Virkarakenne remonttiin

Ensin uusi palkkausjärjestelmä sitten uusi virkarakenne. Myllerrys yliopistoissa jatkuu. Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston esitys yliopistojen opetus- ja tutkimusvirkojen rakenteeksi on valmistunut ja lähetetty opetusministeriöön ja alan liittoihin. Nyt on julkisen keskustelun paikka.

Esitystä valmisteli rehtorien neuvoston työryhmä, jota veti Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen. Työryhmän raportti valmistui tammikuussa 2004, ja monet osapuolet antoivat siitä lausuntonsa. Sen jälkeen neuvoston työvaliokunta jatkoi hiomista. Rehtorien neuvosto käsitteli virkarakenne-esitystä joulukuun kokouksessaan ja asettui sen kannalle. Neuvosto palaa vielä asiaan, kun uusi palkkausjärjestelmä on otettu yliopistoissa käyttöön. Esitys jaettiin nyt tiedoksi eri intressiryhmille, koska neuvosto haluaa asiasta julkista keskustelua.
- Marssijärjestys on sovittu selväksi opetusministeriön kanssa: ensiksi uusi palkkausjärjestelmä ja sen jälkeen virkarakenne. Upj-kuvioita ei tällä haluta sotkea, Vartiainen toteaa. Myös tarvittaville säädösvalmisteluille haluttiin jättää aikaa. Uusi virkarakenne edellyttää kahta asetusmuutosta. Korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen muutamat pykälät vaativat muutosta, samoin yliopistoasetuksen 9. pykälä.

Urakehitys punaisena lankana

Rehtori Perttu Vartiaisen mielestä koko esityksen punaisena lankana on ollut nykyistä vakaamman, selkeämmän ja ennustettavamman urakehitysmallin luominen suomalaisiin yliopistoihin.
- Jos menestyt hyvin, voit myös edetä yliopistouralla, Vartiainen kuvaa esityksestä.
Neuvoston esitys perustuu nelivaiheiseen uraan.
- Mutta voi se olla kolmi- tai yksivaiheinenkin, Vartiainen lisää ja viittaa esimerkiksi kieliaineisiin ja tekniikan alalle, jossa voi olla edelleen kelpoisuutena ylempi korkeakoulututkinto.
Nimikkeet herättävät aina intohimoja. Eri tieteenalojen kirjo aiheutti sen, että nyt esitetty nimikekirjavuus kompromissin summa. Eräät neuvoston jäsenet olisivat toivoneet vielä yksikertaisempaa mallia, jossa olisi riittänyt vain yksi nimike per taso.
- Jokainen yliopisto voi itse päättää, mitä nimikkeitä näistä käyttää. Esimerkki meillä Joensuussa riittää vähempikin määrä, Vartiainen sanoo.

Assistentit, yliassistentit ja lehtorit historiaan

Rehtorien neuvoston esityksen mukaan ensimmäisellä tasolla ovat tohtorikoulutettavan, yliopisto-opettajan ja tutkijan virat. Näistä tohtorikoulutettava nimitetään aina määräajaksi, muut pääsääntöisesti määräajaksi. Yliopisto-opettajaa käytetään perusopetuksen antamiseen esim. taideaineissa, arkkitehtuurissa ja kielten opetuksessa aloilla, joissa väitteleminen ei ole kovin yleistä ja joissa on tarvetta päätoimisille opettajille. Mahdollisesti osa ajasta varataan omaan jatkotutkinnon tekemiseen.
Tutkijan tehtäviin kuuluu pääosin tutkimustyö, mahdollisesti oman jatkotutkinnon tekeminen ja osallistuminen opetukseen. Palkka voidaan maksaa joko toimintamenorahoituksella tai täydentävällä rahoituksella.
Kakkostaso olisi post doc -vaihe, jonka puuttuminen nykyisestä järjestelmästä on ehkä ollut eniten muutostarvetta vaatinut asia. Taso edellyttää aina tohtorintutkintoa. Nimikkeet olisivat tohtoriassistentti ja yliopistotutkija. Tohtoriassistentin virka täytettäisiin 3-5 vuoden määräajaksi.
Yliopistotutkijaksi pestattaisiin pääsääntöisesti määräajaksi, mutta mahdollisesti myös pysyvästi.
Kolmas taso edellyttää pääsääntöisesti tohtorin tutkintoa sekä lisäpätevöitymistä joko post doc -vaiheen tehtävissä tai muissa vaativissa opetus- ja asiantuntijatehtävissä. Poikkeamat tästä sallitaan taiteellisen pätevyyden, erittäin hyvän perehtyneisyyden ja syntyperäisten ulkomaalaisten osalta. Nimikkeet ovat yliopistonlehtori, kliininen opettaja, opettava tutkija tai vanhempi tutkija. Nimitys tapahtuu pääsääntöisesti pysyvästi tai määräajaksi perustellen. Määräajan perustelut kirjoitettaisiin asetukseen. Vanhempi tutkija olisi muista poiketen pääsääntöisesti määräaikainen.
Ylimmän 4. tason muodostavat professorin ja tutkimusjohtajan virat. Professorin viran täytöstä olisi edelleen oma lainsäädäntönsä ja nimitys tapahtuisi pysyvästi tai määräajaksi perustellen. Tutkimusjohtaja nimitettäisiin pääsääntöisesti määräajaksi.
Tasojen 3 ja 4 täytöissä suositellaan käytettäväksi asiantuntijamenettelyä kunkin yliopiston oman käytännön mukaisesti myös muissa kuin professorinimityksissä.
Asetusluonnoksesta on poistettu yliopettajan, lehtorin, apulaisopettajan, yliassistentin ja assistentin virat. Näiden käytöstä esitetään luovuttavaksi virkojen vapautuessa kunkin yliopiston oman aikataulun mukaisesti.

Tutkijanuraa pohditaan myös toisaalla

Opetusministeriö asetti viime syksynä tutkijanuratyöryhmän, jota johtaa Turun yliopiston kansleri Eero Vuorio. Kokouksia on ollut tiiviisti, lähes kuukausittain. Rehtori Vartiainen on mukana työryhmässä.
Nykyiseen yliopistojen virkarakenteeseen verrattuna rehtorien neuvoston malli pitää sisällään monia tutkijanuraan liittyviä ehdotuksia. Miten ne suhtautuvat tuleviin Vuorion työryhmän esityksiin?
- Toivottavasti ne suhtautuvat toisiinsa hyvin. Rajapintaa on hyvin paljon.
Joskus on esitetty kritiikkiä yliopisto- ja tutkimusurien liiallisesta erilaistumisesta. Vartiainen näkee tilanteen otollisena lähtökohtana näiden yhdistämiselle.
- Nyt tähän olisi hyvä sauma. Yliopistoissahan pitäisi juuri tutkimuksen ja opetuksen nivoutua tiiviisti toisiinsa. Ensisijaisesti rehtorien neuvoston mallissa kaikki olisivat tutkija-opettajia – yhtä pientä poikkeusta lukuun ottamatta.
Vartiainen oli esitellyt rehtorien neuvoston ehdotukset tutkijanuratyöryhmän tammikuun kokouksessa.

Professoriliitto: Tutkimusjohtaja ei rinnastu luontevasti professorin virkaan

Rehtorien neuvoston esitys yliopistojen opetus- ja tutkimusvirkarakenteeksi on tärkeä avaus yliopistojen kehittämistyössä. Nykyinen virkarakenne tunnistaa huonosti yliopistojen laajenneen tehtäväkentän eikä vastaa akateemisen urakehityksen tämän päivän vaatimuksiin.
Esityksen nelitasoinen rakenne on hyvä lähtökohta. Alin taso suuntautuu selkeästi tieteellisiin jatkokoulutustehtäviin. Seuraavalle, tohtoritutkijoille suunnitellulle tasolle, on kasvava tarve. Kolmannen tason nimikkeet ovat pitemmälle pätevöityneille opettajille ja tutkijoille. Neljäs taso, professoritaso, erottuu selvästi vaativimpien tehtävien ja erityisen nimitysmenettelyn perusteella omaksi kategoriakseen. Tämä periaate toteutuu myös uudessa palkkausjärjestelmässä.
Mietinnössä esitetään luovuttavaksi eräistä nimikkeistä ja vastaavasti ehdotetaan muutamaa uutta nimikettä. Tältä osin virkarakenne ei ole vielä aivan kypsä toteutettavaksi. Esimerkiksi tutkimusjohtajan ei rinnastu kovin luontevasti tehtävältään laaja-alaiseen professorikategoriaan. Virkanimikkeiden pätevyysvaatimuksiin otetaan myös kantaa. Tohtorintutkinnon olisi odottanut nousevan selvemmin ainakin vakinaisten yliopisto-opettajan pätevyysvaatimukseksi. Mietinnössä on pyritty ratkaisemaan myös määräaikaisten työsuhteiden käyttämiseen liittyviä ongelmia. Tältä osin tarvittaneen myös lisävalmisteluja.
Virkarakenteen kehittäminen kuuluu Professoriliiton keskeisiin tavoitteisiin. Rehtorien neuvoston esitys otetaan liitossa perusteelliseen jatkokäsittelyyn.

Tapani Pakkanen
puheenjohtaja

Tieteentekijöiden liitto: Esitys pahentaa yliopistojen määräaikaisongelmaa

Rehtorien neuvoston virkarakenne-esitys näyttäisi ensi silmäyksellä sisältävän oikeansuuntaisia asioita. Opetus- ja tutkimusvirkojen porrastaminen neljään tasoon on järkevää ja ainakin periaatteessa rakenne voisi mahdollistaa uralla etenemisen. Uralla etenemisen mekanismit esityksestä kuitenkin puuttuvat.
Erittäin suuri ongelma esityksessä on käsittämätön halu lisätä määräaikaisuuksia yliopistojen perusvirkojen hoitamisessa. Jotenkin ei voi välttyä tulkinnalta, että osa ehdotuksista on tehty sitä varten, että saataisiin määräaikaisuudet kirjattua asetukseen ja nykyinen käytäntö siten lailliseksi
Tohtorikoulutettavien määräaikaisuus on ymmärrettävä ja jos 2. Tason post doc -viralla tarkoitetaan pätevöitymispaikkaa, jossa tosiasiallisesti myös mahdollistettaisiin tutkimuksellinen pätevöityminen, on se jossain määrin hyväksyttävissä. Sen sijaan ylimpien tasojen virkanimitysten tulee olla pysyviä. Nyt asetusluonnos on kuitenkin kirjoitettu siten, että pääsääntö on määräaikaisuus, josta voidaan erityisestä syystä poiketa, kun sen tulisi olla toisinpäin. Jos opetus ja tutkimustehtävä eivät ole yliopistoissa pysyvä tehtävä mikä sellainen sitten olisi.
Hämmästystä esityksessä herättää myös se, että tieteellistä pätevöitymistä ei arvosteta. Kelpoisuusvaatimuksiin jätetään edelleen merkittäviä porsaanreikiä siten että tohtorin tutkinto vaaditaan aina post doc -vaiheessa, mutta sen jälkeen se ei enää olekaan välttämättömyys. Eihän professorilta nykyäänkään vaadita tohtorin tutkintoa, mutta professorin kelpoisuuden toteamista säädetäänkin erikseen. Jos asiantuntijamenettelyyn halutaan mennä myös muiden virkojen osalta, on siitä tehtävä asetustasoiset säädökset. On lisäksi muistettava, että jo tällä hetkellä on käytössä tieteellisen lisäpätevöitymisen osoittava dosentin pätevyys.
Vakiintuneista yliopistonimikkeistä luopumiselle on vaikea nähdä selviä perusteita, varsinkaan kun sijalle tarjotut nimikkeet ovat ainakin osittain epäonnistuneita. Nyt nimikkeiden pohjalta ei voida hahmottaa virkatasoa. Yliopisto-opettaja on 1. tason virka, mutta yliopisto-tutkija 2. tason virka. Esimerkiksi ketju tutkijakoulutettava-tutkijatohtori-tutkijadosentti olisi selvästi loogisempi ja myös nimiketasolla informatiivisempi kuin nyt esityksessä olevat nimikkeet.

Antero Puhakka
puheenjohtaja

Yliopistonlehtorien liitto: Keinotekoisten nimikkeiden lisääntyminen uhkana

Kun yliopistojen opetus- ja tutkimusvirkojen virkarakennetta muutetaan, tavoitteeksi tulisi asettaa selkeys ja yliopiston perustehtävien tukeminen vaarantamatta hyvän henkilöstöpolitiikan tavoitteita. Rehtorien neuvoston esityksestä tällaiset tavoitteet eivät ainakaan ensi lukemalta nouse päällimmäisiksi.
Tavoitteeksi näyttäisi nousevan määräaikaisten virkasuhteiden käytön lisääminen ilman virkamieslain edellyttämiä perusteluja. Esittäjien täytyy olla hyvin tietoisia jo nykyisen virkamieslain määräaikaisuuspykälän käytön ja tulkinnan vaikeuksista. Vaikeuksia tulee entistä enemmän, jos portti jätetään pääsääntöisesti raolleen määräaikaisuuden lisääntyvälle käytölle kaikilla tasoilla. Esimerkiksi uuden määräaikaisen opetusviran perustamiseen 1. tasolle ei ole mitään hyväksyttävää perustetta eikä sellaista esitetä. Kuinka määräaikaisuuden lisääminen edistäisi opetuksen pitkäjänteistä kehittämistä tai henkilöstön sitoutumista tehtäviinsä samalla kun se lisäisi epävarmuutta tulevaisuudesta ja keskinäistä kilpailua, on kysymys, joka täytyy esittää kun tehtyä esitystä arvioidaan. Valtion virkamieslain mukaisesti virat tulee täyttää toistaiseksi ja määräaikaisia virkasuhteita käyttää vain lain antamin perustein.
Alemmalle määräaikaiselle opetusviralle ei ole hyväksyttävä peruste se, että on aloja, joilla väitteleminen ei nykyisin ole kovin yleistä. Pykälää kelpoisuudesta perehtyneisyyden perusteella on voitu käyttää virkoja täytettäessä silloin kun se vielä on tarpeen. Tarve lienee vähenemässä kaikilla mainituilla aloilla. Uusi palkkausjärjestelmä antaa riittävän liikkumavaran tehtävien vaativuustason mukaiseen palkan määräytymiseen – siihen ei tarvita uutta alempaa virkaa.
Esitys johtaisi erilaisten osin keinotekoisten nimikkeiden lisäämiseen. Ei ole selvää, mikä ero olisi 3. tason yliopistonlehtorin ja opettavan tutkijan välillä. Nykyistä 1600 tunnin kokonaisaikaa käyttämällä yliopistonlehtorin tehtävät voivat painottua joko opetukseen tai tutkimukseen laitoksen tarpeiden mukaan eri tavoin eri vuosina. Virkarakenteen portaiden ja nimikkeiden lisääminen ei saa myöskään tapahtua ajattelematta virkauralla etenemistä.
Jatkokeskustelua varten tarvitaan perustelut tehdyille esityksille. Virkaehtosopimusten tarve jää neuvotteluosapuolten ratkaistavaksi, mutta tuskin niiden tarve tämän esityksen takia vähenee, sillä esimerkiksi kokonaistyöaikasopimuksen mukaiset opetuskatot ovat osoittautuneet välttämättömiksi. Samoin opetustaitovaatimus tulee määritellä tarkemmin.

Tuula Hirvonen
puheenjohtaja

(painetun lehden s. 18 - 21)