Muutoksia valtion henkilöstöpolitiikassa

Valtio on käynyt harjoittamaan aktiivisempaa henkilöstöpolitiikkaa, mistä osoituksena ovat ns. Valpas-selvitys ja sitä seuranneet toimenpiteet. Valtioneuvoston tulevaa henkilöstöpolitiikkaa koskevan periaatepäätöksen johdannossa korostetaan sitä, että työtehtävien tulee olla houkuttelevia ja työnantajien kehittää kannustavia palkkausperusteita ja henkilökohtaisia palkkausjärjestelmiä sekä innostavia työympäristöjä, ottaa huomioon henkilöstön asema ja tarjota sille mahdollisuus pätevöitymiseen. Päätöksessä sanotaan myös, että ne nuoret, jotka vuosituhannen alussa tulevat työmarkkinoille odottavat saavansa vaihtelevampia, monipuolisia ja mielenkiintoisia tehtäviä, mahdollisuuksia kehittää itseään sekä työmuotoja, jotka sopivat heidän elämäntyyliinsä. Tulevaisuudessa valtion on opittava kilpailemaan työvoimasta nykyistä paremmin.

Voidakseen kilpailla työvoimasta nykyistä tehokkaammin valtiolla tulee olla hyvin hoidettu henkilöstöpolitiikka. Sen tulee perustua avoimuuteen, luottamukseen, tasa-arvoon, puolueettomuuteen, riippumattomuuteen, ja vastuuntuntoon, ja se vaatii hyvää johtamistaitoa. Valtion yleisenä päämääränä on tehdä johtotehtävistä houkuttelevampia, parantaa esimiesten kykyä suoriutua tehtävistään ja tukea heidän etenemismahdollisuuksiaan ja elämänhallintaansa. Esimiesten edellytetään yhä suuremmassa määrin luovan työpaikan ilmapiirin ja kannustavan henkilöstöä. Tällaisen politiikan tarkoituksena on tehdä toiminnasta tuottavaa ja saattaa organisaation kaikki voimavarat tehokkaaseen käyttöön. Ohjelmassa sanotaan myös, että valtion on työnantajana osallistuttava aktiivisesti koko työelämän kehittämiseen kuten mm. työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ja perhevapaan tasapuoliseen hyödyntämiseen. Henkilöstön asema on turvattava toiminnan vaatimien organisaatiomuutosten yhteydessä.

Valtion henkilöstöpoliittisessa kannanotossa todetaan, että valtionhallinnon työtehtävien, työpaikkojen ja työehtojen tulee olla houkuttelevia. Pysyvissä tehtävissä on käytettävä pysyviä työsuhteita. Kilpailukykyä on parannettava niin, että ennen vuoden 2002 loppua siirrytään henkilökohtaiseen palkkaukseen, joka perustuu tehtävien vaativuuteen ja henkilökohtaiseen suoriutumiseen.

Voimme todeta, että yleiset periaatteet ovat sovellettavissa myös yliopistoissa. Joskus sanotaan, että yliopistot ovat niin erilaisia tavallisiin valtion laitoksiin verrattuna, että yleiset periaatteet eivät niihin sovellu. Tosin yliopistoissa on määräaikaisia opetus- ja tutkimusvirkoja, ja niin pitää ollakin, mutta niiden on oltava oikeassa suhteessa pysyviin tehtäviin nähden. Valtioneuvosto selvittää kysymystä paraikaa, ja tulemmekin näkemään muutoksia työsuhdeturvan osalta myös yliopistojen henkilöstöpolitiikassa. Olen käsitellyt yleistä henkilöstöpolitiikkaa eräässä aikaisemmassa pääkirjoituksessani ja totesin tuolloin, että yliopistoyhteisö on asiantuntijaorganisaatio, joka tarvitsee johtajan koordinoimaan toimintaansa. Vaikkakin tutkijat ovat toisinaan individualisteja ja työlleen omistautuneita, on myös heidän saatava osansa hyvästä henkilöstöpolitiikasta.

Valtio painottaa hyvin näkyvästi tavoitteenaan olevaa uutta palkkausjärjestelmää. Yliopistoja koskeva ehdotus valmistunee tämän lehden mennessä painoon. Vankkana käsityksenä tuntuu olevan, että henkilökohtainen, tulostavoitteinen palkkausjärjestelmä palvelee valtion uutta henkilöstöpolitiikkaa entistä järjestelmää paremmin. On jopa luvattu lisämäärärahoja niille laitoksille, jotka siirtyvät uuteen palkkausjärjestelmään. Uudet palkkausjärjestelmät voidaan kuitenkin ottaa käyttöön vasta kun työntekijät ja työnantajat ovat siitä järjestöjensä kautta sopineet. Kaavailluissa järjestelmissä on toki houkuttelevia osioita, mutta meidän on harkittava ehdotuksia tarkkaan ennen kuin hyväksymme mitään. Nykyinen järjestelmämme perustuu virkoihin ja palkkaluokkiin. Virat ja virkanimikkeet sekä tietty niihin liittyvä peruspalkka tulevat kyllä säilymään, mutta henkilökohtainen palkkaus voi saada aikaan suuria liukumia. Kuten sanottu, nähtäväksi jää, mikä on totetuttamiskelpoista. Uusi järjestelmä edellyttää hyvää henkilöstöpolitiikkaa sekä luottamusmiehiltä entistä suurempaa panosta.

Björn Fant
puheenjohtaja
Tieteentekijöiden liitto

(painetun lehden s. 3)