Kone tunnistaa kopion

Sähköisen plagiaatintunnistusjärjestelmän käytöstä on tulossa rutiinia lähes kaikissa suomalaisyliopistoissa. Yliopistoilta kuitenkin puuttuvat vielä yhteiset pelisäännöt vilppitapausten käsittelyyn.

Internetin myötä tiedemaailman toimintaympäristö on muuttunut. Kovassa kilpailussa varsinkin kansainvälisille tiedemarkkinoille voidaan pyrkiä keinoja kaihtamatta. Esimerkiksi monissa arvostetuissa tiedejulkaisuissa on havahduttu siihen, että tutkijat pyrkivät esille vaikka vilpillisin keinoin ja tarjotuista teksteistä huolestuttavan suuri osa perustuu jonkun muun tekemään työhön. Internetiä hyödynnettäessä vilppi onkin aiempaa helpompaa.

Turun yliopistossa on ollut käytössä Turnitin-niminen plagiaatintunnistusjärjestelmä ja kaikki TY:n tiedekunnat kattava pilotointikäyttö alkoi vuosi sitten. Turun yliopiston osana toimivassa Turun Kauppakorkeakoulussa Turnitin on sen sijaan ollut toiminnassa jo useita vuosia. Esimerkiksi Jyväskylän yliopisto taas on ottanut käyttöön ruotsalaisen Prio Infocenter Ab:n tarjoaman Urkund-järjestelmän.

— Turun yliopiston opettajien käyttökokemukset ovat olleet positiivisia, erikoissuunnittelija Totti Tuhkanen Turun yliopistosta arvioi.

— Ohjelmaa on helppo käyttää, myös opiskelijat tiedostavat selkeämmin vastuunsa tieteen tekijöinä. Vuoden alusta alkaen on kaikkiin Turun yliopistossa esitarkastuslupaa hakeviin väitöksiin liitetty työnohjaajan todistus suoritetusta plagiaatintunnistuksesta. Tämä todistus on vain tiedekuntaa varten. Julkaistavaan väitökseen tulee lyhyt merkintä, että teksti on Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tarkistettu Turnitin-järjestelmällä.

Vähitellen kaikki muutkin tutkintoihin liittyvät opinnäytetyöt käyvät läpi saman prosessin ja elokuusta alkaen kaikki kandi- ja gradutyöt tulevat tarkastusvelvoitteen piiriin. Turun yliopisto suosittaa myös tieteellisten julkaisusarjojen käsikirjoitusten tarkastamista plagiaatintunnistusohjelmalla. Muissakin yliopistoissa on vastaavia käytäntöjä hieman erilaisin painotuksin, esimerkiksi Åbo Akademissa, Oulun yliopistossa ja Helsingin yliopistossa ohjelmat ovat jo vakiintuneessa käytössä.

Sisällön vastaavuus paljastaa

Turnitin-järjestelmä tunnistaa tekstin samasanaisuuden. Se kykenee tunnistamaan sisällön vastaavuuksia, vaikka sanoja olisi vaihdettu synonyymeiksi tai niiden järjestystä olisi muutettu. Tunnistuksessa verrataan tekstiä järjestelmän valmiiksi sisällöltään indeksoimiin aineistoihin, jotka muodostuvat avoimen Internetin sivustoista, kustannetuista julkaisuista sekä vertaisaineistoista, joita ovat opiskelijoiden harjoitustehtävät, opinnäytetekstit ja muut käsikirjoitukset.

— Tämän kaltaisen työvälineen käyttöönotossa korostuu selkeiden toimintaohjeiden ja käyttösääntöjen merkitys. Ongelmatapauksissa vastuukysymykset eivät aina rajoitu edes oman yliopiston piiriin. Vuosi sitten tuli eteen tapaus, jossa yliopistomme opettaja tunnisti esitarkastettavanaan olleen väitöstekstin plagiaatiksi, ja ilmoitti siitä väittelijän tiedekunnalle. Vuoropuhelu kävi kovin hitaaksi. Väittelijän yliopistossa ei asiaa oikein haluttu ottaa käsittelyyn, Tuhkanen kertoo.

Ongelma onkin se, että yliopistojen väliltä puuttuvat yhteiset pelisäännöt vilppitapausten käsittelyssä. Opiskelijoiden liikkuvuus on suurta ja olisi hyvä olla sovittuna, kuka on toimenpidevelvollinen missäkin asiassa rikkomusten paljastuessa. Toimintaympäristö on muuttunut ja tietoyhteiskunnassa on hallitsemattomia piirteitä. Hakukoneet löytävät sosiaalisen median aineistot ennen tieteellistä aineistoa, mikä osaltaan voi vääristää tiedonhakuprosessia ja johtaa yleistiedon ja tutkimustiedon käsitteen rapautumiseen.

— Testivaiheessa eräällä kurssilla havaitsimme, että joka viides palautettu teksti sisälsi suoraa, merkitsemätöntä lainaa Wikipediasta. Taitaa olla niin, että opiskelijoilla on hämärtynyt käsitys siitä, miten tietoa hankitaan ja prosessoidaan opinnäytteisiin. Ennen tieteenharjoittelussakin korostui lähteiden arvioiva tulkinta, nyt vastuu lähdekritiikistä on enemmän lukijalla, Tuhkanen huokaa.

Yksi sähköisiin lähteisiin viittaamisen ongelma on myös se, että linkkien ja artikkeliotsikoiden takana oleva sisältö päivittyy jatkuvasti. Tiedon seurattavuusongelmien vuoksi esimerkiksi Turnitinin indeksitietokannassa on tallennettuna Internet-sisältöä eri vuosilta.

Turun yliopistossa on ilahduttu siitä, että järjestelmän rutiinikäyttöön ottamisen jälkeen on saavutettu selkeän myönteisiä tuloksia. Turnitinin systemaattinen käyttö on nujertanut muutamilla ongelmakursseilla havaitun vapaan lainailun kulttuurin, ja viimeiset arvioinnit ovat tuottaneet täysin puhtaita papereita. Opiskelijat ovat samalla oppineet itsenäisesti käyttämään järjestelmää lähteiden testaukseen.

— Käyttämämme ideologinen termi on tekstin kypsyysaste. Teksti, jonka lähteidenkäyttö on huonoa, on epäkypsä ja vaatii ohjausta ja korjailua. Formaalin tarkastuksen sijaan pyrimme painottamaan vuorovaikutuksellisuutta työn ohjauksessa, Tuhkanen selittää.

Jyväskylän yliopiston strategiajohtaja Kari Pitkänen on korostanut, ettei yliopiston ole tarkoitus käyttää järjestelmää vain plagioinnin tunnistukseen, sitä voidaan hyödyntää myös pedagogisena välineenä opastettaessa opiskelijoita tieteelliseen kirjoittamiseen.

Tuhkasen mukaan myös arviointivälineen toimintanopeus ja tulosraportin selkeys auttavat kohdistamaan huomion relevantteihin asioihin.

— Mikäli plagiointiongelmia tulee esille, on opettajalle ja opiskelijalle henkisesti helpompaa, kun opetusryhmän kaikkien jäsenten tehtävät on arvioitu täsmälleen samalla, yhtä kattavalla menetelmällä. Tällöin ei voida epäillä, että yhden opiskelijan suorituksen taustoja olisi selvitelty tarkemmin tai eri logiikalla kuin toisten.

Paljastuneissa plagiointivilppitapauksissa varsinainen sanktio on dekaanin tai rehtorin huomautus ja tehdyn opinnäytteen hylkääminen. Seurauksena on myös melkoinen määrä hukkaan heitettyä työaikaa ja uskottavuuden menetys omassa tiedeyhteisössä.

Opettajan intuitio ei ole korvattavissa

Mikään sähköinen laite ei kuitenkaan korvaa opettajan asiantuntemusta ja intuitiota. Ensiksikin sähköinen seuranta ei kata kaikkia käytettävissä olevia lähteitä, ja toiseksi koneella ei ole semanttista älyä, joka kertoisi, mikä samankaltaisuus liittyy plagiointiin, mikä sallittuun viitteeseen. Löydösten tulkinta on aina sisältöasiantuntijan, siis opettajan tai työnohjaajan tehtävä.

— Tekniikka ei ole keskeisin kysymys vaikkakin se on välttämätön. Oleellista on hyvien toimintatapojen kehittäminen. Yksittäinen yliopisto on liian pieni toimija esimerkiksi lisensioitujen aineistojen indeksointia koskevien sopimusten edistämisessä. Organisaatioiden väliin putoavien tapausten välttämiseksi tarvitaan yliopistojen välisiä sopimuksia, Tuhkanen muistuttaa.

Acatiimissa 2/2012 oli kirjoitus, jossa professori Helena Hurme Åbo Akademista kertoi kielellisten seikkojen herättäneen hänessä itsessään epäilyksen ulkomaalaisen tutkijapariskunnan tohtorikouluhakemusta kohtaan. Googlea käyttämällä hän havaitsi, että tutkimussuunnitelmaa varten oli plagioitu yhdysvaltalaista, julkaisematonta väitöskirjaa. Tie Åbo Akademin katkesi, mutta tutkijat onnistuivat pääsemään toiseen suomalaisyliopistoon.

Tapauksesta kertova kirjoitus poiki kolme yhteydenottoa Hurmeelle.

— Nämä kommentit olivat positiivisia ja asiaa pidettiin tärkeänä. Muuten olen oikeastaan hämmästynyt siitä, että asiaa ei ole otettu vakavammin. Voi olla, että kilpailu opiskelijoista ja tohtoriopiskelijoista on niin kovaa, että plagiointia katsotaan sormien läpi, Hurme pohtii.

Opiskelijoiden liikkuvuus on suurta ja yliopistojen rahoitus riippuu suurelta osin suoritettavista tohtorin tutkinnoista. Hurmeen mukaan olisikin tärkeää, että yliopistojen opintopäälliköillä olisi toimiva yhteys, esimerkiksi meililista tai rss-syöttö plagiointitapauksista.

— Itse totesin tohtoriopiskelijoiden kohdalla että he yrittävät yliopistoon toisensa jälkeen ja muihinkin maihin. Asia on kuitenkin ongelmallinen plagiointia yrittäneiden opiskelijoiden leimaamisen kannalta. Tähän pitäisi saada juristien kanta. Rekisterien pito ainakin on vaikeaa, ellei suorastaan kiellettyä.

teksti Arja-Leena Paavola

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 32