Nopeammin työuralle

Työuran pidentäminen on valtakunnassa laajasti jaettu tavoite. Pidentämällä työuraa halutaan pitää huoltosuhde sellaisena, että jokaista huollettavaa vastaisi vähintään kaksi, jollei peräti kolme huoltajaa. Työuran päättymisen hetki onkin suhteellisen helppo määritellä. Se on hetki, jolloin ihminen jää eläkkeelle. Vaikka erilaisia eläkejärjestelyitä on käytössä voidaan silti suhteellisen helposti määritellä ihmisen poistuminen työmarkkinoilta. Työura siis pitenee, jos eläkkeelle jäädään iäkkäämpänä.

Mutta miten määritellä työuran alku? Alkaako ihmisen työura viisitoistavuotiaana kesätöissä vai olisiko työuran alkuhetkeksi kenties mielekkäämpää määritellä se hetki, jolloin nuori alkaa rahoittaa omaa talouttaan työnteolla? Pitäisikö työuran alku sittenkin määritellä alasidonnaisesti, eli ihmisen katsottaisiin siirtyneen työuralle, kun hän on ensimmäistä kertaa saanut työn, joka tukee hänen edistymistään työuransa pääasiallisella polulla? Määrittelemällä akateemisen ihmisen työura alkamaan vasta valmistumishetkestä saamme suuren joukon työtä tekeviä ihmisiä lokeroitua joksikin muuksi kuin työlliseksi.

Kansainvälisissä vertailuissa ongelmana on kulttuureiden keskinäinen erilaisuus. Suomessa opiskelijat ovat aikuisia yhteiskunnan toimijoita. Kansainvälisiä vertailuja analysoitaessa pitäisi ottaa huomioon myös oppialaan kuulumattomien valmiuksien kehittyminen. Itsenäistyminen, sosiaalistuminen uuteen ympäristöön, minäkuvan ja maailmankuvan avartuminen tai työn merkityksen ymmärtäminen ovat asioita, joiden muuttaminen lukuarvoiksi ei välttämättä ole helppoa. Näissä vertailuissa suomalainen koulutusjärjestelmä kuitenkin pärjäisi.

Järjestelmän heikkoudet eivät korjaannu ruuvaamalla mittareita

Kuinka pitkälle yhtä maailman kilpailukykyisimmistä ja luovimmista yhteiskunnista voidaan arvioida ja kehittää ulkopuolisten asettamien pelkistävien mittareiden avulla? Mitä paremmin järjestelmä mukautuu erilaisuuteen ja ympäröivän yhteiskunnan jäykkiin rakenteisiin, sitä konstikkaampaa on löytää oikeanlaisia mittareita mittaamaan järjestelmän toimivuutta.

Käydyssä keskustelussa tavoite työuran alkuhetken aikaistamisesta on sidottu tiiviisti opiskelijan valmistumiseen. Opintoajat ovat mielekäs mittari etsittäessä koulutusjärjestelmän pullonkauloja, mutta järjestelmän heikkoudet eivät korjaannu ruuvaamalla mittaria. Omaa toimenpideohjelmaa laatiessaan SYL ei ole lähtenyt alkukantaisesta “keppi ja porkkana” -ajattelusta, vaan SYL uskoo, että poistamalla opiskelun esteet yksilöt toimivat nykyisen kaltaisessa, ajallisesti ja määrällisesti rajoittamattomassa, järjestelmässä itsensä ja yhteiskunnan parhaaksi. Pohtiessaan keinoja opintojen vauhdittamiseksi SYL on lähtenyt yksittäisen opiskelijan esiin nostamista ongelmista. Ala- ja aluekohtaisia eroja on valtavasti, eikä poppakonsteilla järjestelmään saada lisää tehoa. Kukko ei käskien laula.

Oskari Nokso-Koivisto
puheenjohtaja
Suomen ylioppilaskuntien liitto