“Tieteidenvälisissä toiminnoissa tutkijoiden ja opettajien henkilökemioilla on todella suuri merkitys. “ – rehtori Keijo Virtanen

Onko yliopistoissa elintilaa tieteidenvälisyydelle?

Monitieteisyys, poikkitieteisyys ja tieteidenvälisyys ovat tavoitteita, joita yliopistoille asetetaan tiedepoliittisissa kannanotoissa. Mitä ne todellisuudessa tarkoittavat ja onko niillä toteutumismahdollisuuksia suomalaisessa korkeakouluelämässä, pohdittiin Suomen tieteen- ja teknologiantutkimuksen seuran sekä Helsinki Institute of Science and Technology Studies:n järjestämässä seminaarissa Helsingissä 26. helmikuuta.

Professori Petri Ylikoski (TaY) ja Tomi Kokkonen (HY) avasivat seminaarin melko pessimistisellä “tapauskertomuksella” – aiheena oli evoluutionäkökulman tuominen ihmistieteisiin. Evoluutiopsykologia on saanut julkisuutta käymällä puoliviihteellistä tiedesotaa.

Ylikosken mukaan evoluutiopsykologian “darwinilaiset kumoukselliset” eivät yleensä ole evoluutiobiologeja taustaltaan. Biologit suhtautuvat evoluutiopsykologiaan varauksellisesti, oman alansa julkisuuskuvasta huolestuneina.

- Listaa ei ole vedetty opetusministerin pöytälaatikosta vaan se pohjautuu muun muassa korkeakoulujen johdon marraskuisessa seminaarissa esiteltyihin ajatuksiin sekä sivistyspoliittisen ministerityöryhmän linjauksiin, Sarkomaa totesi tiedotustilaisuudessa.

Akatemiaprofessori Uskali Mäki esitteli Trends and Tensions in Intellectual Integration - projektia, jonka tarkoituksena on ollut kehittää työvälineitä tieteidenvälisen toiminnan tarpeiden määrittämiseksi. Mäki muistutti, että tieteidenvälisyyttä vaivaavat jumiutuneet käsitykset, jotka täytyy uskaltaa kyseenalaistaa.

– Yhden tieteenalan teoriat voivat olla laajasti sovellettavissa, ja toisaalta kahden tieteenalan välille voi syntyä todella ahdas “tieteidenvälinen” projekti.

Mäki hahmotteli tasoja, joilla tieteidenvälisyys käytännössä toteutuu: intellektuaaliselle tasolle sijoittuvat muun muassa tutkimuskysymykset, organisatoriselle laitokset ja tiedekunnat ja mentaaliselle esimerkiksi ryhmään kuulumisen tuottamat ongelmat. Tieteidenvälisyyden hyvänä puolena hän piti ainakin sen käyttöä virheiden korjaamisessa.

– Jos kaksi alaa väittää yhdestä asiasta eri totuuksia, jossain on virhe.

Yleisöstä kyseltiin Mäen mielipidettä siitä, missä opintojen vaiheessa tieteidenvälisyys tulisi ottaa mukaan tutkijakoulutukseen. Mäki ei osannut antaa selkeää neuvoa, mutta kavahti nykyistä tilannetta, jossa koulutus pyritään pitämään hyvin kapeana ja erikoistavana. Laaja-alainen opiskelu suosisi paremmin monitieteistä ajattelua.

Rahoituksen rooli tutkimuksen suuntautumisessa

Tieteiden rajoilla tapahtuu jatkuvasti liikehdintää: uusia aloja syntyy, vanhat sulautuvat yhteen tai nielaisevat toisensa. Tutkimusjohtaja Erkki Kaukonen Tampereen yliopistosta esitteli tieteen ja teknologian tutkimuksen näkökulmia tieteidenvälisyyteen. Trendinä on rakentaa osaamiskeskittymiä, joissa yhdistyy monta erilaista tutkimustyyppiä.

– “Tieteenalan” käsite hämärtyy ja saa uusia tulkintoja. Professio- ja koulutuspohjaisten oppiainedisipliinien lisäksi kaupalliset ja teknologiset sovellutukset sekä hallinnollinen hyödyntäminen synnyttävät uusia aloja.

Kaukosen mielestä uudet alat ovat jo lähtökohtaisesti aiempia synteettisempiä: – Ne yhdistävät perustutkimusta yhteiskunnalliseen tavoitetutkimukseen.

Kaukonen korosti rahoituksen roolia tutkimusten suuntautumisessa. Tällä hetkellä tieteidenvälisyydestä ei palkita erikseen, mutta monet Suomen Akatemian, Tekesin ja EU:n rahoittamat ohjelmat ovat luonteeltaan tieteidenvälisiä. Määräaikaisilla ohjelmilla ei välttämättä ole pysyvää vaikutusta.

Professori Timo Jämsä Oulun yliopistosta esitteli lääketieteen tekniikan historiaa ja haasteita – kyseinen alahan on luonnostaan poikkitieteellinen. Se alkoi kehittyä pitkälti yhtaikaa teollisuusvallankumouksen myötä, ja esimerkiksi röntgentutkimus ja elektrokardiogrammi ovat nyt lääketieteen arkipäivää. Tulevaisuudessa biotieteet tulevat ottamaan yhä suuremman roolin lääketieteen tekniikassa, kun erilaiset kudos-, kantasolu- ja nanotekniikat kehittyvät ja yleistyvät.

Kunniakkaasta historiastaan huolimatta lääketieteen tekniikkakin on saanut kärsiä vakiintuneista oppiainerajoista.

– Ongelmia esiintyy yhä esimerkiksi rahoituksen hakemisessa, Jämsä kertoi. – Jos laitamme hakemuksen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikuntaan, sitä moititaan liian teknilliseksi. Jos haemme luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunnalta, hakemus on liian lääketieteellinen.

Innovaatioyliopisto herätti keskustelua

Seminaarin viimeisessä osiossa keskityttiin tieteidenvälisyyden toteutumiseen korkeakoululaitoksen uudistusten keskellä.

Professori Antti Ainamo (TY) ja lehtori Robin Gustafsson (TKK) esittelivät seminaariyleisölle rakenteilla olevan Innovaatioyliopiston lähtökohtia. Aihe herätti paljon keskustelua. Ihmisiä vaivasi tiedon vähäisyys, avoimuuden puute sekä pelko rahoituksen vähenemisestä muilta yliopistoilta.

Edellisistä puheenvuoroista jonkin verran poiketen professori Arto Mustajoki (HY) otti optimistisen asenteen tieteidenvälisyyden käytännön toteutumiseen yliopistoissa.

– Koulutusjärjestelmämme tukee poikkitieteellistä ajattelua, Mustajoki sanoi ja perusteli näkemystään muun muassa väljillä tutkintorakenteilla, pääainetta laajempaan kurssivalikoimaan “pakottamisella”, JOO-sopimuksella sekä yliopistojen omilla tieteidenvälisillä tutkimus- ja opetusohjelmilla.

Mustajoki halusi myös kaataa sen väitteen, että poikkitieteelliset projektit saisivat rahoitusta huonommin kuin perinteisten rajojen sisäpuolella pysyttelevät tutkimukset. Akatemia on tehnyt aiheesta raportin, jonka mukaan mitään eroa rahoituksen saamisessa ei ole.

Hallintojohtaja Päivi Nerg Kuopion yliopistosta viittasi omassa esityksessään Innovaatioyliopiston herättämään vastustukseen.

– Itä-Suomeen syntyvä uusi yliopisto on syntynyt täysin “bottom-up”-mallisesti, siis liittyvien yliopistojen omasta tahdosta.

Kuopion ja Joensuun yliopistojen on tarkoitus yhdistyä vuonna 2010.

Nerg korosti, että uusia tiedepoliittisia linjauksia ja korkeakouluja suunniteltaessa on tärkeää olla synnyttämättä tieteidenvälistä toimintaa vaikeuttavia rakenteita.

Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen kehui omassa puheenvuorossaan Akatemian ohjelmia, jotka integroivat eri tieteenaloja yhteen. Samaa suuntausta on näkyvissä monissa tutkijakouluissa.

– Tieteidenvälisissä toiminnoissa tutkijoiden ja opettajien henkilökemioilla on todella suuri merkitys, Virtanen muistutti lopuksi.

Tiina Raevaara FT, vapaa kirjoittaja