ACATIIMI 1/04 tulosta | sulje ikkuna



Yliopistojen opiskeluvalinnat hakijasuma on purettava


Tapani Pakkanen
Professoriliiton puheenjohtaja


Yliopistojen opiskelijavalinta on ollut viime vuosien keskustelun kestoaiheita ja useat työ-ryhmät ovat selvittäneet valintaan liittyviä ongelmia. Opiskelijoiden hidas sijoittuminen lopulliseen opiskelupaikkaan aiheuttaa monenlaisia ongelmia eri tahoille. Ilmiö mielletään yleensä johtuvan opiskelijoiden uravalinnan epävarmuudesta tai muista syistä, jotka johtavat välivuosien
pitämiseen opinnoista. Valintajärjestelmistä johtuvat rakenteelliset syyt sijoittumisviiveeseen ovat jääneet keskustelussa vähemmälle huomiolle.

Lukio-opetus painottuu hyvän yleissivistyksen rakentamiseen. Yliopistojen opiskelijavalintoihin se antaa valmiuksia vaihtelevasti alasta riippuen. Valta-osa lukion suorittaneista joutuu toteamaan sisäänpääsyn yliopistoon vaikeaksi. Toisaalta esimerkiksi pitkän matematiikan suorittaneilla on monipuoliset valintamahdollisuudet eri aloilla. Uusi ainereaali on askel oikeaan suuntaan ylioppilastutkinnon kehittämisessä, sillä sitä voidaan hyödyntää monipuolisesti opiskelijavalinnoissa.
Uusien ylioppilaiden osuus yliopistoihin valituista on keskimäärin noin 30%, mutta alakohtaiset erot ovat suuria. Monilla aloilla hakijoiden ja valittujen määrät ovat tasapainossa. Mitään erityistä hakijasumaa ei muodostu, sillä suurin osa valituista on uusia ylioppilaita. Toisilla aloilla, joissa hakijoiden määrän suhde valittuihin on korkea, hakijasumia muodostuu, sillä uusien ylioppilaiden osuus on jopa alle 10%.


Monilla aloilla parhaiden opiskelijoiden valitsemiseksi on kehitetty vaativia pääsykokeita, sillä on katsottu, että ylioppilastutkinto ei erottele tarpeeksi hakijoita. Käytännössä tämä on pahimmillaan johtanut siihen, että valinnassa menestyminen edellyttää valintakirjallisuuden opiskelua, valmennuskurssien käymistä, ja jopa kokemusta yliopisto-opinnoista. Valituksi tullaan tyypillisesti usean vuoden kuluttua ylioppilaaksitulosta, sillä valintajärjestelmä syrjii
saman vuoden ylioppilaita. Välivuosien pitäminen muodostuu pakolliseksi lähes kaikille hakijoille, myös lukiossa erinomaisesti menestyneille. Osa suosituille aloille valitsematta jäävistä tulee valituiksi muihin yliopistollisiin koulutusohjelmiin. Näitä käytetään usein valmentautumiseen seuraavan vuoden hakuun, jolloin nämä yksiköt joutuvat tahtomattaan pääsykoevalmentajiksi.

Hakijasuma on yhteiskunnallinen ongelma, joka pitää suurta joukkoa ylioppilaita vuosia tarpeettomassa hakukierteessä. Kansantaloudellisten tappioiden lisäksi se aiheuttaa yksilötasolla turhautumista, syrjäytymistä ja haaskaa arvokasta koulutusaikaa ja -potentiaalia. Pääosan valituista ollessa uusia ylioppilaita, hakijasumaa ei muodostu sillä valitsematta jääneet suuntautuvat nopeammin muille urille. Välivuosiongelma on selvitysten mukaan pitkälti valintajärjestelmästä johtuva, sillä vain yksi kuudesta välivuoden pitäjästä haluaa pitää taukoa opiskelusta.
Uusien ylioppilaiden aseman kohentaminen on avainasemassa opiskelijavalinnan kehittämisessä.
Opetusministeriön asetettama tavoite, jossa puolet valitusta on uusia ylioppilaita, on askel oikeaan suuntaan, mutta se ei riitä purkamaan hakijasumaa kokonaan. Opiskelualan vaihtamiseen on toki annettava mahdollisuus, mutta siihen riittänee pieni osa opiskelupaikoista.

Opiskelijavalintoja on kehitettävä siten, että uusia ylioppilaita syrjivät elementit valintakriteereissä poistetaan. Valintajärjestelmän muutokset on tehtävä asteittain jolloin sumat puretaan hallitusti. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan laajempaa keskustelua uusien ylioppilaiden asemasta ja taloudellisia kannustimia, joilla nykyään yliopistoja ohjataan. Valintojen käytännön kehittäminen tapahtuu luontevimmin yliopistojen yksiköissä.

Tapani Pakkanen
Professoriliiton puheenjohtaja

 

 

(painetun lehden s. 3)


 

ACATIIMI 1/04 tulosta | sulje ikkuna