Tiedeneuvonantajalle puoltoääniä

"Ehdotus on ilman muuta kannatettava"

”Kari Raivio on ehdottanut tätä aiemminkin. Ehdotus on ilman muuta kannatettava. Hallituksen "Chief Scientific Advisor" on monessa maassa (UK, USA jne.), usein kabinetin jäsenen statuksella (UK:ssa on lisäksi joka ministeriöllä omansa). EU:n komissiolla on myös (Anne Glover). Ymmärtääkseni ajatus on ollut, että Anne Glover rakentaisi kansallisista tiedeneuvoantajista eurooppalaisen verkoston.

Tiedeneuvonantaja toisi päätöksentekoon lisää tutkimustietoa ja uskottavuutta sekä uuden ulottuvuuden, lisäksi nykyistä vahvemman linkin tiedeyhteisön ja poliittisen päätöksenteon välille. Tiedeneuvonantajaa tarvitaan erityisesti tilanteissa, jotka vaativat vankkaa tietoa hankalien päätösten tueksi. Tuntemani Sir David King (UK:n aiempi Chief Scientific Advisor) kertoi esimerkin: Kun "hullun lehmän tauti" riehui Englannissa, hän suositteli laajaa ja pikaista lehmien teurastusohjelmaa epidemian taltuttamiseksi. Se ei todennäköisesti olisi toteutunut poliitikkojen päätöksenä, mutta osoittautui oikeaksi toimenpiteeksi.

Tiedeneuvonantajan asema pitäisi rakentaa riittävän vahvaksi ja riippumattomaksi (esim. valtioneuvoston kansliaan), johon pitäisi myös siirtää tutkimus- ja innovaationeuvosto.”

Risto Nieminen
distinguished professor, Aalto-yliopisto
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja

"Yksittäisestä asiantuntijasta ja totaalisen itsenäisestä sellaisesta olisi apua"

”Tutkimus- ja innovaationeuvoston on ajateltu toimittavan tätä tehtävää, siinähän on asiantuntevia tutkijataustaisia jäseniä ministerien ja ministeriöiden virkamiesten lisäksi. Siksi alun perin en ole suosinut Raivion ajatusta. Nyt olen muuttamassa mieltäni ja arvelemassa, että yksittäisestä asiantuntijasta ja totaalisen itsenäisestä sellaisesta olisi apua. Hänen ja TINin tehtävien jaon pitäisi olla kristallinkirkas. Samoin hänen ja valtion tutkimuslaitosten siltä osin kun tutkimuslaitoksilla on vastaavia asiantuntijatehtäviä.

TINin kaltaisia neuvostoja on viime vuosina perustettu joihinkin maihin Suomen esimerkin mukaan. Anglosaksisissa maissa, UK, Irlanti, USA, on valtionpäämiehellä henkilöasiantuntija Raivion ehdotuksen mukaisesti. Riski on, etteivät kemiat pelaa ja neuvonantaja jää boikottiin, näin tapahtui hiljan Englannissa. Tällaisessa tilanteessa neuvonantajan on täysin neuvottavansa vallassa. Sen sijaan TINtyyppisellä neuvostolla on oma vankka asemansa, jota henkilökohtaisuudet eivät horjuta.

Euroopan komission puheenjohtaja Barroso on hiljattain nimittänyt komissiolle henkilökohtaisen neuvonantajan Anne Gloverin. Ja aivan äskettäisin perustettiin myös tieteellinen neuvosto.”

Marja Makarov
ylijohtaja, tutkimus, Suomen Akatemia

"Suhtaudun itse esitykseen periaatteessa positiivisesti, jos päätöksentekomekanismista tulee läpinäkyvä."

”En sinällään tyrmää Raivion ehdotusta, mutta vastaus siihen problematiikkaan, josta Himasen tapauksen yhteydessä on ollut kyse, se ei varsinaisesti olisi. Angloamerikkalaisista maista tutut tiedeneuvonantajat ovat tyypillisesti luonnontieteilijöitä (niin kuin termi science oikeastaan kääntyy suomeksi), jotka auttavat ylimmän tason päätöksentekijöitä ymmärtämään modernin (luonnon)tieteen edistymistä ja sovelluksia. Ehkä tällainenkin henkilö pienen avustajakunnan kanssa sopisi valtioneuvoston kansliaan, mutta minulla ei ole vahvaa kantaa, vaan asia vaatisi parempaa perehtymistä.

Himasen ryhmän kaltaiset selvitykset taas kuuluvat pikemminkin siihen kenttään, johon alivaltiosihteeri Timo Lankisen työryhmä esitti omaa rahoitusmekanismiaan eli tavoitteena olisi 30 miljoonan vuosipotti valtioneuvoston yhteiskunnallista päätöksentekoa palvelevaan tutkimukseen. Suhtaudun itse esitykseen periaatteessa positiivisesti, jos päätöksentekomekanismista tulee läpinäkyvä. Tässä yhteydessä miettisin myös Sitran roolia ja asemaa.”

Perttu Vartiainen
rehtori, Itä-Suomen yliopisto

"Poliittiset päätöksentekijät saavat käyttöönsä/käyttävät liian vähän tutkimuspohjaista tietoa."

”Poliittiset päätöksentekijät saavat käyttöönsä/käyttävät liian vähän tutkimuspohjaista tietoa. Tätä viestiä tulee niin eurooppalaisista ja globaaleistakin konteksteista. Viimeksi tiedeviestinnän ongelmallista tilaa kuulin pohdittavan Riossa Inter Academy Panel (maailman tiedeakatemioiden yhteiselin).

Syitä on niin sysissä kuin sepissä. Jos hallituksella olisi tiedeasiantuntija, niin hänen yksi keskeinen tehtävänsä olisi varmasti pitää huolta siitä, että hallitus saa tietoonsa ajantasaista ja luotettavia raportteja niin kotimaisista kuin kansainvälisistäkin lähteistä — hallitukselle sopivassa muodossa.

Tietoa on kyllä olemassa, mutta miten se saatetaan osaksi päätöksentekoa, onkin sitten toinen juttu. Ehkä tämä Himas-kohukin kertoo siitä, että tiedeasiantuntijalla voisi olla myös rooli siinä, että hän aktivoi tiedemaailmaa tuottamaan ja kanavoimaan tietoa hallituksen käyttöön. ”

Krista Varantola
kansleri, Tampereen yliopisto
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja