9/05

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

     

     
     
     

    Yliopistojen tulosohjaus uudistuu

    Yliopistojen tulosohjauksen uudistamista pohtinut työryhmä jätti esityksensä opetusministeri Antti Kalliomäelle 26. lokakuuta. Nykyistä mallia enemmän tutkimusedellytyksiä korostavan esityksen päälinjoista kirjoittaa ohessa OPM:n yliopistoyksikön johtaja Markku Mattila. Acatiimi on kerännyt kommentteja myös muilta tahoilta.

    Yliopistojen uudet haasteet ja kehittämisen tarpeet ovat vilkkaan keskustelun kohteena niin julkisuudessa kuin yliopistojen sisällä. Keskustelu liittyy yliopistojen suureen merkitykseen koko nykyaikaisen yhteiskunnan kehityksen kannalta ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta. Koulutus, osaaminen ja tieteellinen tutkimus nähdään laajasti yhteiskunnallisen kehityksen keskeisinä voimina.

    Euroopan Unionissa käydään samaa keskustelua. Komissio valmistelee tiedonantoa yliopistojen roolista koko Euroopan kehityksen kannalta. Asia on marraskuussa ministerineuvoston asialistalla. Keskustelun taustaksi on valmisteltu laaja analyysi Euroopan yliopistojen tilasta ja roolista.

    Tulosohjausta jo 10 vuoden ajan

    Suomessa valtioneuvosto on linjannut yliopistojen kehityksen suuntaa periaatepäätöksessä julkisen tutkimusjärjestelmän kehittämisestä. Sen taustaksi on tehty monia selvityksiä yliopistojen koulutuksen ja tutkimuksen laadun sekä rakenteiden kehittämistarpeista. Valtioneuvoston kannalta keskeinen väline ohjata kehitystä tähän suuntaan on opetusministeriön ja yliopistojen välinen tulosohjaus.

    Osana keskushallintouudistusta valtioneuvostossa on hahmoteltu tulosohjauksen yleistä kehittämistä. Tulosohjauksen kehittämislinjauksia on valmisteltu tulosohjauksen ohjekirjasessa. Siinä on selvennetty mm. tulosohjauksen kautta saavutettavia keskeisiä tavoitteita, joita ovat vaikuttavuus, laatu, toiminnan tehokkuus ja niiden edellytyksenä henkilöstön voimavarat.

    Yliopistojen tulosohjausta on opetusministeriö toteuttanut jo kymmenen vuoden ajan. Sen menettelyjä on jatkuvasti kehitetty. Opetusministeriön ja yliopistojen yhteinen työryhmä on saanut valmiiksi ehdotuksensa yliopistojen tulosohjauksen kehittämisestä uudelle tulossopimuskaudelle 2007-2009.

    Työryhmä on tehnyt analyysin nykyisestä tulosohjauksesta saaduista kokemuksista. Työryhmän apuna on ollut tieteellinen tuki kahden osatutkimuksen kautta, jotka koskivat ohjaus- ja rahoitusmallien kansainvälistä vertailua sekä yliopistotutkimuksen rahoitusjärjestelmiä.

    Painopistettä tutkimuksen suuntaan

    Nykyinen tulosohjaus on antanut suhteellisen hyvät toimintaedellytykset kaikille yliopistoille ja se on koettu entistä tasapuolisempana ja oikeudenmukaisempana. Se on ohjannut toimintaa tavoitteiden suuntaan ja korjannut samalla pääosan aiemmin tiedostetuista epäkohdista. Yliopistojen välisissä rahoitusosuuksissa on tapahtunut muutoksia.

    Tulosohjauksen rahoitusmallin kehittämisessä otettiin huomioon valtioneuvoston periaatepäätös julkisen tutkimusjärjestelmän kehittämisestä sekä yliopistojen toimintaympäristön muutokset ja kokemukset kansainvälisistä rahoitusmalleista.

    Esitetty uudistus merkitsee sitä, että painopistettä siirretään tutkimusedellytysten vahvistamisen suuntaan, tutkimusta kuvaavia indikaattoreita monipuolistetaan ja yksittäisten tohtorintutkintojen painoarvoa vähennetään. Tulosohjauksen rahoitusjärjestelmän avulla pyritään entistä selvemmin tukemaan valtakunnallisia korkeakoulupoliittisia tavoitteita. Toisaalta korostetaan yliopistojen omien strategioiden ja johtamisen merkitystä tulossopimuksen sisällön muodostumisessa.

    Kustannuskertoimet ennallaan

    Yliopistojen rahoitusmallia esitetään kehitettäväksi niin, että perusrahoitus pidetään vakaana koko sopimuskauden, mutta samalla lisätään laadun ja tuloksellisuuden merkitystä kokonaisrahoituksessa.

    Yliopistojen toimintamenorahoitus muodostuisi kolmesta osasta: perusrahoitus, tuloksellisuusrahoitus ja hankerahoitus. Perusrahoitus osoitetaan yliopistolle yhtenä summana, jonka määräytymisessä otetaan huomioon neljä osatekijää: laajuustekijä, tutkimus, tutkijakoulutus ja taiteellinen toiminta, koulutus sekä yhteiskunnallinen palvelutehtävä. (Katso taulukko 1)

    Laatua ja tuloksellisuutta korostetaan niin perusrahoituksen sisällä kuin tuloksellisuusrahoitusta lisäämälläkin. Tuloksellisuusrahoituksessa on tarkoitus monipuolistaa kriteerejä ottamalla huomioon laadun ohella vaikuttavuus- ja tehokkuusnäkökohtia.

    Tutkimuksen perusteella määräytyvässä rahoituksessa otetaan käyttöön uusia kriteereitä, kuten yliopiston tutkimusaktiivisuus ja menestyminen tutkijakoulutuksen arvioinnissa.

    Kustannuskertoimet esitetään säilytettäväksi entisellään. Työryhmä tunnisti tekniikan korkeakoulutuksen lisärahoitustarpeen, mutta katsoi, että sen pitää kattaa erillisellä lisärahoituksella.

    Hankerahoitusta kehitetään strategisempaan suuntaan, sekä hankkeisiin, jotka tukevat yliopistojen profiloitumista, painoalojen vahvistamista, keskinäistä yhteistyötä ja infrastruktuurin kehittämistä. Rahoitusmalli palkitsee yliopistojen tehokkaasta ja laadukkaasta toiminnasta. Tuloksellisuutta arvioitaessa tekijöinä on esitetty otettavaksi huomioon yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja laatu, toiminnan tehokkuus ja opintojen eteneminen sekä henkiset voimavarat. (Katso taulukko 2)

    Lopullisesta mallista päätetään tammikuussa

    Nyt ehdotettu tulosohjauksen uudistaminen näyttää vastaavan hyvin kansainvälisiä trendejä yliopistojen rahoituksessa. Uudistus korostaa yliopistojen ohjauksen ja johtamisen strategista luonnetta ja yliopistojen omaa vastuuta toimintansa laadusta, tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta. Työryhmän oman käsityksen mukaan nyt ehdotettu tulosohjauksen kehittämismalli näyttäisi vastaavan hyvin myös muualla hallinnossa hankittuja kokemuksia ja suosituksia ohjauksen kehittämisen suunnasta.

    Ehdotus on lähetetty yliopistoihin lausunnolle. Lopullinen malli päätetään tammikuussa 2006 seuraavaa tulossopimuskautta 2007-2009 varten.

    Markku Mattila
    OPM:n yliopistoyksikön johtaja
    Yliopistojen tulosohjauksen kehittämistyöryhmä III:n puheenjohtaja

    (painetun lehden s. 8-11)