Yliopistobudjetti ei sisällä yllätyksiä

Yliopistobudjetti ei pidä tänäkään vuonna sisällään mitään yllätyksiä. Eduskunnalle 16. syyskuuta annetun budjettiesityksen mukaan yliopistojen toimintamenorahoitus kasvaisi 37 miljoonalla eurolla tämän vuoden tasosta. Luku näyttää kohtuulliselta, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että summasta 20 miljoonaa määräytyy korkeakoulujen kehittämislain velvoitteiden perusteella. Lisäksi lopuista vajaasta 17 miljoonasta valtaosa menee tupo-sopimukseen perustuviin palkankorotuksiin, jotka tulevat maksuun 1.6.2006.

Kehysbudjetoinnin aikaan määrärahojen taso on tiedossa jo keväisten tulosneuvottelujen aikaan.

- Ei ole kovasti nousua eikä juurikaan ekstraa, myöntää opetusministeriön yliopistoyksikön johtaja Markku Mattila.

Tiederahoituksen puolella meni vähän paremmin. Mattila nostaa esille, että Suomen Akatemian tutkimusmäärärahojen myöntämisvaltuutta ehdotetaan lisättäväksi 30 miljoonalla eurolla ja maksatusmäärärahaa 14 miljoonalla eurolla. Summista on muun muassa tarkoitus kustantaa tänne haviteltujen ulkomaisten huippututkijoiden palkkoja.

Täydentävän rahoituksen osuus ensi kertaa budjettikirjassa

Budjettikirjan yliopistolaitosta käsittelevässä perustelutekstissä mainitaan ensimmäisen kerran ulkopuolisen rahoituksen osuus. “Yliopistot jatkavat sisäisen rakenteidensa ja toimintatapojensa kehittämistä profiloitumalla painoalojensa vahvistamiseksi ja laajentavat toimintansa rahoituspohjaa suoran budjettirahoituksen lisäksi hankkimallaan täydentävällä rahoituksella. Yliopistojen täydentävän rahoituksen osuus on vähintään 36 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Täydentävän rahoituksen tulee tukea yliopistojen perustehtäviä ja niihin liittyviä tavoitteita.”

- Totta on, että tämä prosenttiosuus 36 lukee budjettikirjassa ensimmäistä kertaa. Tällä halutaan esittää eduskunnalle kokonaisrahoituksen määrä.

Viime kevään yliopistojen kanssa käydyissä tulosneuvotteluissa käsiteltiin myös ulkopuolisen rahoituksensa määrää. Prosenttiluku 36 kuvaa koko yliopistolaitosta koskevaa täydentävän rahoituksen osuutta.

- Myös jatkossa aiotaan seurata kokonaisrahoituksen kehitystä ja tuoda esille koko yliopistolaitoksen volyymi ja merkitys, Mattila toteaa.

Merkittävimpänä yksityiskohtana yliopistobudjetissa Mattila pitää valtuutusta uuden supertietokoneen hankintaan. Tästä aiheutuu valtiolle menoja vuosina 2007- 2009 enintään noin 10 miljoonaa euroa.

- Tällä on vaikutusta toiminnan ytimeen ja selkärankaan. Vanhentuneen, vuonna 2002 uusitun koneen takia on jääty jälkeen kansainvälisestä kärjestä, mutta tämän myötä päästään jälleen eturintamaan.

Vuokrakustannukset ovat jatkuvasti yliopistoja hiertävä asia. Vuokrat ja vuokrasopimuksen päivitettiin viime vuoden budjetin yhteydessä. Vuokrasopimusten tarkistukset tehtiin elokuussa. Indeksisidonnaisuuden nousu korotti vuokria joissakin vanhoissa kiinteistöissä.

Johtaja Mattila pitää ensi keväänä valtiovarainministeriön kanssa käytäviä kehysneuvotteluja ratkaisevina vuokrien tulevan kehityksen kannalta.

Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen:

Yliopistoille lisää suoraa tutkimusrahoitusta

Oulun yliopiston rehtorin Lauri Lajusen mukaan budjetti ei ole tuonut enää vuosiin yliopistoille mitään yllätyksiä. Kehys on tiedossa aina jo tulosneuvotteluissa eikä niiden jälkeen tilanne juuri muutu.

- Olisimme todella tiukoilla, ellei yliopisto olisi aloittanut kaksi vuotta sitten sopeutusohjelmaa, jonka avulla on tarkoitus säästää yli 5 miljoonaa euroa, Lajunen toteaa yliopistonsa tilanteesta.

Oulun yliopistossa täydentävän rahoituksen osuus on vähän yli 30 prosenttia.

- Kilpaillusta rahoituksesta on tullut pysyvä ilmiö viimeisten 15 vuoden aikana. Siihen kuitenkin sisältyy sellaisia elementtejä, joita on vaikea ennakoida, esimerkiksi suhdanneherkkää elinkeinoelämän rahoitusta.

- Yliopistot haluaisivat toimia pitkäjänteisesti, mutta ulkopuolinen rahoitus on lyhyttä. Pitkäjänteisen perustutkimuksen tekeminen pitäisi turvata.

Lajunen on huomannut, että monissa ulkopuolisen rahoituksen lähteissä hakemuksen laatu näyttelee tärkeämpää roolia kuin itse hankkeen sisältö. Oulussakin koulutetaan kilpaillun rahoituksen hakemusten laadintaan.

- Väitetään, että yliopistoilla on liikaa avustavaa henkilökuntaa. Ulkopuolisen rahoituksen hankinta on vienyt siihen, että ainakin meillä pitäisi palkata lisää sopimusjuristeja ja EU:n byrokratian tuntijoita.

Kehitys on Lajusen mukaan vienyt siihen, että valtion budjetin kautta tulevat rahat menevät opetukseen ja tutkimusrahoitus pitää sitten hakea muista lähteistä.

- Miksei voisi taata jokaiseen oppituoliin perusrahoitusta, jonka avulla professorit voisivat tehdä tehtäviään eikä heidän aikansa menisi hakemusten rustaamiseen. Nyt professori tulee usein tyhjään laboratorioon, joutuu luomaan tutkimusryhmän ja hankkimaan jostain rahat.

Lajusella on muutama selkeä resepti rahoitustilanteen parantamiseksi:

- Yliopistorahoitusta ei saa pienentää ikäluokkien pienentyessä.

- Tutkimusjärjestelmään on saatava lisää rahaa suoraan yliopistoille. Miksi raha pitää kierrättää Akatemian, Tekesin tai EU:n kautta, Lajunen kysyy.

Kilpaillun rahoituksen osuus ylittämässä kipukynnyksen

Tieteentekijöiden liitto lähetti tiedotteen 16. syyskuuta, kun talousarvioesitys annettiin eduskunnalle. Liiton on mielestä yliopistoille luvassa olevat määrärahat eivät kata jatkuvasti lisääntyneitä tehtäviä. Lisäksi niin sanotun täydentävän rahoituksen osuus on ylittämässä jo rahoitusta hankkivien kipukynnyksen.

Tieteentekijöiden liiton mielestä täydentävän rahoituksen osuudeksi budjettikirjaan kirjattu 36 prosenttia on aivan liian korkea luku. Tutkimusrahoitusta hankkivien työajasta menee jo nyt liian suuri osa kilpaillun rahoituksen keräämiseen ”tiedemarkkinoilta”.

Liitto olisi myös halunnut, että apurahansaajien sosiaaliturvaan parannuksia miettineen työryhmän esitykset apurahansaajien sosiaaliturvaan olisivat astuneet voimaan jo vuoden 2006 alusta. Budjettiriihessä sovittiin kirjattavaksi, että apurahansaajat saatetaan sosiaaliturvan piiriin 1.1.2007 alkaen.

Kirsti Sintonen

(painetun lehden s. 18-20)