Me olemme yliopisto -mielenosoitus pidettiin pakkasen purressa 28. helmikuuta. Kuvassa Helsingin yliopiston Porthanian edessä neuvottelijat Johanna Moisio, Petri Toiviainen, Hanna Tanskanen ja Tarja Niemelä.

Neuvotellen, sopien

”Yliopistoväki sihteereistä professoreihin tuki upealla tavalla neuvottelijoita ja osoitti, että meille ei sanella. Me sovimme asioista neuvotellen ja sopien”, tähdentää Johanna Moisio.

Yliopistojen työehtosopimusneuvottelut alkoivat 21.11.2017 Etelärannassa. Kokoushuone oli tupaten täynnä väkeä, pitkän pöydän toisella puolella lakimiehiä ja ekonomisti Sivistystyönantajista ja puolisen tusinaa hallintojohtajaa ja henkilöstöjohtajaa yliopistoista. Meidän puolella pöytää istuivat palkansaajien neuvottelijat Markku Kojo JUKOn toimistosta, Tarja Niemelä Professoriliitosta, Hanna Tanskanen OAJ:sta, Petri Toiviainen Yhteiskunta-alan korkeakoulutetuista, allekirjoittanut Tieteentekijöistä, Satu Henttonen YHL:stä ja Ira Kyntäjä Pardiasta, Erika Mattson ja Laura Tuominen JHL:stä. Matkan varrella ryhmäämme täydensivät ja paikkasivat Mika Väisänen OAJ:sta, Niko Simola Pardiasta ja Markku Nieminen JUKOsta.

Syksyllä JUKOn yliopistoneuvottelukunnassa keskustelua oli herättänyt jo neuvottelijoiden suuri lukumäärä. Pian todettiin kuitenkin, että erilaisia henkilöstöryhmiä on niin paljon, että ainakaan palkansaajapuolella neuvottelijoiden määrää ei ollut valmiutta vähentää. Näin ollen myös Sivistystyönantajat päätti, että Suomen yliopistojen työnantajayhdistyksen hallitus osallistui lähes koko kokonaisuudessaan neuvotteluihin.

Neuvotteluiden kulusta tiedotettiin JUKOsta aktiivisesti joka neuvottelun jälkeen. Jos tiedotteita katsoo peräkkäin, niin niiden sisältöön kyllästyy aika nopeasti. Keskusteluja leimasi nimittäin lähes kaksi kuukautta pelkkä keskustelu palkkausjärjestelmän uudistamisesta. Työnantajapuoli ei halunnut keskustella palkansaajien tavoitteista tai korotustasosta ennen viime metrejä. Ensikertalaisena TES-pöydässä, mutta muutaman direktiivin, Erasmus-ohjelman ja yliopistojen tulossopimuksia neuvotelleena ihmettelin alusta alkaen neuvottelujen omituista kulkua. Neuvottelu-sana tarkoittaa vastavuoroista kuulemista, molempien toiveiden huomioimista ja tasapainoista keskustelua. Sivistystyönantajien tapa näissä neuvotteluissa oli sanella neuvottelujen agenda.

Tämä lienee pääsyy siihen miksi lakkoon lopulta päädyttiin. Palkansaajien toiveita ei kuultu muista kuin palkkausjärjestelmään liittyvistä asioista ennen työehtosopimuksen päättymistä. Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassinen perusteli tätä niukkaa linjaa ja olematonta keskustelua korotustasosta ennen sovittelua Aamu-tv:ssä sillä, että ”eihän kukaan voi autokaupassa sopia ostavansa autoakaan tietyllä summalla, ennen kuin tietää mitä pakettiin kuuluu”.

Olen miettinyt tuota lausahdusta monta kertaa. Ja olen täysin samaa mieltä siitä. Mutta taloudellisena rahakäyttäjänä sanon, että ensin pitää tietää käytettävissä oleva rahasumma ja sitten vasta voit lähteä autokaupoille. Se, että Sivistystyönantajat tarjosi alaarvoista korotustasoa ja vaati samalla uutta palkkausjärjestelmää, jossa palkkatasojen tulevaisuudesta ei ollut edes laskelmia ja samalla vielä esitti merkittäviä heikennyksiä muun muassa työaikamääräyksiin, ajoi meidät antamaan lakkovaroitukset.

”En kyllä ikinä enää halua Bulevardille”, totesi Tarja Niemelä JUKOn yliopistoneuvottelukunnassa tiistaina 27.2.2018, ensimmäisen sovintoesityksen hyväksymisen yhteydessä. Valitettavasti löysimme itsemme tyhjien pöytien äärestä uudelleen sunnuntaina. Neuvottelijoille tuli täysin yllätyksenä Sivistystyönantajien sovintoehdotushylkäys. Sovintoehdotus ei tullut kummallekaan osapuolelle yllätyksenä, kuten ei näin isoissa asioissa yleensäkään voi tulla.

Professori Laura Kolbe totesi Helsingin yliopiston lakkopäivänä Strike Talks -tilaisuudessa Vanhalla, että Helsingin yliopisto on edellisen kerran ollut kiinni kevättalvella 1918. Sata vuotta ja jouduimme tekemään historiaa. Uskon kuitenkin vakaasti, että tämä prosessi kannatti käydä läpi. Neuvottelukulttuuriin Sivistystyönantajien kanssa on tultava muutos. Yliopistoväki sihteereistä professoreihin tuki upealla tavalla neuvottelijoita joka käänteessä ja osoitti, että meille ei sanella. Me sovimme asioista neuvotellen ja sopien.

---