Apurahat - tärkeä tutkimuksen rahoitusmuoto

Apurahat ovat tärkeä tieteellisen tutkimustyön rahoitusmuoto. Tieteentekijöiden liiton 6 000 jäsenestä noin 300 työskentelee apurahalla ja yli puolet jäsenistöstä on jossakin uransa vaiheessa tehnyt tutkimusta apurahan turvin.

Huomattava osa Suomessa vuosittain myönnettävistä apurahoista jaetaan säätiöiden ja erilaisten rahastojen kautta. Joukko kyseisiä säätiöitä ja rahastoja perusti vuonna 1970 Säätiöiden ja Rahastojen Neuvottelukunnan, jossa on tällä hetkellä jäseninä puolisen sataa suurta apurahoja jakavaa säätiötä ja yhdistystä. Neuvottelukunnassa edustetut tahot tukivat suomalaista tiedettä ja taidetta noin 425 miljoonalla markalla eli noin 71,6 miljoonalla eurolla vuonna 2001.

Neuvottelukunnan keskeisin tehtävä on tarjota jäsenkunnalleen mahdollisuus tietojen ja mielipiteiden vaihtoon yhteisissä asioissa. Neuvottelukunta edustaa apurahoja jakavia säätiöitä viranomaisiin päin ja valvoo jäsenkuntansa etuja muun muassa antamalla lausuntoja säätiölaitosta koskevista lainsäädäntöhankkeista.

Neuvottelukunta perusti vuonna 1972 Säätiöpalvelu-Stiftelsetjänst -nimisen toimiston, joka neuvoo säätiöitä niitä koskevissa yleisissä kysymyksissä ja opastaa apurahan hakijoita rahoitusmahdollisuuksia koskevissa kysymyksissä.

Volyymin sijasta painopistettä laatuun

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta piti neuvottelupäivänsä syyskuussa Helsingissä. Ohjelma sisälsi muun muassa kaksi alustusta aiheesta "apurahatutkijoiden sosiaaliturva." Aiheen nouseminen arvovaltaisen neuvottelukunnan neuvottelupäivän yhdeksi keskeiseksi teemaksi on ilahduttavaa, koska se osoittaa, että tieteellisen tutkimuksen tärkeän rahoittajaroolinsa ohella säätiöt kantavat huolta myös yksittäisen apurahatutkijan asemasta ja sen kehittämisestä.

Apurahatutkijan sosiaaliturvasta alustanut Mercer Employee Benefits oy:n toimitusjohtaja Benny Tuomolin oli saanut tehtäväkseen selvittää, mitä apurahatutkijan erilaisten sosiaaliturvan aukkojen umpeen harsiminen vakuutuksin ja muilla keinoin tulisi maksamaan. Toisen alustuksen apurahatutkijan sosiaaliturvasta piti allekirjoittanut. Ko. alustuksen lähtökohtana oli, että tieteellisen tutkimuksen vetovoiman säilyttäminen ja lisääminen edellyttävät sekä apurahatutkijoiden aseman parantamista että virka- ja työsuhteisten tutkijoiden palvelussuhteiden kehittämistä. Lisäksi lähtökohtana oli, että tällä hetkellä on aiempaakin järkevämpää panostaa yksittäisen tutkijan aseman parantamiseen, koska monilla tieteenaloilla toimiville tutkijoille on jo lähes riittävästi tutkimuksen rahoitusmahdollisuuksia tarjolla. Toisin sanoen volyymin kasvattamisen sijasta painopistettä olisi voimavarojen kohdentamisen yhteydessä järkevää siirtää mahdollisuuksien mukaan laadun kehittämisen suuntaan.

Apurahakausien asema eläkeuudistuksessa?

Apurahakaudet ovat tutkijalle pätkätyösuhteitakin ongelmallisempia, koska apuraha ei anna työsuhteen tarjoamaa sosiaaliturvaa. Työterveyshuolto päättyy heti, kun tutkija siirtyy apurahalle. Apurahakausi ei kartuta työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Myönnetty apuraha ei myöskään kasvata verotettavaa ansiotuloa, mistä johtuen sairaus- sekä äitiyspäiväraha jäävät pieniksi, koska niiden suuruus perustuu verotuksessa todettuihin ansiotuloihin.

Oikeus pakollisen tapaturmavakuutuksen korvauksiin lakkaa heti henkilön siirryttyä apurahalle. Vuosilomaa ei apurahalla tutkimusta tekevällä ole, ei myöskään sairausajan palkkaa.

Jokainen työ- tai virkasuhteessa oleva kuuluu työntekijöiden ryhmähenkivakuutuksen piiriin. Ryhmähenkivakuutus antaa turvaa perheelle kuolemantapauksissa. Vakuutuksen tarjoama turva säilyy kolme vuotta työsuhteen päättymisestä.

Apurahakausi ei kartuta eläkettä. Tieteentekijöiden liiton ja Suomi-yhtiöiden solmiman yhteistoimintasopimuksen perusteella liiton jäsenenä oleva apurahatutkija on kuitenkin oikeutettu järjestöeläkevakuutustiliin, jolta apurahan saaja voi ohjata eläkesäästöjään matalariskiselle korkotilille tai halutessaan korkeampaa tuotto-odotusta käyttää hyväkseen kattavaa sijoitusrahastovalikoimaa. Eläkevakuutuksen maksusuunnitelma on joustava, joten apurahakauden päättyessä apurahan saaja voi halutessaan keskeyttää vakuutusmaksujen maksamisen tai jatkaa edelleen ja hyödyntää verovähennysoikeutta ansiotuloverotuksessaan. Lisäeläkevakuutettuna liiton jäsenenä olevalla apurahatutkijalla on mahdollisuus tietyin rajoituksin vähentää lisäeläkkeensä maksuja ansiotuloistaan tai jos niitä ei itsellä ole, voi verovähennysoikeuden hyödyntää myös puolison verotuksessa. Lisätietoja apurahatutkijan eläkevakuutuksesta saa liiton www-sivuilta.

Jotkut edistykselliset säätiöt kuten Emil Aaltosen Säätiö ja Koneen Säätiö ovat sisällyttäneet myöntämiinsä apurahoihin osion eläkevakuutuksen hankkimista varten.

Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto ovat vaatineet, että AKAVA ajaa eläkeuudistusta koskevissa neuvotteluissa sitä, että myös apurahakaudet kartuttavat eläkettä. Aika näyttää miten AKAVAn eläkeneuvottelijat onnistuvat ajamaan tätä tavoitetta eteenpäin.

Apurahatutkijat jäävät usein työyhteisönsä ulkopuolelle, jolloin heidän työvälineidensä ja tilojensa järjestämiseen saattaa liittyä tavallista enemmän ongelmia. Hei eivät myöskään voi aina osallistua päätöksentekoon työpaikoillaan.

Toisaalta apurahat otetaan asumistukea alentavana tulona huomioon arvioitaessa asumistukilaissa säädetyn asumistuen saamisen edellytyksiä. Lisäksi joissakin tapauksissa apuraha voidaan ottaa huomioon
sosiaalipalveluista, esimerkiksi lasten päivähoidosta perittäviä maksuja määriteltäessä.

Apurahojen kohtelu sosiaaliturvajärjestelmässämme ei siten ole johdonmukaista. Yhtäältä apurahat voivat olla heikentämässä tuloista riippuvan sosiaaliturvan piiriin kuuluvia etuuksia, mutta toisaalta niitä ei oteta huomioon ansiosidonnaisessa sosiaaliturvassa. Ristiriitaisuutta sosiaaliturvassa esiintyy myös erilaisten apurahojen välillä. Esimerkiksi taiteilija-apurahoilla toimivien sosiaaliturva on parempi kuin apurahatutkijoiden vastaava turva.

Apurahatutkijoiden asema huomenna

Tänään tuntuu siltä, että maaperä apurahatutkijoiden aseman kohentamiselle on otollisempi kuin aikoihin. Uskoa tämän olettamuksen oikeellisuuteen antoi muun muassa Säätiöiden ja Rahastojen Neuvottelukunnan syyskuussa järjestämä tilaisuus ja siellä vallinnut ilmapiiri.

Klaus Sundbäck
Toiminnanjohtaja
Tieteentekijöiden liitto

(painetun lehden s. 27-28)