Suomen innovaatiojärjestelmä on kypsä kokonaisuus

"Suomen innovaatiojärjestelmän vahvuus piilee siinä, että meillä on kehitetty tasapainoisesti sen kaikkia elementtejä", tähdentää Teknologian kehittämiskeskuksen Tekesin pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara. "Olemme saavuttaneet hyviä tuloksia ja kelvanneet malliksi muuallekin, mutta silti meillä elää joitakin sitkeitä myyttejä, jotka pitäisi murtaa."

Tekesissä samoin kuin sen monissa sidosryhmissä on tehty pitkäjänteistä työtä uuden hallitusohjelman pohjaksi. Saarnivaara laskee viimeisen kolmen vuoden aikana uhranneensa kolmasosan työajastaan vakuuttaakseen korkean tason päätöksentekijät innovaatiojärjestelmän harmonisen kehittämisen tarpeellisuudesta. Maaliskuussa vietetyissä Tekesin 20-vuotisjuhlissa kuultiin kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtasenkin toivovan, että yritykset ja ennen kaikkea julkinen valta tekisivät tästä eteenpäin viisaita päätöksiä talouskasvun edellytyksiin investoidessaan.

Valtion tiede- ja teknologianeuvoston äskettäisiin linjauksiin Saarnivaara on tyytyväinen. Yhteisrintama oli vahva, ja erityisen ilahduttavaa on ollut se henki, että innovaatiojärjestelmää pyritään kehittämään tasapainoisesti, kun julkista t&k -rahoitusta ehdotettiin lisättäväksi bruttokansantuotteen arvioitua kasvua nopeammin. "Oli hyvä, että tasokorotus vuodesta 2002 vuoteen 2007 saatiin numeroina mukaan, mutta harmillista on se, ettei rahanarvon muutosta otettu huomioon."

Innovaatiojärjestelmähän ei ole mikään mekaanisesti etenevä ketju vaan vuorovaikutteinen systeemi, ja siitä syystä pitäisi tukea kaikkien toimijoiden moninaisuutta perustutkimuksesta soveltavaan tutkimukseen ja siitä tuotekehitykseen ja kaupallistamiseen.

Kilpaillun rahoituksen rooli tärkeä

"On tärkeätä jatkaa tiede- ja teknologianeuvoston linjoilla: vahvistaa yliopistojen suoraa budjettirahoitusta niin että perusresurssit ovat kunnossa ja että syntyy rakenteet, joihin osaaminen kumuloituu. Mutta tämän rinnalla tarvitaan kilpailtua rahoitusta. Takavuosina meillä vallitsi teiltä pois, meille lisää -mentaliteetti, mutta toivon ettei sellaiseen vastakkainasetteluun enää jouduta."

"Perustutkimuksen taso on meillä ollut vakaa ja sen vakaana säilymiseen meidän pitää pyrkiä. Itse asiassa osa Tekesinkin rahoituksesta menee perustutkimukseen, mutta ei sillä tietenkään ole mitään merkitystä ilman yliopistojen ja Suomen Akatemian panostuksia." Saarnivaaran mielestä on valitettavaa, jos yliopistojen ja yritysten yhteistyö pannaan vastakkain varsinaisen perustutkimuksen kanssa.

"Jos verrataan eri maiden innovaatiojärjestelmien saavutuksia, Suomi on melkein kaikilla mittareilla pystynyt muita maita paremmin hyödyntämään tutkimustulokset. Ongelmia meillä on pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälistämisessä, minkä alueen osaajia meillä ei ole. Ne haluaisivat tukea markkinoinnin ja myynnin aloittamiseen, mutta siinä ei Tekes voi suoraan auttaa, sillä kansainväliset säännökset kieltävät valtion tuen noissa toimissa. Sen sijaan on löydettävä keinoja liiketoimintaosaamisen kasvattamiseksi ja hyödyntämiseksi."

Saarnivaaran näkemys on, että meikäläinen hyvin toimiva yhteistyömalli on luotu nimenomaan kilpaillun rahoituksen kannusteiden ja mekanismien kautta. "Valitettava sivuilmiö on, että tiedeyliopistot tekevät yrityksille joskus suoraa tuotekehitystyötä hyvin lyhytjänteisesti - kyllä yrityksillä pitäisi olla intressi tilata yliopistoilta pitkäjännitteisempää perustutkimusta."

Saarnivaara sanoo usein törmänneensä sellaiseen harhaiseen käsitykseen, että Tekesin rahoitus olisi viime vuosina vahvistunut ja että se olisi muka johtanut ylipistojen tutkimuksen lyhytjänteisyyteen. Kuitenkin viimeisten 4 - 5 vuoden aikana yliopistojen perusresurssit ja Suomen Akatemian rahoitus ovat reaalisesti kasvaneet kun Tekesin rahoitus on pudonnut 10 prosenttia. Tekesinkin rahoitus kohdistuu erittäin pitkän tähtäyksen osaamisen kasvattamiseen.

Yritysyhteistyö ei ole paha peikko

Yliopistojen ja yritysten välistä yhteistyötä Saarnivaara pitää elintärkeänä. "Jos niiden vuorovaikutus on riittävän luottamuksellista, tiivistä ja strategista, se antaa yliopistoissa tehtävälle tutkimukselle tietyn relevanssin. Mutta ei tämä tietenkään tarkoita, etteikö meillä tarvittaisi uteliaisuustutkimusta, sitä joka antaa kaikkien kukkien kukkia."

Tekesin toiminnaltahan edellytetään vahvaa yritysyhteistyötä, mutta viime vuonna tehtiin päätös, että uusissa teknologiaohjelmissa varataan 10 - 15 prosentin potti puhtaaseen perustutkimukseen. "Se satsaus menee sellaiselle alueelle, jonka tuloksia uskotaan joskus pystyttävän hyödyntämään, mutta joihin yritykset eivät katso voivansa sitoutua. Useimpiin ohjelmiin sisällytetään huippu- tai kärkitutkimusta, joka antaisi tiettyjä vapauksia yliopistoille."

Tekes käy vuosittain kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa strategiakeskustelut ja aikoo tänä vuonna pohtia sosiaalisia innovaatioita, jonka käsitteen valtion tiede- ja teknologianeuvosto otti linjauksissaan vahvasti esille. Saarnivaara toteaa uuden näkökulman ryömineen sisään pikkuhiljaa viime vuosina. Tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotto yrityksissä ja yhteisöissä, palvelujen integroituminen tuotteisiin ja toimintojen kansainvälistyminen merkitsevät väistämättä muutoksia organisaatiorakenteissa, työmenetelmissä ja johtamisjärjestelmässä, ja ne näkyvät jo Tekesinkin hankkeissa.

Avainteknologioiden rinnalle on tullut liiketoimintaosaaminen, jonka sisälle nuo kaikki teemat asettuvat. Kuluttajan käyttäytymisen kartoitus ja ennakointi vaativat käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteiden näkökulmaa. Tänä vuonna Tekesissä pohditaan poliittisestikin kuumaa aihetta, hyvinvointipalvelujen tuottavuutta, jossa teknologian soveltaminen voi tuoda tiettyjä hyötyjä. Tätä kokonaisuutta on tarkoitus tutkia hyvin laveasti, muun muassa kilpailuttamisen ja laadun ylläpidon kannalta.

Saarnivaaran näkemyksen mukaan Suomi on verraten tasapuolisesti pystynyt saavuttamaan teknologis-taloudellisen ja sosiaalisen tasapainon, vaikka kaikki asiat eivät olekaan kunnossa ja vaikka globalisaatio tuo jatkuvia haasteita. World Economic Forumin tuoreessa selvityksessä olimme ykkösenä kilpailukyvyssä ja kestävässä kehityksessä. Myös sijalukumme bruttokansantuotteen kehityksessä ja ihmisten hyvinvoinnissa olivat aika lähellä toisiaan.

Teksti: Marja-Leena Vepsäläinen
Kuvat: Niko Nurmi

(painetun lehden s. 8-9)