• pääsivu
  • sisällys

  • Minna Uotila pistäytyy päätyönsä ohella silloin tällöin elokuva-alalla. Hän on suunnitellut puvustuksen muun muassa elokuvaan Hylätyt talot, autiot pihat.

     

    Vaatetusalan professori Minna Uotila

    Perustutkimuksella kudotaan tulevaisuuden kangasta


    Vaatetusalan professori Minna Uotilan johtama tekstiili- ja vaatetussuunnittelun yksikkö liitettiin Lapin yliopistoon kuutisen vuotta sitten. Laitoksella on hyvää vauhtia rakennettu yliopistollista kontekstia. Tulevaisuuden vaatteen tutkimukset yhteistyössä muiden korkeakoulujen sekä yritysmaailman kanssa ovat tuoneet laitokselle julkisuutta. Esimerkiksi älyvaatteiden tuotekehittely vaatii kuitenkin jatkuvaa perustutkimusta ja menetelmien kehittelyä.

    Minna Uotila valmistui Helsingin yliopistosta alun perin käsityön opettajaksi. Opiskeluaika johdatteli häntä tutkimaan käsityöllisiä suunnittelu- ja valmistusprosesseja. Niiden lisäksi hän ryhtyi tarkastelemaan vaatetusta ja pukeutumista humanististen tieteiden näkökulmasta. "Pääsin puvustajana ja pukusuunnittelijana tutustumaan myös elokuvateollisuuteen. Lisensiaatintyössäni tutkin elokuvapuvun semiotiikkaa. Vuonna 1994 väittelin pukeutumisen kuvasta yhdistellen väitöskirjassani edelleen elokuvateoriaa ja vaatetusta", Uotila kertoo. Tästä heräsi hänen kiinnostuksensa vaatetusalan tutkimukseen taideteollisen alan näkökulmasta, mikä oli pohjana hänen nykyiselle työlleen Lapin yliopistossa.

    Vuonna 1995 Uotila sai Helsingin yliopistosta hoidettavakseen käsityön, erityisesti tekstiilityön didaktiikan apulaisprofessuurin. Vuonna 1997 hän astui nykyiseen virkaansa Lapin yliopistoon. Tämän lisäksi Uotila hoitaa dosentuuria Taideteollisen korkeakoulun muoti- ja tekstiilitaiteen osastossa ja käsityötieteen dosentuuria Helsingin yliopistossa. "Päätyöni ohessa pistäydyn vielä silloin tällöin elokuva-alalla. Viimeisimpänä suunnittelin puvustuksen elokuvaan Hylätyt talot, autiot pihat."

    Käsityön ammattilaisista taideteollisuusalan tutkijoiksi

    Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitos (ROTKO) liitettiin Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan vuonna 1996. Kun Uotila astui virkaansa vuotta myöhemmin, oli työ aloitettava miltei puhtaalta pöydältä. "ROTKOsta säilyi kuitenkin perinteenä vahva tekemisen taito. Yliopistollisen kontekstin luominen tosin vaati sekä henkilökunnalta että opiskelijoilta paljon. Helsingin yliopistossa työskentelin perinteisemmässä akateemisessa ympäristössä, kun taas meidän yksikössämme akateemisia traditioita vasta luotiin. Lisäksi meidän oli luotava oma ajattelutapamme ja muokattava maailmankuvaamme alusta alkaen", Uotila pohtii.

    "Aloitimme vuosi sitten tohtoriseminaarit, ja vaatetus- tai tekstiilialaa pääaineenaan opiskelleista on neljässä vuodessa valmistunut kolmekymmentä taiteen maisteria. Vielä ei voida puhua vallankumouksista tai tutkimuksen eri paradigmoista. Vaatetus ja pukeutuminen ovat kuitenkin kulttuurin tutkimuksen näkökulmasta aina olleet läheisiä tulkkeja ihmiskunnan historiassa. Angloamerikkalaisella vaatetuksen ja pukeutumisen tutkimuksella on varsin pitkät akateemiset perinteet."

    Älykkäästi tyylikästä

    Lapin yliopiston tekstiili- ja vaatetussuunnittelun laitoksella on tutkittu vuodesta 1998 alkaen älykkäiden materiaalien ja ratkaisujen soveltuvuutta vaatetukseen. Lyhyesti kuvattuna älyvaate tarkoittaa yhdistelmää, jossa uusia kuitu- ja tekstiilimateriaaleja sekä elektronisia komponentteja on liitetty vaatteeseen. Älyvaatteen tulisi kyetä aistimaan ympäristön muutoksia ja muuntua käyttäjän tarpeiden mukaan. Sen suunnittelussa ei kuitenkaan haluta unohtaa käyttäjää ja käytön kontekstia.

    Uotila toimii Lapin yliopiston puolesta vastuullisena johtajana paraikaa käynnissä olevissa WareCare- ja I-Sport -projekteissa. WareCare-hankkeessa selvitellään älykkäiden ratkaisujen soveltuvuutta palvelualan, terveydenhuollon sekä raskaan teollisuuden ammattiasuihin. Vastaavasti I-Sport -projektissa tutkitaan älykkäitä urheiluvaatteita - kohderyhmänä seikkailulajien harrastajat.

    WearCare-projektissa rakennetaan kolmiulotteisen mallinnuksen ja simulaatioiden avulla vaatteita ja selvitetään niiden käytettävyyttä. Siten voidaan tutkia sellaisia älykkäitä ratkaisuja ja materiaaleja, joiden kokeellinen valmistaminen olisi kallista. Hanke tehdään yhteistyössä Tampereen teknillisen korkeakoulun, Laitoston sekä Nokian ja Finlaysonin kanssa. Suunnitteluvaihe päättyi maaliskuussa, ja työ esitellään toukokuussa kansainväliselle yleisölle.

    Tuotekehittelyssä tarvitaan perustutkimusta

    Älyvaatetutkimus on omalta osaltaan rakentanut tekstiili- ja vaatetussuunnittelun yksikön profiilia. Uotila kuitenkin välttää lokeroimasta yksikköään pelkäksi älyvaatteiden tutkimuskentäksi. "Yritykset rahoittavat usein ainakin osittain projekteja, ja niissä itse tuote on keskeinen. Kuitenkin myös tuotekehittelyyn tarvitaan menetelmäopetusta ja perustutkimusta, jota pidän lähtökohtanamme."

    "Lähivuosina kehitämme designin, etenkin vaatteen käytettävyyden ja käyttäjän tuntemuksen metodeja sekä suunnittelun metodologiaa ja pedagogiikkaa taideteollisen tutkimuksen viitekehyksessä." Uotilan tulevaisuuden tavoitteena on myös muodostaa kansainvälisiä tutkimusryhmiä ja -hankkeita.

     

    Nuori nainen professorina
    ja johtajana

    Minna Uotila on edennyt urallaan nopeasti. 37-vuotiaana hän hoitaa professuuria ja johtaa tekstiili- ja vaatetusalan yksikköä. Uotila toimii myös naistutkimuksen johtokunnan jäsenenä Lapin yliopistossa.

    "Kukaan ei tietenkään voi estää sen enempää miestä kuin naistakaan ajattelemasta ja ideoimasta asioita, mutta saattaa olla, että joskus naisena joutuu ponnistelemaan enemmän. Naisilla on myös taipumusta hoivata ja huolehtia - joskus jopa liikaa. Itse olen joutunut opettelemaan tiettyä kovapintaisuutta. Naisena ja pienen 2,5-vuotiaan lapsen äitinä oleminen vaikuttavat aina väistämättä uraan, tai ehkä pikemminkin päinvastoin - ura naiseuteen ja äitinä olemiseen", Uotila pohtii.

    "Tunnen itseni ensisijaisesti tutkijaksi ja tieteentekijäksi. Myös ohjaustyylissäni näkyy tutkimuksellinen suuntaus. En ole johtajatyyppi perinteisessä mielessä, vaan koen itseni omantien kulkijaksi. Yleensä rakentelen itsekseni jonkin ajatuskuvion, ja tämän jälkeen kerään ryhmän keskustelemaan asiasta sekä kehittelemään ja toteuttamaan suunnitelmaa."


    Teksti: Hannele Kuha
    Kuva: Ville Vuorjoki

    (painetun lehden s.5-7)