• pääsivu
  • sisällys

  • Kotieläinten lisääntymistieteen professori Terttu Katila ja Saaren yksikön ainoa oma hevonen Veera. Tutkimushevosia
    Katilalla on Ypäjällä Maatalouden tutkimuskeskuksessa.
    Helsingin yliopiston Saaren yksikön esimies, professori Terttu Katila:

    Samanlainen painoarvo kaikille professorin tehtäville


    Professorin roolit – tutkija, opettaja, muiden tehtävien hoito
    – vievät kukin kolmasosan professori Terttu Katilan työstä. Jatkuva aikapula ja riittämättömyyden tunne ovat professorin arkea.
    Saaren yksikössä ollaan kotieläinten lisääntymistieteen professorin ja yksikön esimiehen Katilan mielestä kuin yhtä suurta perhettä.

    Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan Kliinisen eläinlääketieteen laitokseen kuuluva Saaren yksikkö löytyy vehmaan uusmaalaisen maaseudun keskeltä Mäntsälästä. Yksikkö toimii Saaren kartanossa yhdessä Mäntsälän ammattiopiston (MAO) kanssa. Ammattiopiston puutarhuri- ja floristiopiskelijat pitävät huolta kartanomiljöön kukkaloistosta, josta vielä lokakuun 1. päivän auringossa pystyy kuvittelemaan, millaista se on ollut vehreimmillään.
    Ammattiopiston kanssa tehdään muutenkin tiivistä yhteistyötä. Konkreettisista hyötyä molemmin puolin on MAO:n lypsykarjasta, jota käytetään eläinlääkärien opetuksessa ja toisaalta lehmille on eläinlääkintäapua aina lähellä.


    Klinikka vastaa myös lähialueen eläinlääkintähuollosta.
    - Kolmanteen tehtävään kuuluva alueyhteistyö toteutuu meillä hyvin konkreettisella tavalla. Eläinlääkintähuollon ja eläinlääkäripäivystyksen takia klinikka on aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteisön kanssa ja toimii samalla uusimman tieteellisen tiedon välittäjänä toiminta-alueellaan. Lisäksi järjestämme eläinlääkärien täydennyskoulutusta ja meillä on säännöllisiä tapaamisia Mäntsälän kunnan edustajien kanssa, Terttu Katila toteaa.

    Kuin yhtä perhettä

    Professori Terttu Katila arvioi, että hänen työstään menee professorin kolmeen keskeiseen tehtävään – opetukseen, tutkimukseen ja muiden tehtävien hoitamiseen – kolmannes kuhunkin. Viimeksi mainittuun “tonttiin” kuluu hallintotehtävät, joista työllistävin on yksikön esimiehen roolin. Katila on toiminut Saaren yksikön esimiehenä vuodesta 1995 eli siitä lähtien, kun Eläinlääketieteellinen korkeakoulu liittyi Helsingin yliopistoon.


    Yksikkö on noin 30 hengen työyhteisö. Suurimmat ammattiryhmät muodostavat 13 eläinlääkäriä: professorit, kliiniset opettajat, klinikkaeläinlääkärit, tutkijat. Avustavia henkilöitä on 11: eläintenhoitajia, sihteereitä, laborantteja, tutkimusteknikoita ja osastonhoitaja. Lisäksi on projektirahoitteisia tutkijoita.
    - Yksikkömme on sopivan kokoinen: täällä on helppo toimia esimiehenä – miellä ei ole mitään ongelmia, ei ainakaan esimiehen näkökulmasta.


    Todisteena tästä on vuonna 2001 saatu yliopiston laadukkaan toiminnan kannustuspalkinto. Palkintokriteereinä olivat yhteisöllisyys, kehityssuuntautuneisuus ja tulevaisuusvastuu. Perusteluissa todetaan “Saarella koetaan, että siellä ollaan yhtä suurta perhettä, johon kuuluvat niin opettajat ja opiskelijat kuin avustava henkilökuntakin. Jokainen on samalla sekä yksilö että yhteisön jäsen”.
    Kehityskeskusteluja on käyty kymmenisen vuotta teknisen henkilöstön kanssa. Nyt ne on laajennettu koskemaan myös opetushenkilöstöä, jonka kanssa on keskusteltu vuosittaisen työsuunnitelman laatimiseen liittyen. Tänä syksynä tullaan käymään ensimmäisen kerran kehityskeskustelut professorien kanssa.

    Hevoset ovat konstikkaita eläimiä

    Tutkimuksen painopiste Saaren yksikössä on luonnollisesti tuotantoeläimissä. Suurin ryhmä on utaretulehdustutkimus. Sikojen lisääntymistä ja tuotantokestävyyttä tutkiva ryhmä taas on saanut eniten ulkopuolista rahoitusta. Tutkimuksen kohteina ovat myös märehtijöiden hengitystie- ja raajasairaudet ja muut tulehdussairaudet.
    Terttu Katilan ominta aluetta on lisääntymistiede ja hevostutkimus. Katila teki hevoselle pohjoismaiden ensimmäisen alkionsiirron jo parikymmentä vuotta sitten.
    - Menetelmä ei ole vakiintunut käyttöön, kuten ei myöskään alkionpakastus, koska hevosihmiset eivät halua liian keinotekoisia tekniikoita. Englannissa täysverisille laukkahevosille ei hyväksytä edes keinosiemennystä. Koeputkihedelmöitys ei myöskään onnistu hevosilla, koska tammojen munasolut eivät kestä kypsytystä viljelykaapeissa. Hevoset ovat tässä suhteessa vähän konstikkaita.
    Silti juuri keinolliseen lisääntymiseen liittyvät tekniikat ovat nykyisin pinnalla alan tutkimuksessa.
    - Meillä tutkimus on käytännönläheisempää: tutkimme mm. sperman ja kohdun vuorovaikutusta, mistä saadaan hyödyllistä tietoa keinosiemennystekniikoihin liittyen.
    Hevosten lisääntymistutkimuksessa ja opetuksessa Katilalla on yli 20 vuotta kestänyt hyvä yhteistyö Ypäjällä sijaitsevan Maatalouden tutkimuskeskuksen hevostutkimuksen kanssa.

    Hajasijoitushankkeet veivät energiaa

    Eläinlääketieteen koulutuksen sijaintipaikkakunnasta kolmeen otteeseen käydyt kiivaat taistelut ovat Katilan mielestä vieneet kovasti energiaa alan tutkijoilta ja tutkimukselta.
    - Hajasijoitushankkeita ovat seuranneet investointi- ja virantäyttökiellot. Näiden johdosta olemme joutuneet monia muita tiedekuntia huonompaan asemaan ja siksi eläinlääketieteellinen ei ole tähän mennessä pärjännyt kovinkaan hyvin yliopiston tutkimuksenarvioinnissa.
    Eläinlääketieteellinen tiedekunta on taas joutunut uuden ongelman eteen, kun opetusministeriö ei ole antanut lupaa hevossairaalan rakentamiseen.
    - Miten Suomen eläinlääkäritutkinnot voitaisiin tunnustaa EU:ssa ja mistä saataisiin tulevaisuudessa hevosia hoitavat eläinlääkärit, jos käytännön hevosopetusta ei pystyttäisi antamaan, Katila ihmettelee.

    Linjajaosta apua eläinlääkäripulaan?

    Sitä vastoin opetuksen arvioinnit ovat menneet loistavasti: Helsingin yliopiston kansainvälisessä opetuksen arvioinnissa eläinlääketieteellinen tiedekunta arvioitiin parhaaksi tiedekunnaksi ja sen kliininen opetus Euroopan parhaimpiin kuuluvaksi.
    Saaren yksikköön on sijoitettu lisääntymistieteen oppiaine ja koko tuotantoeläinten käytännön opetus. Eläinlääketieteen opiskelijat ovat Saarella pääsääntöisesti viidennellä vuosikurssilla. Kuudennelle vuosikurssille järjestetään vaihtoehtoisia opintoja. Opiskelijoilla on mahdollisuus asua opiskelija-asuntolassa, sillä he ovat mukana myös jatkuvasti pyörivässä päivystyksessä.


    Terttu Katila osallistuu Saarella annettavaan kliiniseen opetukseen eli lähinnä sellaisten hevosten tutkimiseen, jotka eivät ole tulleet moniin vuosiin kantaviksi. Yleisestä lisääntymisfysiologiasta annettava opetus järjestetään koko opiskelijaryhmälle vuoteen 2006 asti Helsingin Hämeentiellä ja jatkossa yliopiston Viikin kampuksella. Katila hoitaa hevosia koskevan käytännön opetuksen.
    - Opiskelijat ovat todella motivoitunutta porukkaa, sisälle pääsee vain noin 10% pyrkijöistä. Ja tyttöjä opiskelijoista on viime vuosina ollut noin 95 prosenttia.


    Eläinlääkäreitten tarve on Katilan mielestä väärin arvioitu. Eläinlääkäripulaa syntyy naisvaltaisuuden eli äitiyslomien, hoitovapaiden ja osa-aikaisen työskentelyn takia, mutta myös työn- ja vapaa-ajan muutosten takia. Katila näkee, että linjajako voisi olla yksi helpotus hajasijoitusalueiden sekä hygienian ja hallinnon alalla vallitsevaan eläinlääkäripulaan.
    - Erikseen voisi olla tuotantoeläimet ja elintarvikehygienia ja toisena linjana pieneläimet ja hevoset. Linjajako on käytössä esimerkiksi Hollannin Utrechtissa. Meillä opiskelijat vastustavat tätä, koska he haluavat lukea kaikkea eivätkä mielestään ole kypsiä tekemään linjavalintaa pyrkiessään.
    Tieteelliseen jatkotutkintoon eli eläinlääketieteen tohtorin tutkintoon tähtäävää tutkimustyötä ja jatko-opiskelua yksikön tutkimusryhmissä on tekemässä 15 eläinlääkäriä.
    - Lähetin väitöskirjani päärakennuksen tulostimeen, huikkaa eräs jatko-opiskelija yksikön toimistorakennuksen käytävällä professorilleen.
    Sieltä se löytyy kartanon komean päärakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevan Katilan sihteerin työhuoneesta.


    Teksti ja kuvat: Kirsti Sintonen

    (painetun lehden s. 5-7)