ACATIIMI 7/03 tulosta | sulje ikkuna

Opiskeluun tehoa?


Vesa Kulmala
puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto

Hallitusohjelman mukaisesti molemmat opetusministerit tekivät kesäkuussa yhdessä päätöksen työryhmän ja selvitysmiehen asettamisesta valmistelemaan opintoaikojen lyhentämistä ja opintotuen kehittämistä. Edelleen elokuussa opetusministeriö kutsui selvitysmiehen pohtimaan yliopistojen yhteisvalintajärjestelmän kehittämistä. Valmisteltavat ja pohdittavat aiheet epäilemättä kuuluvat otsikon piiriin. Silti voidaan kysyä, eikö opiskeluajan lisäksi myös oppimistulosten laatu olisi tullut jotenkin huomioida?

Toimenpiteiden keskeisenä selittäjänä on tietenkin raha. Yliopistotasoisesti koulutetut työllistyvät paremmin kuin vähemmän koulutusta saaneet. He myös useasti työllistävät itsensä ja tekisivät sen jatkossa vielä paljon useammin, jos yrittäjyyskoulutusta yliopistoissa lisättäisiin nykyisestä. Nopeasti valmistuvat siirtyvät nopeasti veronmaksajiksi ja heidän osaltaan opintososiaaliset tukimuodot vapautuvat toisten käyttöön. Suomalainen työvoimapula saattaa olla pahimmillaan juuri osaajiksi koulutettujen kohdalla. Nopea valmistuminen vähentäisi myös yliopistoissa salitilatarvetta, opetusryhmien lukumääriä tai ryhmien kokoa merkittävästi. Nykyisin kursseilla saattaa olla jopa puolet sen vahvuudesta ns. tuplaajia, jotka eivät edellisillä osallistumiskerroilla ole katsoneet voivansa osallistua riittävästi järjestettyihin opetustapahtumiin.

Mistä siis tehoa? Jo varhaiskasvatuksessa tulisi parantaa tai homogenisoida mahdollisuuksia tavoitteelliseen kasvatukseen. Koulutuksen tason noustessa tulisi vähentää ylikorostunutta viihteellisyyttä. Toisen asteen koulutuksessa opinto-ohjaajien toimintamahdollisuuksia tulisi parantaa niin, että ammatinvalinnan ohjaus olisi nimensä veroista. Edelleen ohjattua omatoimista työskentelyä tulisi entisestään lisätä. Toisen asteen päästötodistuksille tulisi antaa lisää painoa korkeakoulutukseen pyrittäessä. Voitaisiin jopa harkita ylioppilastutkinnon varojen ja koneiston siirtämistä muun opetustoiminnan käyttöön, ellei Suomen kansa sitä lähes yksimielisesti haluaisi torjua niin kuin pelättävissä on.

Keskeinen kysymys tässä yhteydessä tulee olemaan, onko yliopistolaitoksessamme pääsykoe vai ei? Suomessahan sellainen yleensä on, kun taas esim. Ranskassa tai Iso-Britanniassa ei. Kustannukset on viimemainituissa maissa onnistuttu pitämään kurissa siten, että Ranskassa karsitaan joukkoa voimakkaasti opintomenestyksen perusteella koulutuksen kestäessä kun taas Iso-Britanniassa kerätään varsin tuntuvia lukukausimaksuja. Parhaimmillaan pääsykokeella on Suomessa onnistuttu mittaamaan oikein motivaatio ja soveltuvuus alalle ja välttämään siten alan vaihdosta aiheutuvat pulmat. Pahimmillaan monta vuotta kestänyt pääsykoemyllytys on aiheuttanut sen, että kun lopulta läpi on päästy, niin kiire on saman tien loppunut siihen ja opiskelija on opintoihinsa keskittymisen sijaan saattanut pääsääntöisesti keskittyä työuran aloittamiseen, opintoalan vaihtoon, ulkomailla opiskeluun tai välivuoden pitämiseen.

On siis hyvä, että opintotukiasia käsitellään myös tässä yhteydessä uudelleen. Toivon löytyvän keinoja maksaa lisätukea niille, jotka suoriutuvat opinnoistaan hyvin, jopa oivallisesti. Ranskan malli saattaisi olla mahdollinen, jos opintotuki mitoitettaisiin myös laadullisesta suoriutumisesta riippuvaksi. Iso-Britannian malli saattaisi ratkaista samalla kysymyksen miten suhtautua mahdolliseen ulkomaisten opiskelijoiden tulvaan maksuttomia opintoja ja ainakin maailmanlaajuisesti kohtalaista opintotukea kohti.

Opiskeluun tuotetaan tehoa saamalla opiskelija työskentelemään valitsemallaan opintoalalla tuloksekkaasti ja hyviin arvosanoihin pyrkien. Tätä ei työryhmän ja selvitysmiesten asettamisen yhteydessä riittävästi tuotu esiin. Edelleen työryhmästä, seuranta- ja ohjausryhmistä puuttuu ammattijärjestöjen edustus. Siksi lienee paikallaan huomauttaa, että jos tavoitteena on ensin säästö, ei aiottuja positiivisia muutoksia ehkä saadakaan. Jos taas halutaan saada muutoksia ja ollaan valmiit sen eteen panostamaan, saattaa lopulta löytyä merkittäviä säästöjäkin.

Vesa Kulmala
puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien litto

(painetun lehden s. 3)


ACATIIMI 7/03 tulosta | sulje ikkuna