• pääsivu
  • sisällys

  •  

    Tieteentekijöiden liitossa on laadittu tasa-arvostrategia

    Tasa-arvotyö edunvalvonnan kiinteä osa

    Tieteentekijöiden liitto on laatinut strategian sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi liitossa ja sen toimintaympäristössä. Visiossa korostetaan mm. palkkatasa- arvoa, johon tulisi kiinnittää huomiota juuri nyt, kun yliopistojen arviointiryhmät käsittelevät tuhansia tasokuvauslomakkeita.

    Tieteentekijöiden liiton uusi strategia sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi liitossa ja liiton toimintaympäristössä on laadittu työvälineeksi liiton sisäiseen käyttöön liiton oman tasa-arvotoiminnan ja edunvalvonnan kehittämiseksi. Toisaalta strategialla pyritään myös tukemaan sitä tasa-arvotyötä, jota tehdään liiton toimintaympäristön eri organisaatioissa. Strategian taustalla on vuodesta 1987 voimassa ollut naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta säädetty laki, joka on juuri uudistettu. Lain tarkoitus on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.

    Yksi liiton visioita vuodelle 2010 on, että tieteentekijällä on mahdollisuus sekä perhe-elämään että tieteelliseen työhön urakehityksen vaikeutumatta. Vaikka tasa-arvolaki kieltää perheellisyyteen liittyvän syrjinnän, tarvitaan tässä kuten muissakin tasa-arvoon liittyvissä epäkohdissa ennen kaikkea rakenteisiin ja asenteisiin kohdistuvia muutoksia ongelmien poistamiseksi.

    Toinen keskeinen visio on, että sukupuolten välinen palkkatasa-arvo on toteutunut vuoteen 2010 mennessä. Uuden lain myötä tulisi tasa-arvosuunnitelmiin sisällyttää myös palkkauksellisen tasa-arvon kehittämissuunnitelma. Tasa-arvosuunnitelman yhtenä tarkoituksena
    on osaltaan vähentää segregaatiota ja samalla edistää samapalkkaisuutta. Uudet palkkausjärjestelmät tilastoidaan myös sukupuolen mukaan, mikä tulee helpottamaan sukupuolivaikutuksen arviointia.

    Uusi palkkausjärjestelmä -prosessi on kaikesta viimeaikaisesta turbolenssista huolimatta siirtynyt vaiheeseen, jossa arviointiryhmien jäsenet käsittelevät tuhansia lomakkeita. UPJ-hengen mukaista olisi nyt, että arviointiryhmän jäsenet kiinnittäisivät tasokuvauksissa huomiota sukupuolivaikutukseen. Esimerkit Ruotsista, jossa UPJ on jo vanha juttu, osoittavat, että ennekuin naiset oppivat olemaan vähättelemättä osaamisiaan, he kartoissa ja kehikoissa sijoittuivat mieskollegoitaan huonommin. Nyt tilanne on tässä suhteessa tasa-arvoisempi.

    Silti naisten tavoite “sama palkka ja puoli valtaa” on vielä kaukana Ruotsissakin, jossa jo pitkään on puhuttu feministipuolueen perustamisesta. Huhtikuun ensimmäisellä viikolla saimme lukea, että askel tätä tavoitetta kohti otettiin perustamalla puolue Feministiska initiativet (Fi). Puolueella, jonka toiminta keskittyy vain yhden kysymyksen ympärille, on kuitenkin nähdäkseni se riski, että tasa-arvokysymykset marginalisoituvat sen sijaan, että ne integroituisivat yhä syvemmälle muuhun toimintaan.

    Tieteentekijöiden liiton strategia sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi pyrkii kiinnittämään jäsenistön huomion tasa-arvokysymyksiin ja integroimaan ne osaksi muuta edunvalvontaa. Strategialla myötävaikutetaan toivottavasti sukupuolisensitiivisyyteen ja siihen, että sukupuolten välinen tasa-arvo huomioidaan entistä paremmin kaikessa liiton toiminnassa niin, että vuonna 2010 voimme todeta Tieteentekijöiden liiton olevan jäsenistön aktiivinen ja asiantunteva edunvalvoja tasa-arvokysymyksissä.

    Ragna Rönnholm
    Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtaja

    Tieteentekijöiden liiton tasa-arvotyöryhmän jäseniä olivat: Ragna Rönnholm HYT (pj.); Liisa Husu, SATY, Pekka Rantanen, Tatte; Tuula Tolppi, Lati; Johanna Valenius, TYT. Tasa-arvostrategiaa käsitellään liittokokouksessa 16. huhtikuuta. Hyväksymisen jälkeen se löytyy liiton nettisivustolta www.tieteentekijoidenliitto.fi kohdasta Edunvalvonta.

    Tiedenaisen julkisuuskuva: Sirpakka supersuorittaja

    Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkijat Liisa Husu ja Liisa Tainio ovat selvitelleet tiedenaisten näkymistä sanoma- ja aikakauslehtien haastatteluissa. Aiemmin asiaa ei ole juurikaan tutkittu. Husun ja Tainion aineisto koostui 94:stä vuosina 1997-2002 ilmestyneestä tiedenaisten henkilöhaastattelusta, jotka on julkaistu suurelle yleisölle tarkoitetuissa aikakaus- ja sanomalehdissä.

    - Tiedenaisia haastatellessa perhesuhteiden ja ulkonäön olettaisi olevan toisarvoisia seikkoja, siksi yllätyimme ulkonäkökommenttien runsaudesta aineistossamme, toteavat Husu ja Tainio Tiedotustutkimus lehdessä 4-5/2004 julkaistussa artikkelissaan. Yhteensä vain 12 haastattelua oli kirjoitettu ilman kuvauksia haastateltavan ulkonäöstä, luonteesta ja olemuksesta.

    “Ensi elokuussa työnsä aloittava kansleri on pieni ja siro. Hän on pukeutunut hyvin istuvaan harmaaseen housupukuun” (Leena Kartiosta HS:ssa), “Kooltaan piskuiselta tutkijanaiselta onnistui New Yorkin maratoonikin (Outi Hovatasta Kodin Kuvalehdessä), “Professori oikaisee sähkönsinistä hamettaan ja loihtii kasvoilleen innostuneen hymyn” (Leena Palotiestä Anna-lehdessä) “Mutta Huhtala on sinnikäs - ja sirpakka” (ympäristötieteen professori Huhtalan haastattelu HS:ssa).

    Huippututkijoiden haastattelut olivat Husun ja Tainion mielestä hengästyttävää luettavaa. Ulkonäköseikkojen lisäksi tutkijanaisia kuvailtiin “supersuorittajiksi”, pitkiä työpäiviä tekeviksi “työhulluiksi”: “70 tunnin työviikot ovat hänelle tavallisia (Lea Pulkkisesta HS:ssa), “perunaprofessori Eija Pehu paiskii töitä lähes yötä päivää” (Turun Sanomat).

    Haastattelut kertovat myös, että Suomessa naisten on mahdollista yhdistää tutkimustyö ja perhe. Vaikka perhevelvoitteet saattavat hidastaa tutkijanuraa, perhe toimii myös monenlaisena voimavarana. Lehtien palstoilla tutkijanaiset esiintyvät usein paitsi tutkijoina, myös puolisoina, äiteinä ja isoäiteinä. “Tieteen huipullakin satsataan perheeseen” (Leena Palotien haastattelun otsikko Seura-lehdessä).

    Sen sijaan tiedenaisten haastatteluissa käsiteltiin hyvin vähän naisten tutkijanuran ehtoja ja sukupuolten merkitystä tiedeyhteisössä.

    Lähde: Liisa Husu, Liisa Tainio: Tiedenaiset suomalaisten sanoma- ja aikakauslehtien haastatteluissa. Tiedotustutkimus-lehti 4-5/2004.

     

    (painetun lehden s. 10)