EU-yhteistyö ja palkat pohjoismaisen tapaamisen
painopisteinä
Pohjoismainen yhteistyö on perinteisesti ollut vireätä
yliopistonopettajien ja tutkijoiden edunvalvontajärjestöjen
kesken. On todettu, että kehityksen suunta eri maiden yliopistolaitoksissa
on sama ja yhdessä on vuosittaisissa tapaamisissa pohdittu,
miten uusiin haasteisiin tulisi vastata. Järjestöaktiivien
verkosto on vuosien myötä muodostunut tiiviiksi ja toimivaksi.
Tänä keväänä Nordiskt möte pidettiin
10.-12. toukokuuta Ruotsin Mariefredissä, Gripsholmin linnan
läheisyydessä olevassa majatalossa. Koolla oli 20 edunvalvojaa
neljästä eri pohjoismaasta, edustettuina olivat isäntäjärjestö
SULF (Sveriges Universitetslärarförbund), Norsk Forskerforbund,
Dansk Magisterforening, Danmarks Jurist- og Økonomforbund
ja Ingeniørforeningen sekä Suomesta Professoriliitto,
Tieteentekijöiden liitto ja Yliopistonlehtorien liitto/OAJ.
Isännät olivat tehneet tiukan ohjelman, joka jatkui
aamusta iltaan kumpanakin päivänä. Gripsholmin
linnaa osallistujat saattoivat ihailla kokoustiloissa vain näköetäisyydeltä,
mutta näkymä oli mitä maalauksellisin ja linna
kuvastui kauniisti auringossa välkehtivään Mälaren-järven
pintaan.
Bolognan prosessin heijastusvaikutuksia
Alustusten aiheina olivat pohjoismainen edunvalvontayhteistyö
EU:n konseptissa, EU:n tutkimuspolitiikka, katsaukset Norjan,
Tanskan, Ruotsin ja Suomen yliopistojen ajankohtaisiin tapahtumiin,
yliopistonopettajien ja tutkijoiden oikeudet omiin keksintöihinsä,
palkkavertailut, palkkausperiaatteiden uudistuminen yliopistosektorilla,
Bologna-prosessin heijastuminen tutkintojärjestelmiin sekä
akateeminen johtajuus. Keskusteltiin myös suurten ikäluokkien
siirtymisestä eläkkeelle yliopistojen opetus- ja tutkimustyöstä
ja siitä syntyvästä pätevän työvoiman
vajauksesta.
Osallistujat tutustuivat myös vireästi kasvavaan Södertörnin
korkeakouluun, jossa he olivat korkeakoulun rehtorin Ingela Josefssonin
vieraina.
Korkeakoulun opettajien ja tutkijoiden paikallisesta edunvalvonnasta
kertoi SULF:in edustaja Catarina Ludwig.
Itämeren maat tutkimusyhteistyöhön
Pohjoismaisesta tutkimuspolitiikasta suhteessa EU:n tavoitteisin
oli kutsuttu puhumaan Riksbankens Jubileumsfondin toimitusjohtaja
Dan Brändström. Hän tähdensi, että tulisi
tarkoin harkita, mitä tutkimusprojekteja toteutetaan EU:n
tasolla, mitä pohjoismaiden kesken.
Hän kommentoi mm. EU:n mahdollisia tulevia tutkimuslinjauksia
kaavailevaa niin sanottua valkoista kirjaa, jonka on koostanut
Åbo Akademin rehtori Gustav Björkstrand. Valkoinen
kirja tähdentää voimakkaasti pohjoismaisen yhteistyön
kehittämisen tärkeyttä ja Brändström
pohtikin, miten tämä toiminta olisi rahoituksellisesti
toteutettavissa. Nykyisellään on joitakin yhteispohjoismaisella
rahoituksella toimivia tutkimuslaitoksia, mm. teoreettisen fysiikan
instituutti Nordita Kööpenhaminassa. Brändström
katsoi, että mainittujen laitosten yhteispohjoismainen rahoitus
olisi purettava ja ne olisi otettava asianomaisten maiden budjettien
piiriin. Eri pohjoismaiden välistä tutkimustoimintaa
olisi tiivistettävä ja tehostettava, unohtamatta Baltian
maita ja laajempaa Itämeren alueen yhteisöä.
Palkkausjärjestelmät uudistuvat
Eri maiden esittämissä katsauksissa oli jälleen
todettavissa jopa hämmästyttävän suuri yhdenmukaisuus
yliopistoissa parhaillaan tapahtuvien muutosprosessien suhteen.
Pohjoismainen yhteistyö tuntuu olevan erittäin tiivistä
eri maiden opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavien ministeriöiden
kesken. Siksi onkin tärkeätä, että edunvalvontajärjestöt
vastaavasti voivat kokoontua pohtimaan uusia yhteisiä haasteita
ja niihin varautumista.
Eri maat ovat muutosprosessissa eri vaiheissa ja muiden tekemistä
virheistä voi myöskin oppia. Tästä hyvänä
esimerkkinä on kaikissa pohjoismaissa tapahtuva yliopistojen
palkkausjärjestelmien uudistuminen. Suomen edustajat saivatkin
paljon arvokasta tietoa sen suhteen, mihin pitäisi panostaa
ja mitä välttää esimerkiksi henkilökohtaisen
palkanosan kriteereitä määriteltäessä.
Kriteereiden tulisi olla tarkoin mitattavissa, muuten tulee vaikeuksia
niiden käyttämisessä ja puolustamisessa.
Akateemisesta johtajuudesta alusti SULF:in puheenjohtaja Christoph
Bargholtz.
Palkkavertailuista ilmeni, että Suomi verrattaessa yliopistoissa
toimivien lehtoreiden keskipalkkoja (brutto) maassamme akateemisissa
viroissa 10 vuoden ajan palvelleiden keskipalkkoihin on selkeäsi
viimeisellä sijalla. Silmiinpistävää oli myös
todeta, että yliopistonopettajien palkkahaitari on erittäin
kapea (noin 40%) verrattuna akateemisten ammattien vastaavaan
(jopa yli 200%). Tämä tilanne on sama kaikissa pohjoismaissa.
Suomesta Professoriliittoa edusti tapaamisessa Risto Hiltunen,
Tieteentekijöiden liittoa Ragna Rönnholm ja Riku Matilainen,
OAJ:n lähettämiä edustajia olivat Vesa Kulmala
ja Jan-Håkan Öberg, YLL:n Maj-Len Rönkä.
Risto Hiltunen esitteli Suomen suhtautumista keksijöiden
immateriaalioikeuksiin, asiamies Riku Matilainen vastasi yliopistolaitoksemme
ajankohtaiskatsauksesta ja Maj-Len Rönkä kertoi vireillä
olevasta palkkausuudistuksesta sekä erityisesti OAJ:n ja
Yliopistonlehtorien liiton tavoitteista henkilökohtaisen
palkanosan määräytymisen kriteerien suhteen. Riku
Matilainen oli myös työstänyt kokouksen käyttöön
Suomen yliopistolaitosta koskevan valaisevan ja monipuolisen tilastoaineiston.
Teksti ja kuva: Maj-Len Rönkä
(painetun lehden s.
25-26) |
