Eurooppalaista kulttuuriperintöä luodaan politiikalla
Euroopan ailahteleva tilanne luo jatkuvasti heijastuksia
akatemiatutkija, dosentti Tuuli Lähdesmäen, työhön.
Eurooppalaista kulttuuriperintöä tutkiva taidehistorioitsija
ja sosiologi tunnistaa Euroopan unionin kulttuuriperintöön
kohdistuvista hankkeista ja retoriikasta
sekä eurooppalaiseen identiteettiprojektiin liittyvää
ylevää kaunopuheisuutta että Euroopan kulttuuriseen
integraatioon tähtäävää politiikkaa.
Vapaus, demokratia, solidaarisuus, ihmisoikeuksien
sekä kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden
kunnioittaminen ja edistäminen ovat aiheita, jotka
ovat viime aikoina olleet vahvasti esillä Euroopan
unionin poliittisessa keskustelussa. Ne ovat myös
aiheita, jotka toistuvat unionin kulttuuriperintöön
kohdistuvassa poliittisessa retoriikassa.
Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Tuuli
Lähdesmäki tarkastelee monitieteisessä tutkimushankkeessaan Euroopan
unionin kulttuuriperintöhankkeita ja niiden politiikkaa. Euroopan
tiedeneuvoston rahoituksen (ERC Starting Grant) saanut viisivuotinen
EUROHERIT-hanke käynnistyi syksyllä 2015 Lähdesmäen johtamana.
Hankkeen tavoitteena on tutkia tapoja, joilla unioni tuottaa ajatusta eurooppalaisista
arvoista, kulttuuriperinnöstä ja identiteetistä.
Aihe ei voisi olla ajankohtaisempi, mutta samalla ajatus yhtenäisestä
eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä on kaikkea muuta kuin ongelmaton.
- Eurooppa on aina ollut ja tulee olemaan hyvin monikulttuurinen.
Menneisyyden tulkinnat ja käsitykset siitä, mikä Eurooppa ylipäätään on tai millainen sen pitäisi olla, ovat erilaisia. Mikä lopulta
olisikaan se pohja, jolle yhteinen eurooppalainen
kulttuuriperintö voisi rakentua, Lähdesmäki kysyy.
Kulttuuriperinnön politiikka kaipaa avoimuutta
Lähdesmäen hankkeeseen sisältyy laaja kenttätyövaihe,
jossa tarkastellaan Euroopan kulttuuriperintötunnuksen
saaneita kohteita, niiden paikallisia
toimijoita sekä valikointiprosesseja tunnusten myöntämisen
taustalla. Vuodesta 2014 lähtien tunnus on
myönnetty 20 kohteelle, joiden lisäksi komission virallista
päätöstä odottaa tällä hetkelle 9 uutta kohdetta.
Tunnuksia myönnetään vuosittain lisää.
- Osa kohteista on tunnettuja ja turistien suosimia,
kuten Ateenan Akropolis-kukkula ympäristöineen.
Osa taas on sellaisia, joista harva on kuullut, ja
jotka ovat itsellenikin vielä melko vieraita, Lähdesmäki
kuvaa kohteiden monimuotoisuutta.
Paikalliset kulttuuriperintökentän toimijat ja tahot
voivat saada edustamalleen kohteelle tunnuksen,
mikäli he onnistuvat perustelemaan jollakin tavalla
kohteen eurooppalaisen ulottuvuuden ja merkittävyyden
ja läpäisevät hakuprosessiin sisältyvän kansallisen
ja eurooppalaisen asiantuntijapaneelin arvioinnin.
Suomi on yksi viidestä EU-maasta, joka ei
toistaiseksi osallistu komission hankkeeseen.
Yhdeksi tavoitteeksi eurooppalaisen kulttuuriperinnön
ja identiteetin tutkimisessa Lähdesmäki katsoo
avoimuuden lisäämisen. Mikään asia, paikka tai
objekti ei ole automaattisesti kulttuuriperintöä, vaan
kyse on aina valintojen tekemisestä ja siten mahdollisuudesta
käyttää valtaa.
- Kun Euroopan unioni on tekemässä näitä valintoja,
on kyseessä aina poliittinen projekti, jonka
taustalla on tiettyjä intentioita. Siksi on tärkeää keskustella
valintojen perusteista etenkin, kun valittujen
kohteiden on tarkoitus edustaa meidän kaikkien eurooppalaisten
yhteisesti jakamaa kulttuuriperintöä,
Lähdesmäki painottaa.
Kotimaan poliittinen retoriikka puhuttaa
Viimeaikaiset tehokkuuden kasvattamisen odotukset
ja hyötyjä korostavien näkökulmien nousu tiede- ja
tutkimuspolitiikassa ovat Lähdesmäen mukaan osittain
ristiriitaisia.
- Leikkaukset ja tuottavuuden lisäämisen vaateet
puristavat tieteenharjoittamista kahdelta suunnalta.
Samassa hengenvedossa on esitetty, että yliopistoissa
on liian paljon muuta kuin tutkimus- ja opetushenkilökuntaa.
Tutkimuksen ja opetuksen tukihenkilöstön
osaaminen ja asiantuntijuus ovat tuloksellisuusmittauksissa
näkymättömyydestään huolimatta äärimmäisen
tärkeitä, Lähdesmäki sanoo.
Julkisen keskustelun pinnalla ovat olleet myös
politiikan ja hallituksen toimijoiden käyttämä retoriikka.
Lähdesmäki ei ole kokenut kohua aiheuttaneita
kielellisiä valintoja sinänsä tieteenharjoittamisen merkittävyyttä polkeviksi, mutta hän tunnistaa negatiivisten
sävyjen mahdolliset vaikutukset.
- Esimerkiksi kaiken maailman dosentit -kohussa
saattoi olla kyse hetkeen sidotusta retorisesta työkalusta.
Tämäntyyppiset lipsahdukset ovat kuitenkin
merkittäviä, sillä ne tuovat esiin asenteita ja vaikuttavat
siihen, miten tiede ja tutkijat ylipäätään julkisessa
keskustelussa näyttäytyvät, Lähdesmäki arvioi.
Rajoja rikkova tieteidenvälisyys avainasemassa
Tämänhetkisessä tiedekeskustelussa arvostetaan sovellettavaa
tietoa ja tutkimusta, joiden hyödyt ovat
helposti osoitettavissa.
Ensisijaisesti humanistiksi itsensä identifioiva
Lähdesmäki ei kuitenkaan ole huolissaan humanististen
alojen tulevaisuudesta.
- Elämme maailmassa, joka on erilaisten merkkien,
kuvien ja multimodaalisten tekstivirtojen kyllästämä.
Humanistit ovat merkitysten ymmärtämisen
asiantuntijoita. Tarvitsemme humanistista asiantuntijuutta
ja osaamista, jotta pystymme ymmärtämään
merkityksiä syvällisesti, tarkastelemaan niitä kriittisesti
ja tekemään nykytodellisuudesta perusteltuja
tulkintoja, joista on hyötyä niin yhteiskunnalle kuin
yksilöille, hän perustelee.
Omassa työssään Lähdesmäki pyrkii ennen kaikkea
näkemään eri tieteenalojen välisen yhteistyön ja
keskusteluyhteyksien luomat mahdollisuudet.
- Tahdon tutkia tärkeiksi ja merkityksellisiksi
katsomiani asioita riippumatta siitä, mihin perinteisen
tieteenalan kehykseen ne sijoittuvat. Ajattelen tieteen tekemistä ennen kaikkea tutkimuskysymysvetoisesti,
hän painottaa.
Ennakkoluuloton ja luova tutkimuksellinen ote
ovatkin eräitä ratkaisevia tekijöitä, jotka toivat Lähdesmäelle
Suomen Akatemian akatemiapalkinnon
marraskuussa 2015. Palkinto myönnettiin nimenomaan
tieteellisestä rohkeudesta.
- Olihan se todella yllättävää. Huomionosoitus
kannustaa jatkamaan tutkimustani valitsemiltani
lähtökohdilta ja hyödyntämään asiantuntijuuttani
humanistina ja kulttuurintutkijana erilaisten yhteiskunnallisten
ja poliittisten kysymysten tarkasteluun,
Lähdesmäki kertoo.
Euroopan tiedeneuvoston Lähdesmäelle myöntämä
rahoitus perustuu hyvin tiukkaan kilpailuun ja
vaativiin kriteereihin. Lähdesmäki ei kuitenkaan kokenut
kaksivaiheista hakuprosessia juuri muita rahoitushakemuksia
työläämmäksi.
- Pystyin hyödyntämään ERC-hakemuksessani
ideoita akatemiatutkijahakemuksestani. On kuitenkin
oleellista huomioida tarkkaan eri rahoittajien
logiikka ja kriteerit aina muodollisista ja kielellisistä
seikoista lähtien, Lähdesmäki toteaa.
Muotoaan hakeva tutkimusilmiö palkitsee
Lähdesmäen tutkimat kulttuuriperintöhankkeet ovat
jatkuvasti käynnissä, alkamassa tai vasta suunnitteilla.
Ajankohtaiset ilmiöt haastavat kulkemaan niiden
rinnalla ilman varmuutta siitä, mihin hankkeiden
muodostama kulttuuriperintöprojekti on kokonaisuudessaan
menossa.
Pakolaiskriisi ja muut Eurooppaa tällä hetkellä
kuohuttavat aiheet ovat myös haasteita, jotka heijastuvat
Lähdesmäen työhön etenkin kenttätyössä.
- Euroopan kiristynyt ilmapiiri, erilaiset poliittiset,
yhteiskunnalliset ja kulttuuriset jännitteet, unionia
halkovat kriisit ja nopeasti muuttuvat tilanteet
vaikuttavat tutkimuskohteeseeni. Ajankohtaisuuden
vuoksi on vaikea ennakoida, miten kulttuuriperintökeskustelut
ja -prosessit kehittyvät, Lähdesmäki
kuvaa.
Tutkimuksen ajankohtaisuus on myös palkitsevaa.
Eniten Lähdesmäkeä motivoivat samat seikat
kuin useimpia tieteen tekijöitä:
- Hienointa on huomata todella ymmärtävänsä
tärkeäksi ja mielekkääksi kokemaansa tutkimuskohdetta.
Tutkimuskohteen ymmärtämisen kokemus on
samalla tutkijan työn henkilökohtaisesti palkitsevin
anti, Lähdesmäki toteaa.
Tuuli Lähdesmäki
- syntynyt 1976 Oulussa
- tutkijana Jyväskylän yliopistossa vuodesta 2003 lähtien
- FM 2001, FT taidehistoria 2007 ja FT sosiologia 2014
- taidehistorian dosentti 2014
- Suomen Akatemian akatemiatutkija 2014 - 2019
- ERC Starting Grant 2015 - 2020
- Suomen Akatemian palkinto tieteellisestä rohkeudesta 2015
- harrastaa ratsastusta, kuntoilua, käsitöitä, puutarhatöitä, nikkarointi ja tuunausta
Teksti Birgitta Kemppainen
Kuvat Petteri Kivimäki
- Painetussa lehdessä sivu 20
|