Oppiminen alkaa yhteisössä

”Nöyränä pitää olla eikä saa ylpistyä.” Näin kommentoi Pisamenestystä yliopistonlehtori Riitta Jyrhämä. Hän on yksi ansioituneista opettajista, jotka on valittu Opettajien akatemian perustajajäseniksi.

Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaan valitut perustajajäsenet pitävät ensimmäisen kokouksensa vajaan viikon päästä. Siellä valitaan 30 opettajan kermajoukolle puheenjohtaja.

Didaktiikan yliopistonlehtori Riitta Jyrhämää ei palkittu opetusansioistaan ensimmäistä kertaa: vuonna 2011 hän sai Helsingin yliopiston Eino Kaila -palkinnon.

— Toisaalta tuntuu vähän nololta ja toisaalta taas hyvältä. Opettajankoulutuslaitoksella on paljon erinomaisia opettajia, jotka olisi yhtä lailla voitu valita, kuvaa Jyrhämä tuntojaan valikoitumisestaan Opettajien akatemiaan.

Jyrhämän mielestä opettajien koulutuksen puolelta valittuihin on kohdistunut ehkä vielä enemmän painetta kuin muiden alojen hyviin opettajiin. Opettajien koulutuksen alalta akatemiaan pääsi kolme.

— Meidän ikään kuin pitää tietää enemmän opettamisesta.

Opettajien akatemiaan valitut saavat tunnustukseksi akatemian pysyvän jäsenyyden sekä kaksivuotisen määrärahan (10 000 euroa/vuosi). Lisäksi akatemialaisen oma kotiyksikkö (osasto, oppiaineryhmä, oppiaine) saa lisäksi erillisen kaksivuotisen määrärahan (15 000 euroa/vuosi/palkittu opettaja). Opettajan määräraha tulee käyttää opettajana kehittymisen edistämiseen. Yksikön saaman määrärahan tulee hyödyttää koko yksikön opetuksen kehittämistä.

Aiempi tunnustus, vuonna 2011 saatu Eino Kaila -palkinto, toi 5 000 euroa ihan omaan käyttöön.

— Se raha meni ihan oman työhyvinvoinnin edistämiseen eli mökille rakennettiin terassi ja ostettiin sähkötyökaluja. Nyt on aika hauska ajatus, että itsellä on ensimmäistä kertaa käytössä hallinnoituja määrärahoja, joita saa käyttää omaan ammatilliseen kehittämiseen.

Riitta Jyrhämä ei osaa vielä ennakoida, mitä akatemiaan pääsy antaa omalle työlle. Nyt käynnistyvän verkostoitumisen onnistumisesta on paljon kiinni.

Luova työ ei mahdu virka-aikaan

Kaikki tutkijat opettavat ja kaikki opettajat tutkivat -perusperiaate on voimassa Helsingin yliopistossa. Riitta Jyrhämä pitää tätä hyvänä ideana.

— Kun opettaa sitä mitä itse on tutkinut tai mitä kollega on tutkinut, se luo pohjaa argumentaatiolle. Se on vakuutus sitä, ettei opeta mutu-tuntumalla.

Opetuspainotteisissa tehtävissä tämä vie kuitenkin siihen, että tutkimus ”revitään selkänahasta” iltaisin, viikonloppuisin ja kesäisin.

— Kun olet 1 600 tunnin kokonaistyöajassa, intohimo ja rakkaus työhön lähtevät 1 601 tunnista. Tai kyllä ne kaikkikin tuntimäärät kuuluvat rakkauden piiriin, Jyrhämä täsmentää naurahtaen.

— Näistä rakenteista pitäisi tietysti urputtaa enemmän, mutta itse en valita. Jos on tullut tänne töihin, on tämän tiennyt. Luova työ ei mahdu virkaaikaan.

Tuntimääristä viis — mikä sitten opetustyössä on palkitsevinta?

Hyvä vuorovaikutustilanne, jossa opiskelijoista aistii, että asiat ovat menneet perille. Kun pystyy auttamaan opiskelijan kynnyksen yli, silloin kun opiskelijalla tökkii esimerkiksi opinnäytetyön tai vaikkapa opetusharjoittelun kanssa. On mahtavaa saada näistä tilanteista henkisiä palkintoja, mutta toki myös kiitosviestejä, kortteja, mukeja jne.

Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa on järjestetty vuodesta 2010 lähtien ideapajoja, joissa pohditaan opinnäytetöiden ohjaukseen liittyviä pulmakohtia.

— Yliopistoihmiset ovat joskus arkoja kysymään toisiltaan neuvoja, mutta tällaisessa pajassa hyväksi havaittuja käytänteitä on helpompi jakaa.

Pedagogiset opinnot pakollisiksi vähitellen

Helsingin yliopiston vuosikertomuksessa vuodelta 2011 Riitta Jyrhämä toteaa, että opetuksen arvostus on viime aikoina noussut. Yliopistopedagogiikan opintoja suorittaa yhä suurempi osa opetus- ja tutkimushenkilöstöstä, yliopistojen palkkausjärjestelmässä huomioidaan paremmin myös opetusansiot, yliopistollisten tehtävien haussa on käytössä opetustaitomatriisi. Lisäksi Opettajien akatemia on rakenteellinen osoitus maan suurimman yliopiston osoittamasta arvostuksesta.

Yliopistopedagogiikan opintojen suorittaminen tarjoaa Riitta Jyrhämän mielestä jonkinlaisen takuun opetustaidoista. Hän katsoo, että pitkällä aikavälillä — noin kymmenen vuoden sisällä — niiden pitäisi olla pakollisia kaikille yliopistollista opetustyötä tekeville, ainakin niille, jotka toimivat yliopistonlehtoreina tai yliopiston opettajina.

Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa pedagogiset opinnot ovat olleet vuodesta 2012 lähtien kelpoisuusvaatimuksena toistaiseksi tehtävään nimitettävälle opetus- ja tutkimushenkilöstölle.

Helsingin yliopistossa yliopistopedagogiikan koulutusta tarjoavat sekä Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö (YTY) että tiedekuntien pedagogiset yliopistonlehtorit. YTY tarjoaa yliopistopedagogiikan koulutusta aina opettajan kelpoisuuteen (60 op) asti. Tällaisia soveltuvuuskokeeseen osallistuneita ja opettajan pedagogiset opinnot suorittaneita opettajia valmistuu keskimäärin 10 vuodessa.

Huomattavasti suurempi osa ottaa vain yksittäisiä yliopistopedagogiikan peruskursseja tai suorittaa ainoastaan perusopinnot (25 op). Joka vuosi yli 100 opettajaa ja tutkijaa osallistuu yliopiston tarjoamille yliopistopedagogiikan kursseille.

Oppiminen syntyy yhteisössä

Mikä on sitten suomalaisen yliopisto-opetuksen tulevaisuus? Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen visioi provokatiiviseen tyyliinsä Helsingin Sanomien kolumnissaan loppusyksystä, että verkkokurssit voivat romahduttaa yliopistojen tarpeellisuuden. ”Miksi vaivautua suomalaisyliopiston massaluennolle, jos internetistä löytyy yhdysvaltalaisten huippuylipistojen verkkokursseja, jonka tasoisia ’maalaisyliopistoilla’ ei ole tarjota”, Apunen kirjoitti.

Didaktiikan yliopistonlehtori korostaa yliopistollisessa opetuksessa vuorovaikutuksen tärkeyttä.

— Oppiminen syntyy yhteisössä. Mutta voihan toki verkko- ja kontaktiopetusta yhdistää. Itse en pidä pelkkiä verkkokursseja, koska haluan kohdata porukan, jonka kanssa olen tekemisissä.

Jyrhämä näkee ihan mahdollisena, että tietyillä aloilla myös suomalaiset yliopistot voivat tarjota ihan kansainvälisen tason verkkokursseja.

— Jollakin aloilla voidaan olla huipulla, mutta ei kaikilla. Lisäksi amerikkalaisilla ja englantilaisilla nyt vaan sattuu olemaan se etu, joka tulee natiivienglannin puhumisesta.

Nykyään joutuu sietämään kaikenlaisen yliopistoopetuksen ja -tutkimuksen rankkaamisen. Jyrhämä näkee, että ainoa mahdollisuus kilpailussa selviämiseen, on olla kärjen tuntumassa eikä tämä ole mahdoton tavoite.

Pisa-vierailurumba työllistää laitosta

Jyrhämä kouluttaa maailman parhaita opettajia – näin voidaan suomalaisten koululaisten Pisa-menestyksestä päätellä. Kansainvälisiä vieraita ravaa täällä ihmettelemässä opettajankoulutuksemme tasoa. Helsingin yliopiston opettajankoulutuksessa kävi viime syksyn aikana ryhmiä kaikkiaan 39 ja näissä oli henkilöitä yhteensä 529. Koko edellisen lukuvuoden aikana tutustujia vieraili 565 eli siis pelkästään viime lukukautena heitä kävi lähes yhtä paljon. Kyseessä on myös melkoisen työllistävä rumba laitokselle.

Täältä käy mallia hakemassa amerikkalaisia, itäja eteläeurooppalaisia, kazakstanilaisia, afrikkalaisia, aasialaisia, etelä- ja väliamerikkalaisia ja tietysti myös pohjoismaalaisia ryhmiä. Ne koostuvat eri maiden koulutushallinnon väestä, poliitikoista, yliopistoväestä, opettajista ja opiskelijoista.

— Meidän ei passaisi kuitenkaan ylpistyä. Vähän nöyränä pitää olla. Pisa-menestys ei välttämättä jatku ikuisuuteen asti.

Yhteiskunnallinen murros vaikuttaa väistämättä suomalaiseen koululaitokseen: monikulttuuristuminen ja moniarvoistuminen heterogeenistavat kouluja.

Opettajankoulutuksemme korkeaan tasoon vaikuttaa myös se, että pyrkijät ovat laadukasta porukkaa ja opettajan ammatti on yhteiskunnallisesti arvostettu — näin ei ole suinkaan kaikkialla.

— Maisterintutkinto takaa vakauden kohdata kaikenlaisia ihmisiä. Se antaa itsetuntoa selvitä kaikkien kanssa. Opettajat ovat Suomessa hyvin itsenäisiä. Maisteripohja antaa eväät tehdä homma itse: osaat hankkia tietoa, osaat perustella näkemyksesi.

Mutta onko opettajien arvostus pysyvää, voivatko he joskus pudota jalustalta? Jyrhämän mielestä monetkin nuoret opettajat miettivät ensimmäisten viiden vuoden aikana muita hommia. Tähän on kehitetty avuksi vertaismentorointikoulutus. Valtakunnallisessa vertaisryhmämentoroinnissa on menossa kolmas vuosi. Koulutukseen otetaan eri asteiden opettajia ja suosion vuoksi tulijoiden määrää on jouduttu karsimaan. Helsingissä on tällä hetkellä meneillään kaksikin vertaismentorointikoulutusta, joista toisessa painotus on ryhmämentoroinnissa ja toisessa yksilömentoroinnissa.

Säästötoimet kurittavat yliopistotyön arkea

Jyväskylän yliopisto tiedotti helmikuun puolivälissä isosta koulutusvientihankkeesta Saudi-Arabiaan. Viisivuotisen ohjelman aikana Jeddaan rakennetaan koulutusinnovaatioiden huippuyksikkö mallikouluineen alkaen päiväkodista. Ohjelma käynnistyy naisopettajien jatko- ja täydennyskoulutuksen kehittämisellä.

Riitta Jyrhämä näkee suomalaisen koulun viemisen arabimaihin hyvin haasteellisena tehtävänä: naisten asema ja tasa-arvokysymykset ovat niin eri planeetoilta. Mikään koulutusjärjestelmä ei sovi muualle sellaisenaan.

Myös Helsingin yliopiston opettajankoulutus on ollut aktiivinen koulutusviennissä.

— Nykyään osataan jo tuotteistaa ja myydä. Mutta rajalliset resurssit ovat esteenä: miten kaikkeen voi revetä omien töiden ohella?

Henkilö- ja raharesurssit näkyvät muutenkin työn arjessa. Säästötoimien nimissä ensi vuoden opetusharjoittelun ohjaustunteja nipistetään 33 prosentilla, siis kolmannes opetustunneista leikataan pois. Rinnalle aiotaan kehittää vaihtoehtoisia tapoja, kuten videon kautta ohjaamista. Jyrhämä ei kuitenkaan pidä tätä samana.

— Kyllä se pitää meidät todellisuudessa, että mennään luokkahuoneeseen. Silloin tiedetään, miten nykykouluissa menee.

— Jos kahdeksan tunnin kurssissa tapaa opiskelijaryhmän vain neljä kertaa, ei edes opi nimiä. Kohtaamisten vähentäminen sotii opetuksen ja vuorovaikutuksen ihanteita vastaan. En silti väitä, että oppiminen olisi pelkästään opettajan varassa, mutta pitää löytää tasapaino.

teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 22