidaan suorittaa ikään kuin 'irrallisena' yhteistyömuotona.

Entäs tulevaisuudessa?

Kokemukseni TET-jaksosta olivat erinomaiset. Se antoi minulle uusia ideoita ja varmuuden siitä, että teoriat todellakin istuvat käytäntöön. Uskon, että jatkossa osallistun lyhyehköihin TET-jaksoihin vuoden-parin välein eri yrityksissä virkistääkseni käytännön tietotaitoja ja pysyäkseni alan ammatillisessa kehityksessä mukana. Todennäköisesti myös Metsähallituksenkin sisäisen tarkastus jatkaa kokeilua, sillä sisäinen tarkastaja Arja Karkola totesi kokeilun päätyttyä -Upeaa, TET-jakso akateemisille tutkijoille toimii erinomaisesti. Pohjimmiltaanhan siinä on kysymys tiedon ja uusien ajatusten vaihdosta!

Annukka Jokipii
assistentti
Laskentatoimen ja rahoituksen laitos
Vaasan yliopisto

(painetun lehden s. 5-7)