Professoreiden edunvalvoja joka solulla
Yliopistouudistus, palkkausjärjestelmän
remontti ja kokonaistyöaikaan siirtyminen.
Professoriliiton pitkäaikaisen
toiminnanjohtajan Jorma Virkkalan
uralle mahtuu isoja asioita, joissa hän on
valvonut professorien etuja. Virkkala jäi
eläkkeelle maaliskuun alusta.
Varatuomari Jorma Virkkala aloitti
Professoriliitossa toiminnanjohtajan
sijaisena marraskuussa 1987,
kun Ulla-Riitta Parikka jäi äitiyslomalle.
Parikka ei enää palannut
liiton tehtäviin ja Virkkala vakinaistettiin.
Lähes 30-vuotiseen uraan mahtuu professorien
asemaan ja koko suomalaisen yliopistolaitoksen vaiheisiin
liittyviä isoja muutoksia.seen uraan mahtuu professorien
asemaan ja koko suomalaisen yliopistolaitoksen vaiheisiin
liittyviä isoja muutoksia.
1600 tunnin kokonaistyöaika
Kun Jorma Virkkalaa pyytää muistelemaan uransa
varrelta kohokohtia ja kaikkein keskeisimpiä asioita,
"kolme pointtia" tulevat mieleen "kuin apteekin hyllyltä".
- Työaikakysymys oli isosti keskustelun alla
1990-luvulla. Professorit olivat aluksi kokonaistyöajan
ulkopuolella.
Opetusministeriö oli jo 1980-luvun alusta lähtien
ajanut yliopistojen opettajaryhmien siirtämistä kokonaistyöaikaan.
Kokeiluja käynnistettiin eri yliopistoissa.
Professoriliiton hallituksessa äänestäminen on
hyvin harvinaista, mutta vuonna 1997 työaikakysymyksen
kohdalla äänestettiin sekä hallituksessa että
valtuustossa. Kokonaistyöaikaan siirtyminen puhutti
pitkään ja kiivaasti valtuuston ylimääräisessä kokouksessa.
- Onko järkeä vaihtaa 140 tunnin opetusvelvollisuus
1 600 tuntiin, kysyi eräs valtuuston jäsen. Mutta
äänestystulos oli kuitenkin selvä. Ja loppujen lopuksi
kokonaistyöaika on toiminut hyvin professorien kannalta.
Sen soveltamisesta on toki paljon kiinni.
UPJ , YPJ
Erittäin iso revohka liitolle ja sen toiminnanjohtajalle
oli vuosikaupalla neuvoteltu yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä.
Yliopistot olivat tuolloin valtiolla viimeisiä,
jotka siirtyivät uuteen palkkausjärjestelmään.
Kun valtion työmarkkinalaitos uhkasi palkkojen jäädytyksellä,
järjestöt lopulta taipuivat palkkausuudistukseen.
- Kaikenlaista kapinahenkeä oli ilmassa ja liitto
seurasi aktiivisesti kentän ääntä. Ylimääräistä valtuustoa
eikä kaikille jäsenille avointa liiton kokousta
kuitenkaan tarvinnut kutsua koolle.
- Alkuvaiheen jälkeen palkkausjärjestelmän uudistukseen
on lopulta suhtauduttu suhteellisen kivuttomasti.
Osaltaan tähän vaikutti se, että järjestelmään
laitettiin aluksi rahaa ja professorien palkkaus
kehittyi melko suotuisasti.
Nyt valtion ja yliopistojen taloudellinen tilanne on
toinen ja se vaikuttaa myös palkkausjärjestelmän toimivuuteen
ja professorien palkkakehitykseen.
- Kun vaativuustasolla 10 ollut professori lähtee
eläkkeelle, tilalle otetaan tasolle 8 sijoittuva. Tämä ei
ole hyvää kehitystä professorien kannalta.
Professoriliitto tekee vuosittain palkkaselvityksen.
Vuotta 2014 koskevien tietojen mukaan palkkakehitys
oli ensimmäistä kertaa negatiivinen. Vuotta
2015 koskeva palkkaselvitys on valmistumassa.
"Fantastinen" yliopistouudistus
Vuoden 2010 alusta voimaan astunut uusi yliopistolaki
oli erittäin merkittävä muutos yliopistoille ja niiden
henkilöstölle. Professoriliitto kuten muutkin yliopistoalan
henkilöstöjärjestöt vaikuttivat monin tavoin
lain valmisteluun ja lakiesitykseen, mutta Virkkalan mielestä, nyt jälkikäteen katsoen, ei ehkä kuitenkaan
riittävästi.
- Uusi laki ei ole "fantastinen", mutta ei mikään
katastrofikaan. Ainoa henkilöstöryhmä, joka sen pykälissä
mainitaan, on professorit.
Yliopistouudistus oli henkilöstöjärjestöille myös
työmarkkinakysymys. Virkasuhteista tuli työsuhteita.
Henkilöstön palkoista ei enää neuvoteltu valtion
pöydässä vaan yliopistot siirsivät neuvotteluoikeudet
EK:n alaiselle Yksityisen Opetusalan Liitolle (nyk. Sivistystyönantajat
ry).
Ennen kuin yliopistohenkilöstön ensimmäinen
työehtosopimus saatiin solmituksi, neuvottelut ajautuivat
kevättalvella 2010 tilanteeseen, jossa oltiin yhtä
päivää vaille lakossa. Professoriliitossa työtaisteluun
ryhtymisestä päättää valtuusto. Tuolloin oli toinen
kerta Jorma Virkkalan toiminnanjohtajan uralla, kun
ylimääräinen valtuuston kokous jouduttiin kutsumaan
koolle.
- Kyllä lakon uhalla oli vaikutusta, vaikka työantajataho
ei sitä tietysti myönnäkään. Alkuvaiheen
ongelmien jälkeen neuvottelujärjestelmä on toiminut
kohtuullisen hyvin.
"Ei uusia opiskelijoita" -julkilausuma
Yliopistojen taloudellinen tilanne on nyt tiukka, mutta
sellainen se oli myös 1990-luvun alun lamavuosina.
Jorma Virkkala on muistanut viime aikoina muistuttaa
Professoriliiton valtuuston kokouksesta keväällä
1994.
- Eräs valtuuston jäsen esitti julkaisumaa "Ei uusia
opiskelijoita" ja se sai kannatusta. Sellainen julkilausuma
siis päätettiin tehdä ja lähettää. Kokouksen
päätyttyä jotkut kyllä sanoivat, että nyt taisi tulla tehtyä
virheratkaisu.
Julkilausumaan yhtyi myös silloinen Korkeakoulualan
assistenttien ja tutkijain liitto KATL eli nykyinen
Tieteentekijöiden liitto. Liitoilla on ollut yhteistyösopimus
vuodesta 1986.
"Ei uusia opiskelijoita 1995" -kannanotto nousi
valtakunnalliseksi puheenaiheeksi. Mediassa sitä
kutsuttiin mm. viisasten kerhon hölmöilyksi. Helsingin
Sanomat uutisoi asiasta otsikolla "Tyylirikko".
Huolestuneita abiturienttien vanhempia soitteli liiton
toimistoon, että oman nuoren sisäänpääsy opiskelemaan
ja samalla koko tulevaisuus ollaan nyt pilaamassa.
"Ei uusia opiskelijoita" -uutinen levisi kansainvälisiinkin
medioihin.
- Palautetta saatiin ihan Kanadasta saakka. Siellä
tutkimuskaudella ollut liiton jäsen kertoi, että se oli
ainoa uutinen Suomesta koko aikana, vaikka ajanjaksolla
oli sentään valittu myös uusi presidentti.
Myöhemmin liitto sai myös yliopistopolitiikan
päättäjien taholta viitteitä siitä, että räväkkä julkilausuma
tehosi: valtio luopui yliopistoille kaavailluista
rahoitusleikkauksista vuoden 1995 budjetissa suurelta
osin.
Professorien ja yliopistojen edunvalvoja
Sääntöjensä mukaan Professoriliitto on muutakin
kuin jäsentensä palkkauksen ja työsuhteiden edunvalvoja.
Se myös "edistää yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa
suoritettavaa tutkimustyötä ja niissä annettavaa
opetusta, seuraa tutkimuksen ja opetuksen
vapautta sekä tutkimuksen ja opetuksen edellytysten
säilymistä ja parantamista ja korkeakoululaitoksen
jatkuvaa kehittymistä sekä toimii tiedeyhteisön
ja muun yhteiskunnan vuorovaikutuksen edistämiseksi".
Liiton toiminnanjohtajan työ on siis muutakin
kuin professorien etujen ajamista. Monipuolinen työn
kuva on ollut Virkkalan mielestä "työn suola".
Virkkala pitää nykyisiä rahoitusleikkauksia ja yliopistojen
ja tieteen arvostuksen tilannetta erittäin
huolestuttavana.
- Nyt katsotaan ihan liikaa, että yliopistojen ja
tutkimuksen rahoitus on vain kuluerä, yksi budjettimomentti
muiden joukossa. Kuten olemme monissa
kannanotoissamme muistuttaneet, yliopistoihin ja
tutkimuksen rahoitus on investointi tulevaisuuteen.
Tuntuu siltä, että 1990-luvun alun kiperinä vuosina
päättäjillä oli enemmän viisautta.
Teksti Kirsti Sintonen
Kuvat Milla Talassalo
- Painetussa lehdessä sivu 24
|