Lisää arvostusta opetustyölle
Yliopistopedagogiikan arvostus
on kasvanut, mutta edelleen virkanimityksissä
opetustaidot jäävät
tutkimusansioiden varjoon.
“Suomalaisissa yliopistoissa opetuksen
perustana ovat alan uusimmat
tutkimustulokset. Mielestäni
myös pedagogisten ratkaisujen
pitäisi perustua tieteellisesti
tutkittuun tietoon”, sanoo yliopistopedagogiikan
professori
Sari Lindblom-Ylänne.
Kansainvälisesti vertailtuna suomalaiset yliopistot
pohjaavat voimakkaasti tutkimukseen. Maissa, joissa
yliopisto-nimike on vapautettu laajempaan käyttöön
ero ammattikorkean ja yliopiston välillä on häilyvä.
Annettavan opetuksen taso kuitenkin vaihtelee
suuresti.
- Joukossa on aina ollut loistavia opettajapersoonia
ja toisaalta sellaisia, jotka tulospaineiden keskellä
mieluiten keskittyisivät pelkkään tutkimukseen.
Vuosien aikana opiskelijamäärä on kasvanut opettajaa
kohden, se on lisännyt työmäärää ja työuupumista.
Väsymys työhön heijastuu myös opiskelijoihin,
professori Sari Lindblom-Ylänne toteaa.
Helsingin yliopistossa on viimeisten kymmenen
vuoden aikana panostettu systemaattisesti opetuksen
ja oppimisen laatuun ja näiden kehittämiseen. Keinoja opetuksen kehittämiseen ovat erilaisten yliopistopedagogiikan
kurssien lisäksi opetusteknologiatukihenkilöt,
jotka auttavat opettajia soveltamaan opetusteknologiaa
opetustyössään. Heidän lisäkseen tiedekunnissa
työskentelee yhteensä 15 pedagogista yliopistonlehtoria,
joiden tehtävänä on tukea tiedekuntia ja laitoksia
opetuksen kehittämisessä.
- Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö
on yliopistopedagogista tutkimusta koordinoiva
yksikkö. Koulutamme yliopisto-opettajia ja tutkijoita,
samalla tutkimme sitä, mitä opetamme. Yliopistopedagoginen
tutkimus on laaja alue, mutta keskeistä
on tutkia yliopisto-opetusta ja -opiskelua tutkimusintensiivisessä
työyhteisössä. Olemme kunnianhimoisia
siinä suhteessa, että opetuksemme pohjautuu
vankkaan tieteellisen tutkimukseen.
Vuorovaikutustaidot tärkeitä
Lindblom-Ylänteen mukaan hyvä opettajuus syntyy
jo siitä, että opettaja alkaa analysoida omaa opetustaan
ja tarkkailee myös opiskelijoiden oppimista. Ennen
kaikkea hyvä opettaja on oman alansa asiantuntija
ja opetuksessaan innostava. Opiskelijoiden keskuudessa
tehtyjen kyselyjen perusteella myös he pitävät
näitä tärkeimpinä ominaisuuksina, tosin niistäkään
ei ole hyötyä, jos vuorovaikutustaidot ovat
puutteelliset.
- Hyvällä opettajalla on luontainen vuorovaikutus
oppilaiden kanssa ja hän nauttii opettamisesta. Opettajan
täytyy kyetä miettimään oman alansa sisältöä
opiskelijan kannalta ja pukea asiantuntemuksensa
sellaiseen asuun, joka vastaa opiskelijan tasoa. Lisäksi
opiskelijoita tulisi kannustaa omaan tieteelliseen ajatteluun.
Mehän koulutamme eri alojen asiantuntijoita,
siksi täytyy opettaa taitoa hankkia tietoa ja analysoida
sitä. Uusien opetusmenetelmien kokeilu taas
mielestäni vaatii jo yliopistopedagogista tietämystä,
Lindblom-Ylänne huomauttaa.
Bolognan prosessi on välillisesti johtamassa siihen,
että ohjaukseen liittyvien teemojen merkitys tulee
korostumaan entisestään.
- Tiedämme, että gradut ovat yksi opintojen pullonkaula.
Paine saada gradu valmiiksi ihanneajassa
tulee olemaan yhä suurempi, tavoitteen saavuttamisessa
hyvällä ohjauksella on keskeinen rooli. Kenties
Bolognan prosessin myötä opetusta aletaan arvostaa
enemmän ja ymmärretään, että mitä laadukkaampaa
opetus on, sitä parempia tulevaisuuden asiantuntijoita
yliopistosta valmistuu. Tutkimusansioilla on merkitystä
rahoitusta hakiessa ja ne painavat eniten
useimmissa virrantäytöissä. Olisi kuitenkin tärkeää,
että yliopiston opetusvirkoja täytettäessä opetusansiot
otettaisiin riittävästi huomioon. Opetusta ja tutkimusta
ei pitäisi nähdä toistensa kilpailijoina, sillä
molemmat ovat tärkeitä.
Opetusta koko ikä
Sari Lindblom-Ylänne nimitettiin lokakuun alussa yliopistopedagogiikan
professorin määräajaksi täytettävään
virkaan, missä tehtävässä hän on toiminut jo
vuoden 2004 alusta lähtien. Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan
tutkimus- ja kehittämisyksikön johtajana hänen tehtäviinsä kuuluvat yliopisto-opetukseen
ja -oppimiseen sekä erilaisten yliopiston opiskeluympäristöjen
tutkimiseen liittyviä tutkimusprojekteja
ja yliopistopedagogiikan opetus, suunnittelua
ja kehittämistä sekä yliopisto-opettajien kouluttamista.
Entä mikä on sytyttänyt professorissa kiinnostuksen
yliopistopedagogiikkaan?
- Olen aina ollut kiinnostunut oppimisesta ja opettamisesta.
Olen entiseltä ammatiltani pianonsoiton
opettaja ja mielestäni opettanut lähes koko ikäni. Heti
valmistuttuani psykologian alalta maisteriksi minut
valittiin tutkijaksi lääketieteelliseen tiedekuntaan
suunnittelemaan lääketieteelliseen uudenlaista valintakoetta.
Syntyi aineistokoe, jota nykyisin käytetään
melko yleisesti valintakokeena. Tutkiessani valintakoetta
ja sitä, miten se ennusti lääketieteen opiskelijoiden
opintomenestystä, kiinnostuin yhä enemmän
opetuksen tutkimisesta ja kehittämisestä. Siitä lähtien
olen tehnyt tutkimusta yliopisto-oppimisesta ja -
opettamisesta ja ollut erittäin aktiivisesti mukana
kehittämässä yliopisto-opiskelua ja eri tieteenalojen
opetusta.
Tutkimusyksikön nettisivuja selatessa huomio
väistämättä kiinnittyy siihen, että kuvissa esiintyvät
työntekijät ovat kaikki naisia.
- Yksikössä on kyllä ollut miehiäkin töissä. En
osaa sanoa, mistä naisvaltaisuus johtuu. Kenties yliopistopedagoginen
tutkimus kiinnostaa enemmän
naisia, ainakin miespuolisia hakijoita on ollut kovin
vähän. Tosin yliopistopedagogisessa koulutuksessa ei
onneksi ole havaittavissa vastaavaa vääristymää, sillä
kursseillemme osallistuvat sekä nais- että miesopettajat,
Lindblom-Ylänne painottaa.
Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Veikko Somerpuro
(painetun lehden s. 5-7) |
