Taloudellisen autonomian lisääminen yliopistojen menestyksen avain

Elinkeinoelämän keskusliitto EK järjesti 3. marraskuuta seminaarin “Huippuosaamisen haasteita ja menestyksen eväitä – yliopistot ja ammattikorkeakoulut uudistusten edessä”. Keskeisenä menestyksen avaimena pidettiin yliopistojen taloudellisen autonomian lisäämistä, jota peräänkuulutettiin valtiovallan, elinkeinoelämän ja yliopistojohdon puheenvuoroissa. Pääministeri lupaili yritysten yliopistoille tekemien lahjoitusten verovapausrajan nostamista.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) korosti korkeakoululaitoksemme uudistustarvetta, mm. työnjaossa ja verkostoitumisessa.

- Meiltä puuttuvat maailmanluokan yliopistot, mutta suuruus ei ole hyvän yliopiston automaattinen mittari.

Pääministeri nosti esille esimerkiksi Taideteollisen korkeakoulun, jonka profiilia ja mainetta hän piti hyvinä. TaiK:n ulkomaisten jatko-opiskelijoiden määrä (12 prosenttia) sai osakseen kiitosta.

Vanhanen lupaili, että valtion tavoitteena on vahvistaa koulutuksen ja tutkimuksen resursseja ja nostaa julkista tutkimus- ja kehityspanosta. Siinä olisi kuitenkin hänen mielestään mietittävä painopisteitä ja tutkimusinvestointeja tulisi suunnata bisneslähtöisemmin. Pääministeri lisäisi tuloksiin perustuvan rahoituksen merkitystä myös perusrahoituksen kohdentamisessa.

Vanhanen otti myös kantaa puheenvuoroihin, joita on lähinnä elinkeinoelämän taholta esitetty korkeakoululaitoksen voimakkaamman keskittymisen puolesta.

- Tarvitsemme jatkossakin maakuntayliopistoja, alueellisia tutkimuksen ja opetuksen keskuksia. Tulee muistaa, että yliopistoilla on myös koulutustehtävä.

Pääministeri lisäisi yliopistojen taloudellista liikkumavaraa, mutta huomautti, ettei tämä poista valtion tilaaja-asemaa. Hän muistutti, että kansainväliset huippuyliopistot ovat taloudellisesti itsenäisiä.

- Taloudellinen itsehallinto loisi uudenlaisia mahdollisuuksia muun muassa koulutus- ja tutkimuspalveluiden vientiin.

Yhtenä taloudellisen liikkumavaran lisäyskeinona Vanhanen mainitsi, että hallituksen tavoitteena on nostaa yritysten korkeakouluille tekemien tutkimukseen suunnattujen lahjoitusten verovapausrajaa. Tästä annetaan esitys mahdollisesti jo ensi keväänä, mutta joka tapauksessa tämän vaalikauden aikana.

Lahjoitusten verovapaudesta oli puhunut seminaariavauksessaan myös Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja, ministeri Christoffer Taxell. Hän ehdotti verovapauden ylärajan poistamista kokonaan tai sen korottamista yhteen miljoonaan euroon.

Taxell: Duaalimalli ei saa hämärtyä

Taxell halusi myös taustoittaa elinkeinoelämän piiristä virinneitä voimakkaita kannanottoja korkeakoululaitoksemme supistustarpeesta.

- Yritykset joutuvat testaamaan kilpailukykyään joka päivä markkinoilla. Sen vuoksi on helppo ymmärtää, että niissä kannetaan huolta suomalaisesta osaamisesta ja sen kehityksestä tulevaisuudessa. Tässä on keskeinen syy siihen, että elinkeinoelämän piiristä on viime aikoina kuulunut aikaisempaa enemmän koulutusta ja tutkimusta koskevia kannanottoja.

Vaikka Taxellin mielestä elinkeinoelämän tehtävä ei ehkä ole suositella yksityiskohtiin meneviä keinoja, olisi yliopistoissa ja niiden rakenteissa keskittymisen ja verkostoitumisen tarvetta. Taxell kohdentaisi tutkimusrahoitusta ennen kaikkea aloille, jotka ovat Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisiä.

- “Missä suhteessa yliopistonne haluaa olla maailman paras”, on kysymys, joka sisältää myös vastauksen. Kaikessa ei voi olla maailman paras, on siis pakko keskittää resurssit siihen, minkä parhaiten osaa. Tämä merkitsee myös, että on määriteltävä ne alueet, joissa terävin kärki ei ole tähtäimenä.

Taxell muistutti kuitenkin myös yliopistojen koulutustehtävästä.

- Kasvavien tehokkuustavoitteiden ohella tulee varmistaa opetusresurssien riittävyys ja laatutaso. Opetusresursseilla on kohtalonyhteys koulutuksen laatuun. Opettajia on oltava riittävästi suhteessa opiskelijoihin, ja opettajien osaamisen kehittymistä on vaalittava huolella.

Ministeri Taxell puhui voimakkaasti duaalimallin säilyttämisen puolesta.

- Yliopistokoulutuksen perusta on tutkimukseen perustuvassa korkeimmassa opetuksessa, kun taas ammattikorkeakoulutuksen on oltava selkeästi lähempänä käytännönläheistä ammatillista koulutusta. Tämä roolijako ei saa hämärtyä. Yliopistojen tulee olla yliopistoja ja ammattikorkeakoulujen ammattikorkeakoulua. Uskon, että nimenomaan selkeä roolijako luo uusia mahdollisuuksia näiden väliselle, nykyistä laajemmalle yhteistyölle sekä koulutuksen että resurssien käytön osalta, vakuutti Taxell, joka toimi opetusministerinä aikana, jolloin ammattikorkeakoululaitos sai alkunsa.

Tuottavuusohjelma uhkaa yliopistojen autonomiaa

Rehtorien neuvoston puheenjohtaja Gustav Björkstrand vastasi puheenvuoronsa aluksi elinkeinoelämän taholta tulleeseen parin kuukauden takaiseen kritiikkiin.

- Mikään valtion hallinnonala ei ole sellaisen jatkuvan kansainvälisen arvioinnin kohteena kuin yliopistolaitos. Tuloksista ei voi olla kuin ylpeä. Yliopistojen tuottavuus on noussut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana, tohtorintutkinnot jopa kaksinkertaistuneet.

- Mutta – meidän on myönnettävä, vaikka koulutuksen ja tieteen yleistaso on hyvä, niin terävin kärki on liian kapea. Ja ennen kaikkea – olemme globalisaation kautta tulleet aivan uuteen ja yhä haastavampaan kilpailutilanteeseen.

- Yliopistot eivät ole jääneet puolustusasemiin, vaan ovat pyrkineet määrätietoisesti rakentamaan uuden ohjelman, jonka kautta olisimme jatkossakin maailman johtavia uuden tiedon ja innovaatioiden luojia, Björkstrand totesi ja kertoi 1. marraskuuta julkistetun manifestin linjauksista (ks. lehden sivu 17).

Manifestiin sisältyy verovapaiden lahjoitusten ylärajan poistaminen. Björkstrand tervehti ilolla, että pääministeri oli lupaillut seminaarin alussa halltuksen esitystä ylärajan nostamista, mutta ihmetteli samalla, mikä siinä kestää voi kaksikin vuotta.

Björkstrand mainitsi lyhyesti myös tuottavuusohjelman vaikutuksista. Rehtorien neuvoston mielestä esitykset keskitetystä virkapankista ja palvelukeskuksesta uhkaavat yliopistojen perustuslaillista autonomiaa.

- Rajut henkilöstöleikkaukset tilanteessa, jossa meillä on kaksinkertainen opiskelijamäärä opettajaa kohti kilpailijoihimme verrattuna, ei varmaankaan johda toivottuun tulokseen, vuoden vaihteessa rehtorien neuvoston puheenjohtajuuden jättävä Björkstrand huomautti.

Kirsti Sintonen

(painetun lehden s. 18-21)