UPJ:n odotusta tieteilyopistossa
Muistuma 15 vuoden takaa: Olin tullut töistä kotiin
ja ripustin takkia eteisen naulakkoon, kun 10-vuotias
poikani tuli touhukkaana vastaan: “Hei äiti, mitä
siellä tieteilyopistossa tehdään?“
Tilanne jäi elävästi mieleen, koska sana “tieteilyopisto”
sai minussa aikaan spontaanin puolustusreaktion.
Vähältä piti, etten ruvennut pitämään pojalle
palopuhetta tieteen ja tutkimuksen tärkeydestä. Mikä
vika oli sanassa, jonka hän oli luovasti muodostanut
kun oli kotona kuullut puhuttavan tieteestä ja yliopistosta?
Se, että tieteilyopisto kuulosti paikalta, jossa
puuhastellaan eikä tehdä tosissaan tiedettä. Olin vastikaän
saanut professuurin ja yrittänyt korjailla yliopiston
ulkopuolella työskentelevien tuttavien käsityksiä
yliopistosta eräänlaisena suojatyöpaikkana.
Toisaalta olin kyllä 15 vuotta kestäneen yliopistourani
aikana havainnut esimerkiksi, että professorit
ja muut tutkija-opettajat saattoivat puuhata mitä halusivat,
kunhan hoitivat virkaan kuuluvat tunnit opetusta,
ja että yleisesti ottaen ainoa palkkaa lisäävä
tekijä oli ikääntyminen. Uutena professorina opin
myös, että professorin mahdollisuudet vaikuttaa
alaistensa palkkaan olivat lähes olemattomat: sihteerin
palkkaluokan korotus oli byrokraattisesti raskas
prosessi, joka vei useita vuosia.
Olen aina kuulunut niihin lukuisiin yliopistolaisiin,
jotka ovat peräänkuuluttaneet joustavampaa ja kannustavampaa
palkkajärjestelmää. Ja kun kuulin ensimmäisen
kerran uudesta palkkajärjestelmästä, tajusin,
että tässä on se mahdollisuus. Siksi UPJ:n saama
ylenpalttinen kritiikki lehtien palstoilla hämmästytti.
Ja erityisesti, se että arvostelijat ovat olleet arvostettuja
kollegoja. Siksi päätin tuoda tällä palstalla
esille niitä myönteisiä seurauksia ja mahdollisuuksia,
joita monien muiden tavoin uskon UPJ:lla olevan.
Ensinnäkin, kehityskeskustelut antavat tervetulleen
mahdollisuuden kaikille tutkimus- ja opetustyötä
tekeville esittää saavutuksensa ja keskustella kerran
vuodessa esimiehensä kanssa. Se on taatusti
useimmille tärkeää. Antaahan se tilaisuuden kertoa
paitsi meriiteistä, myös ongelmista, sekä esittää ideoita
ja toivomuksia työn painottamisesta eri tehtäviin.
Kehityskeskusteluissa on myös tarkoitus käsitellä tulevaisuuden
suunnitelmia, joista nykyisin yllättävän
harvoin kysytään.
UPJ:n sisäänajon aiheuttama työtaakka on varmasti
ollut lähes sietämätön monille esimiehille varsinkin
kun muut isot uudistukset yliopistoissa sattuivat
samaan aikaan. Siksi heidän on ehkä ollut vaikea
nähdä UPJ:n hyviä puolia. Esimerkiksi sitä, että
käsissä on vihdoin työkalut hyvien työntekijöiden
kannustamiseen ja sitä tietä oman yksikön tai oppialan
kehittämiseen.
Julkisuudessa on toisaalta epäilty, etteivät esimiehet
kykene uusiin tehtäviin – aika uskomatonta yliopiston
professorien itsensä esittämänä. Ei kai kiinnostus
tutkimustyöhön tarkoita sitä ettei halutessaan
kykenisi, tai ainakin yrittäisi arvioida objektiivisesti
alaistensa suorituksia. Eikä tieteellistä arviointia ole
tietenkään tarkoitus siirtää palkkakeskusteluihin. Sen
sijaan esimies kykenee kyllä tunnistamaan lupaavan
tutkijan ja voi käyttää UPJ:n mahdollisuuksia hänen
kannustamiseen ja uran edistämiseen.
Juuri tässä piilee UPJ:n tarjoama hieno mahdollisuus.
Nimittäin, jos hyvin käy, UPJ:n myötä voidaan
siirtyä vähitellen ns. “tenure track” järjestelmään, jonka
puutetta on pidetty suomalaisen tutkijanuran pahimpana
esteenä. Tenure track tarkoittaa uraputkea,
joka voi johtaa pysyvään professuuriin henkilökohtaisten
arviointien kautta. Esimies voisi ehdottaa
urallaan tarpeeksi pätevöityneen tutkijan nostamista
UPJ:n vaativuusluokissa professorikategoriaan.
Professoriksi nimittäminen edellyttäisi luonnollisesti
yliopiston ulkopuolisten asiantuntijoiden arviota
tieteellisestä pätevyydestä. Toimimalla porttina tenure
trackiin UPJ varmasti edesauttaisi lahjakkaiden
nuorten houkuttelemista tutkijanuralle. UPJ edistäisi
nuorten tutkijoiden rekrytointia myös siksi, että
heille voidaan maksaa pätevyyden mukaista palkkaa
heti, ja palkkaa voidaan korottaa työn vaativuuden ja
osaamisen karttuessa.
Myös muun henkilökunnan osalta UPJ on edullinen
nuorille, eteenpäin pyrkiville ihmisille. Kun alkupalkka
voidaan määrätä henkilön pätevyyden mukaiseksi,
ja kun ikälisien sijaan palkankorotukset tulevat
työn vaativuuden ja suorituksen mukaan on jokaisella
mahdollisuus vaikuttaa omaan palkkansa.
Näin yliopistotyöstä tulee palkitsevampaa kaikille
henkilöstöryhmille.
UPJ:ään siirtymisellä yliopisto myös viestittää
ympäröivälle yhteiskunnalle, ettei se ole mikään tieteilyopisto
vaan dynaaminen tiedeyliopisto.
(painetun lehden s. 25) |
