Keskustelua

Tieteen avaaminen muuttaa tieteellisten kirjastojen osaamista ja palveluita

Avoimen tieteen käytänteet ja poliittiset paineet avata tieteen tuloksia mahdollisimman laajaan ja vaikuttavaan käyttöön ovat kehittyneet ja lisääntyneet tämän vuosituhannen alusta. Tieteen avaaminen aloitettiin puheella tieteellisten julkaisujen avaamisesta kaikkien käyttöön. Tässä on edetty varsin nopeasti ja kunnianhimoisena tavoitteena on Euroopan unionissakin avata kaikki julkisesti rahoitetut tutkimusjulkaisut vuoteen 2020 mennessä. Tieteen avoimuus on merkinnyt tieteellisille kirjastoille uusien palveluiden luomisena ja osaamistaitojen päivittämisenä.

Avoin tiede näyttäytyy julkisuudessa yleensä puheena avoimesta julkaisemisesta. Laajasti nähtynä tieteen avoimuus on koko tieteellisen prosessin avaamista ja samalla aivan uudenlaisen vuorovaikutteisen toimintatavan luomista tieteelliseen tekemiseen. Avaamisessa keskeisenä osatekijänä on ollut tieto- ja viestintätekniikan nopea kehitys, joka mahdollistaa avoimen tieteen tekemisen ja vuorovaikutuksen tieteen käyttäjien ja tekijöiden kanssa.

Oheisessa kuvassa on esitettynä avoimen tutkimuksen tekemisen eri vaiheet. Tutkimuksen avoin tekeminen lähtee jo tutkimuksen perusvaiheesta: tutkimuksen suunnittelusta, aineiston keruusta ja analyysien tekemisestä. Perinteisesti tämä vaihe on pidetty tutkijanhuoneiden tai laboratorioiden sisällä, mutta jo nyt on esimerkkejä tutkijoista ja tutkimusryhmistä, jotka avaavat tutkimuksensa tekemistä. Lisäksi on jo näyttöä, että prosessin avaaminen lisää tutkijoiden menestystä.

Merkittävä osa tutkimuksen avaamista on sen tulosten avaaminen: tutkimusdata, sen analysoinnissa käytetyt ohjelmistot ja menetelmät. Lisäksi keskeinen osio on tutkimusjulkaisujen ja niiden vertaisarvioinnin prosessin avaaminen. Kannattaa myös huomata, että tärkeänä omana osionaan on oppimateriaalien avaaminen. Voidaankin väittää, että tällä on todennäköisesti laajin vaikuttavuus yhteiskunnassa.

Nämä kaikki osa-alueet lisäävät tutkijoiden tehtäviä ja vaativat uudenlaista osaamista. Tieteelliset kirjastot ovatkin aktivoituneet tähän liittyvien palveluiden ja koulutusten tekemisessä ja samalla päässeet oppiaan uusia asioita. Tieteen ja erityisesti julkaisujen avoimuus ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa on kautta historian ollut yksi kirjastojen perusarvoista, joten avoimen tieteen tehtävät sopivat hyvin kirjastoille.

Itä-Suomen yliopiston kirjastossa avoimen tieteen palveluita ryhdyttiin rakentamaan vuoden 2016 aikana projektityöskentelyn voimin. Asioiden perehdyttiin tiimeittäin ja tietämystä jaettiin henkilöstölle ja samalla kierrettiin kertomassa palveluista tiedekunnissa. Tiedekunnissa ja laitoksilla tehdyt kierrokset ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja niitä on jatkettu eri avoimen tieteen teemojen ympärillä. Kirjastolla on ollut myös merkittävä konsultoijan rooli erityyppisissä tieteen avoimuuteen liittyvissä asioissa.

Palvelujen rakentamisessa pisimmälle on päästy avoimen julkaisemisen palveluissa, joissa palveluprosesseja on yksinkertaistettu raportoinnista rinnakkaistallennukseen. Palvelukanavien kautta kysytään eri avoimen saatavuuden malleihin liittyviä kysymyksiä, kuin APC-maksualennuksiin liittyviä kysymyksiä. Lisäksi tarjotaan apuvälineitä ja neuvoja julkaisukanavien etsintään.

Tutkimusaineistonhallintaan ja avoimeen dataan rakennettu palvelukanava mahdollistaa yhden luukun periaatteen: tutkija voi kysyä yhdestä osoitteesta ja vastauksia selvitellään taustalla moniammatillisella yhteistyöllä. Tutkijoille ja jatkokoulutettaville tarjotaan mahdollisuutta osallistua aineistonhallintatyöpajoihin hiomaan omia aineistonhallintasuunnitelmaan. Lisäksi heillä on mahdollisuus lähettää omia aineistonhallintasuunnitelmiaan kommentoitavaksi kirjaston palvelukanavaan. Tutkijat voivat käyttää aineistonhallintasuunnitelmien laadintaan DMPTuuli-työkalua, mutta suunnitelman voi tehdä myös ilman sitä.

Itä-Suomen yliopiston täsmennyksiä ohjeistuksiin on tuotettu moniammatillisella yhteistyöllä ja palvelukanavien rakentamisessa on pyritty säilyttämään tutkijan näkökulma. Tutkimusaineistojen avaamisen rinnalla on tärkeää huomioida myös tutkimusaineistoihin viittaaminen ja dataan viittaaminen. Itä-Suomen yliopiston kirjastossa on toteutettu tutkimusaineistojen metadata-kokoelma UEF eRepoon (https://erepo.uef.fi), johon haravoidaan Itä-Suomen yliopistossa tuotettujen aineistojen metatietoja useammasta tietokanasta ja näin lisätään tutkimuksen näkyvyyttä.

Avoimessa tieteessä tutkijan ja tutkimuksen näkyvyys sekä tutkimuksen arviointi ovat omassa roolissaan. Kirjaston palvelukanavien kautta edistetään tutkijatunnisteiden käyttöönottoa ja tuomaan tietoisuuteen siitä tulevia hyötyjä omien julkaisujen tunnistamisessa tietokannoista. Lisäksi kirjastossa on kerätty tietoa eri sosiaalisen median palvelukanavista ja altmetriikkapalveluista, joilla tutkija voi seurata oman tutkimustyönsä leviämistä verkostoissa.

Avoimen tieteen asioiden jalkauttamisen tärkeänä osana on asioiden opettaminen yliopistoyhteisössä. Kirjastossa on laadittu monipuolinen koulutuskalenteri, jonka sisältöjä tarjotaan niin tiedekunnille kuin laitoksillekin ja tarvittaessa räätälöitynä tilaajan tarpeisiin. Kirjaston edustajia on pyydetty useampiin tilaisuuksiin puhumaan avoimeen tieteeseen liittyvistä sisällöistä aina motivoinnista käytännön toimenpiteisiin saakka. Jakokoulutettaville on tarjolla tohtorikoulun opetusohjelmassa kaksi opintojaksoa, joista toinen painottuu pelkästään avoimeen tieteeseen.

Avoimen tieteen toimintakulttuuriin siirtyminen merkitsee tieteellisten kirjastojen tehtävien, resurssien ja osaamisen jatkuvaa uudelleen arviointia ja kehittämistä. Kirjastojen tehtävänä näyttäisi olevan erilaisten yhteistyöverkostojen luominen. Yhteistyössä näiden verkostojen kanssa kirjastojen on kyettävä rakentamaan poliittisista ja strategisista linjauksista käytännön toimintamalleja sekä palvelemaan ja tukemaan yliopistoyhteisöä uusien toimintamallien käyttöönotossa.

Menneinä vuosikymmeninä kirjastojen toimintaympäristö ja tehtävät olivat vakiintuneempia. Kehitystyötä on toki tehty aina, mutta lähtökohtana oli usein jo olemassa olevan palvelun kehittäminen. Tukea voitiin hakea kokeneilta kollegoilta ja kirjastojen keskinäisestä yhteistyöstä. Kirjastossa työskentely voitiin kokea turvallisena ja vakaana ja usein kirjaston seinien sisällä tapahtuvana toimintana.

Avoin tiede haastaa kirjastoja uudistamaan osaamistaan. Opetuksen ja tutkimuksen tukeminen säilyy toki kirjastojen perustehtävänä ja kirjastot tarjoavat jatkossakin tieteellisiä tietoaineistoja ja niiden käyttöä tukevia palveluja. Tietoaineistojen käsite kuitenkin laajenee, kun kaupallisten kustantajien tarjoamien lisensoitujen digitaalisten ja painettujen julkaisujen rinnalle on tulossa yhä enenevässä määrin Open Access -julkaisuja, konferenssijulkaisuja, moninaista tutkimusdataa ja avoimia oppimateriaaleja erilaisine tietojärjestelmineen.

Avoin tiede ravistelee tieteellisiä kirjastoja näkökulman avartamiseen myös tutkimuksen tekemisen ja julkaisemisen kokonaisprosessiin, sen uudistamiseen ja tukemiseen. Avoimen tieteen ja tutkimuksen vakiintuneita toimintamalleja ei ole löydettävissä sen enempää paikalliselta, kansalliselta kuin kansainväliseltäkään tasolta. Kirjastojen on täten kyettävä rakentamaan uudenlaisia toimintamalleja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Työ tapahtuu yliopistojen strategiatyön rajapinnassa erilaisissa verkostoissa, usein oman työhuoneen ja oman kirjaston seinien ulkopuolella. Kirjastot toimivat eräänlaisina muutosgeneraattoreina, joissa eri alojen asiantuntijat ja toimijat suunnittelevat uusia toimintatapoja.

Kirjastoissa tarvittavan osaamisen pohtiminen on akuutti tehtävä. Avoimen tieteen toimintakulttuurin rakentaminen ja siinä toimiminen edellyttää kirjastoissa jo tänä päivänä työskenteleviltä muutosvalmiutta ja tietoista pyrkimystä ammattitaidon kehittämiseen. Uusien toimintatapojen oppiminen ei ole useinkaan ongelma, vaikeinta näyttäisi olevan vakiintuneiden toimintamallien kriittinen tarkastelu ja niistä poisoppiminen. Tämä on iso haaste kirjastoille niin organisaatioina kuin siellä työskenteleville henkilöille.

Selvitäkseen uuden toimintakulttuurin mukanaan tuomista haasteista, kirjastojen on myös pyrittävä ennakkoluulottomasti rekrytoimaan kirjastoihin uudenlaista osaamista ja kokemusta omaavia asiantuntijoita. Uutta henkilöstöä rekrytoidessa kirjastot eivät kuitenkaan voi olettaa saavansa jo kaiken osaavia ammattilaisia. Geneeristen taitojen osaaminen on tullut entistä tärkeämmäksi.

Tämän päivän akateemisissa kirjastoissa työskenteleviltä vaaditaan paljon ja tärkeintä on halu ja kyky kehittää ja kehittyä. Jatkuvien kehitys- ja muutospaineiden alla on tärkeää pyrkiä rakentamaan kirjastoista oppivia työyhteisöjä, joissa jokainen työntekijä voisi lähteä kasvamaan hyväksi ja ammattitaitoiseksi asiantuntijaksi. Tämä kehitys asettaa myös haasteen alan oppilaitoksille, jotta sieltä valmistuvat henkilöt kykenevät toimimaan kirjastojen muuttuvassa palvelukentässä.

Tomi Rosti, Jarmo Saarti ja Helena Silvennoinen-Kuikka
Jarmo Saarti on Itä-Suomen yliopiston kirjaston johtaja, Tomi Rosti on Itä-Suomen yliopiston kirjaston tietoasiantuntija, joka koordinoi avoimen tieteen palveluita ja Helena Silvennoinen-Kuikka on Itä-Suomen yliopiston kirjaston opetus- ja tietopalveluiden palvelupäällikkö.


Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen kirsti.sintonen@acatiimi.fi. Toimitus lyhentää ja muokkaa kirjoituksia tarvittaessa.

Painetussa lehdessä sivu 54