Eläkeuudistus 1.1.2005

Vuoden 2005 alusta toteutettava eläkeuudistus merkitsee joustavan 63-68 vuoden eläkeiän käyttöönottamista. Samalla virassapysymisoikeus nousee 68 ikävuoteen. Eläkkeen ansainta- ja laskentaperiaatteet muuttuvat samasta ajankohdasta. Ennen 1.1.2005 kertynyt eläke lasketaan jokaiselle erikseen. Vältä palkattomia virkavapauksia.

M Huhtikuun lopulla 2003 saavutettiin valtionsektorilla neuvottelutulos 1.1.2005 lukien toteutettavasta eläkeuudistuksesta. Neuvotteluihin osallistunut Akavan edustaja ei hyväksynyt neuvottelutulosta eläkkeen laskentatavan vuoksi. Valtion eläkeuudistusta tulee vastaamaan pääpiirteittäin yksityisellä sektorilla myös 1.1.2005 lukien toteutettavaa eläkeuudistusta, josta on jo säädetty lailla. Valtion osalta lainsäädännön valmistelu on vielä osittain kesken. Lakiesitys annettaneen eduskunnalle syksyn 2003 kuluessa. Toteutettavan eläkeuudistuksen keskeinen pyrkimys on tosiasiallisen eläkkeelle siirtymisiän nostaminen. Myös eläkkeen laskemissääntö muuttuu siten, että jokainen ansaittu euro kartuttaa eläkettä.

Joustava 63-68 vuoden eläkeikä

Valtiolla nykyinen eläkeikä on 63 - 65 vuotta riippuen siitä, kuinka paljon henkilöllä oli valtion palvelua vuoden 1994 loppuun mennessä.

Vuoden 2005 alusta voimaan tuleva eläkeuudistus merkitsee joustavan 63-68 vuoden eläkeiän käyttöönottamista. Toisin sanoen henkilö vuodesta 2005 alkaen voi itse valita aikaisempaa enemmän sen ajankohdan, milloin hän jää normaalille vanhuuseläkkeelle.

Uudessa järjestelmässä vanhuuseläkeikää voidaan myös varhentaa 62 vuodeksi. Jos henkilöllä on 31.12.2004 oikeus henkilökohtaiseen eläkeikään ikävälillä 63-65 vuotta, hän voi saada varhennetun vanhuuseläkkeen nuorempanakin. Varhennettuun vanhuuseläkkeeseen liittyy varhennusvähennys.

Työkyvyttömyyseläkkeen saamisedellytykset säilyvät suunnilleen nykyisellään, eläkkeen laskennassa tapahtuu eräitä muutoksia.

Eroamisikä 68 vuoteen

Nykylainsäädännön mukaan virkamiehen palvelussuhde valtioon päättyy automaattisesti 65 ikävuoden täyttämisen johdosta. 65-ikävuoden eroamisikää eli virassapysymisoikeutta koskeva säännös on ollut aikaisemmin käytännössä melko ehdoton, vaikka siihen on voitukin myöntää viranomaisen päätöksellä ja virkamiehen suostumuksella painavista syistä vuoden pidennys. Tiettävästi viime aikoina onkin esiintynyt jokunen "jatkoaika".

Joustava eläkeikä 63 -68 ikävuotta edellyttää, että valtiolla todella voidaan jatkaa palvelua 68 ikävuoteen. Muutenhan joustavan eläkeiän käyttöönotossa ei olisi mitään järkeä. Edellä mainitussa neuvottelutuloksessa todetaan, että yleinen virkamiesten 65 vuoden eroamisikä muutetaan 68 vuoden eroamisiäksi. Tämäkin uudistus tulee voimaan 1.1.2005.

Uusi 68-ikävuoden eroamisikä tulee olemaan subjektiivinen oikeus. Uusi eroamiskäytäntö merkitsee, että eläkkeelle siirrytään entistä myöhemmin. Tämä vastaa täysin eläkeuudistuksen tarkoitusta. Uudella eroamisikäkäytännöllä tullee olemaan vaikutusta myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten urakehitykseen.

Vapaakirjauttaminen 31.12.2004

Nykysäännön mukaan eläkkeen suuruuteen vaikuttava eläkepalkka lasketaan ainoastaan viimeisien vuosien ansioiden perusteella (parastaikaa ollaan siirtymässä 10 viimeisen vuoden tarkastelujaksoon). Viimeisiä vuosia edeltäneiden vuosien ansioiden suuruudella ei ole pääsääntöisesti merkitystä eläkkeeseen nykyisin.

Kaikkien 31.12.2004 palveluksessa olevien palvelussuhde katkaistaan eläketurvamielessä ja muodostetaan niin sanottu vapaakirja. Vapaakirjaeläke lasketaan nykysääntöjen mukaan. Toisin sanoen ainoastaan viimeisien kymmenen vuoden ansiot vaikuttavat vapaakirjaeläkkeen suuruuteen. Mitä suuremmat ansiot viimeisinä vuosina sen suurempi vapaakirjaeläke ja päinvastoin. Tämä koskee myös nuoria henkilöitä. Vältä palkattomia virkavapauksia.

Vapaakirjaeläkkeen suuruutta laskettaessa suoritetaan niin sanottu yhteensovitus, joka voi merkitä vuoden 2004 loppuun mennessä ansaittuun eläkkeeseen pienennystä. Läheskään kaikissa tapauksissa yhteensovitus ei kuitenkaan vaikuta eläkkeen määrään.

Karttuminen 1.1.2005 jälkeen

Jokainen 1.1.2005 jälkeen ansaittu euro kartuttaa eläkettä. Puhutaan elinikäisestä eläkeansioista. Karttumisprosentti vaihtelee 1.1.2005 jälkeen sen mukaan, kuinka vanhana eurot on ansaittu.

Ikävälillä 18 - 52 vuotta karttumisprosentti on 1,5 % , ikävälillä 53-62 vuotta 1,9 % ja ikävälillä 63 - 68 vuotta 4,5 %. Yli 63-vuotiaana ansaittu euro on siis eläkemielessä kolme kertaa arvokkaampi kuin nuorempana ansaittu. Superkarttumalla pyritään siihen, että tosiasiallinen eläkkeelle siirtymisikä siirtyisi nykyistä myöhäisemmäksi. Superkarttuma on varsin johdonmukainen eläkeuudistuksen tarkoituksen kanssa.

Palkansaajan eläkemaksua korotetaan jonkin verran 53 vuoden iästä alkaen.

Palkattomat ajat

Pääsääntöisesti vain palkatusta työstä saatu euro kasvattaa eläkettä. Tästä tulee olemaan eräitä poikkeuksia. Äitiys-, isyys- ja erityisäitiys- ja vanhempainrahakausien perusteella karttuu eläkettä. Samanlainen on tilanne ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan ja vuorotteluvapaan osalta. Myös eräät muut ansiosidonnaiset päivärahakaudet kartuttavat eläkettä tietyn periaatteen mukaisesti.

Tämän lehden julkaisijajärjestöjen keskeisin eläkeuudistukseen liittyvä vaatimus on ollut apurahakausien hyväksi lukeminen eläkkeeseen. Apurahakausien hyväksi lukeminen eläkkeessä on tällä hetkellä selvittelyn kohteena. Asiaa selvittää sosiaali- ja terveysministeriön asettama ylijohtaja Tarmo Pukkilan johtama työryhmä. Toivoa apurahakausien hyväksi lukemisesta siis on.

Indeksi

Ilman indeksisidonnaisuutta eläkejärjestelmä olisi menettänyt tai menettäisi nopeaan tahtiin merkityksensä.

Indeksillä on vaikusta sekä myönnettävään eläkkeen suuruuteen että maksussa olevien eläkkeiden tarkistamiseen. 1.1.2005 toteutuva eläkeuudistus merkitsee muutosta myös indeksijärjestelmään. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että laskettaessa myönnettävää eläkettä ansiotasoindeksin eli palkkakertoimen painoarvo tulee olemaan suuri. Maksussa olevien eläkkeiden tarkistamisessa kuluttajahintaindeksin osuus taas korostuu.

Eläkkeen määrä

1.1.2005 jälkeen myönnettävissä eläkkeissä eläkkeen suuruuteen vaikuttaa kaksi tekijää:

1) 31.12.2004 laskettu vapaakirjaeläke ja 2) 1.1.2005 jälkeen ansaitut eurot ja niiden ansaintaikä.

Yhteensovitettu vapaakirjaeläke korotetaan myöntämishetken tasoon indeksillä samoin kuin jokaisena vuotena 1.1.2005 jälkeen ansaitut eurot asianmukaisella karttumisprosentilla muutettuna. Näin saadut määrät lasketaan yhteen, jolloin saadaan myönnettävän eläkkeen määrä. Mitään euromääräistä tai prosentuaalista kattoa eläkkeellä ei tässä vaiheessa ole.

Voittajia ja häviäjiä

Eläkeuudistuksen toteutuminen merkitsee nykytilanteeseen verrattuna sitä, että on sekä voittajia että häviäjiä.

Elinikäisen eläkeansion käyttöönotto merkitsee käytännössä sitä, että sellaiset henkilöt ja ammattiryhmät hyötyvät, joilla ei ole selkeää ura- ja ansiotasokehitystä. Vastaavasti häviäjiä ovat sellaiset henkilöt ja ammattiryhmät, joilla on selkeää ura- ja ansiotasokehitystä.

Melko tyypillinen yliopistoura lähtee siitä, että aluksi ollaan tutkijakoulutettavana/assistenttina, sitten väliviroissa ja ura huipentuu professuuriin ansiotason vastaavasti noustessa. Nykyjärjestelmässä esimerkkitapauksessa lähinnä vain professorina toimimisesta saadut ansiot vaikuttavat käytännössä eläkkeeseen. Uudessa järjestelmässä koko uran ansiot vaikuttavat eläkkeeseen, tosin eivät samalla tavalla. Näin tarkasteltuna yliopistoura voisi olla häviäjä eläkeuudistuksessa. Eläkkeen laskutavan uudistuksen vaikutukset tosin tulevat näkyviin vasta vuosien ja vuosikymmenien kuluessa, joten mistään yhtäkkisestä muutoksesta ei ole kyse. Sitä paitsi palkkakerroin tulee tasoittamaan eroa.

63-ikävuoden jälkeinen 4,5 %:n superkarttuma merkitsee selkeää plusmerkkistä muutosta yksilön eläketurvaan. Superkarttumasta ja eroamisiän muutoksesta käytännössä hyötyviä tulee esiintymään yliopisto- ja tutkimusmaailmassa.

Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
2.6.2003

(painetun lehden s. 18-19)