3/13

  • pääsivu
  • sisällys
  • "Valtio on satsannut minuun silmittömästi rahaa peruskoulusta alkaen. Olenkohan edes kustannusneutraali?"

    Helmenkalastaja

    Professori Edward Hæggström on aktiivinen kalastelija tiederahoituksessa ja elinkeinoelämän kanssa tehtävässä yhteistyössä. Riippumattoman tieteen asemaa unohtamatta.

    Nyt te istutte täällä muitten verorahoilla. Mutta mitä te ajattelitte jatkossa tehdä — osaatteko te jotain, mistä joku haluaa oikeasti maksaa?

    Professori Edward Hæggström töksäyttää kysymyksensä heti luentosarjansa alkajaisiksi. Osa opiskelijoista näyttää hämmentyneeltä: tarkoitus oli perehtyä fysiikan mittausmenetelmiin, mutta Hæggström puhuukin siitä, missä itse on tutkijana työskennellyt ja kenen kanssa.

    Ja erityisesti hän puhuu siitä, millaisia neuvotteluja on käynyt eri alan yritysten kanssa rahanhakureissuillaan. Sekä siitä, mitä sopimuksiin täytyy muistaa kirjata.

    Varsinaiseen aiheeseen päästään vähän myöhemmin, joten eivät opiskelijat Hæggströmin käsissä pääse sen helpommalla kuin millään muullakaan fysiikan kurssilla. Laskuharjoitukset pitää läpäistä ja oskilloskooppia oppia käyttämään.

    Mutta yhtälöitten väliin Hæggström pudottelee käytännön ohjeita patentinhakuun ja verottajan näkökulman ymmärtämiseen. Tai pohtii, missä ihmisen sielu sijaitsee.

    Myös muita elämän tärkeitä asioita sinkoilee matemaattisen analyysin keskellä:

    — Kai te erotatte hyvän sikarin huonosta?

    Kuoren alla pesunkestävä yliopistomies

    Professorin puku istuu ja partavesi tuoksuu valikoidulta. Hän ei näytä luonnontieteilijän prototyypiltä eikä kuulosta sanojaan punnitsevalta tutkijalta. Puhe pursuaa poliittisesti epäkorrekteja heittoja, joista humanistikampuksilla noustaisiin kapinaan.

    Pinnan alta paljastuu kuitenkin pesunkestävä yliopistomies, jolle tärkeintä on fysiikan perustutkimus. Sen palveluksessa Hæggström on ollut koko ikänsä jatko-opiskelijasta alkaen.

    Mutta Hæggström on väitellyt ultrasoniikasta, alalta, jota sovelletaan laajasti neurokirurgiasta jätehuoltoon ja avaruustekniikkaan.

    Niinpä Haeggströmilla on riittänyt rakennettavaa sekä Suomessa että sen ulkopuolella. Hänen käsistään on lähtenyt laadunvalvontainstrumentteja muun muassa Raision einestehtaan perunasoselinjalle ja Ovakon terästuotantoon. Parhaillaan hänen laboratoriossaan tehdään kuparilankaa avaruuspurjeen osiksi ja antureilla varustettuja hanskoja ambulansseihin.

    Yhteistyökuviot elinkeinoelämän kanssa kumpuavat myös Hæggströmin elämänfilosofiasta.

    — Hyvä yritys ei riitä. Asiat pitää tehdä niin hyvin, että tulos tyydyttää useampia erilaisia tarpeita. Riippumattoman tieteen pitää mennä eteenpäin, mutta tiedeyhteisön ulkopuolella yhteiskunnan tulee saada osansa konkreettisesti. Siis oikeasti toimivina laitteina tai ratkaisuina.

    Perfektionismin Hæggström imi äidinmaidossa: pojan annettiin ymmärtää, että jos on paljon saanut, on paljon annettavakin.

    Velvollisuudentunto on säilynyt aikuisikään asti.

    — Valtio on satsannut minuun silmittömästi rahaa peruskoulusta alkaen. Olenkohan edes kustannusneutraali?

    Rahasta ja rahan suhteesta tieteentekoon Hæggström puhuu suoraan ja ääneen, koska pitää monia siihen liittyviä asioita kenelle tahansa tutkijalle niin tärkeinä, että haluaa opettaa niitä eteenpäin.

    Myyntityötä tieteenteon periaatteilla

    Useimmat tieteentekijät joutuvat nykyisin hakemaan rahoitusta hankkeilleen oman työpaikkansa ulkopuolelta. Moni vastustaa sitä ideologisista syistä, ainakin silloin, jos pitäisi kolkuttaa suoraan yritysten oville. Mutta vaikka ei akateemisen vapauden menettämistä pelkäisikään, on varainkeruun inhoamiseen toinen yleinen syy: se vie aikaa. Paljon. Ja hajottaa keskittymistä.

    Sen Hæggström tietää, koska ”kalastaa jatkuvasti.” Eikä nyt puhuta Akatemian tai EU:n lomakkeiden täyttämisestä, vaan siitä, että tartutaan puhelimeen ja soitetaan — vaikka lappalaiselle pienyrittäjälle. Tai kierretään teollisuuden ja laitetoimittajien messuilla.

    Hæggström on tehnyt välttämättömyydestä hyveen. Hän näkee neuvottelutilanteet ja sopimusratkaisujen hakemisen kiinnostavana: niissä tutustuu samalla toiseen maailmaan.

    Hæggström on suorittanut MBA-tutkinnon työn ohella päästäkseen sisään yritysmaailman kieleen ja kulttuuriin.

    — MBA:n opit tukevat tieteen myyntityötä, ja siksi suosittelen sitä muillekin.

    Anteeksi, nyt särähtää korvaan.

    Hæggström kiirehtii täydentämään.

    — Tieteenteon periaatteet, sen kova ydin, eivät ole kaupan. Kyllä minä teen heti alusta alkaen selväksi, mihin en suostu. Sitä paitsi tutkimuksen julkaisun suhteen tulee ongelmia hyvin harvoin. Minulle on kaikkien näiden vuosien aikana käynyt yhden ainoan kerran niin, että en voinut julkaista tutkimuksen tuloksia.

    Ja vaikka Hæggström puhuu lämpimästi safiireista ja purjeveneistä, se ei tarkoita, että hän tekee laitetoimituksillaan voittoa.

    — Minulla ei ole omaa yritystä, vaan kaikki, mitä tulee, kulkee yliopiston kautta. Ensinnäkin siksi, että siten ei synny intressiristiriitoja. Saamistamme varoista menee viisi prosenttia Alma Materille. Olen kuullut monen valittavan tuosta komissiosta. Minä en valita. Pikkurahalla saan sekä logon että juridiikan.

    —Toiseksi siksi, että haluan olla juuri yliopiston palveluksessa. Minulla on ollut täällä hyvä olla.

    ”Tämä homma on vähän kuin golfia”

    Ulkopuolisesta rahoituksesta Hæggström käyttää kaiken laboratorion pyörittämiseen ja tutkijoitten palkkaan. Itselleen hän ei maksa mitään, koska saa professorin tilipussin yliopistolta. "Se riittää ihan hyvin.”

    No hyvä. Uskotaan sitten. Mutta miten työpäivä riittää sekä fysiikan perustutkimukseen, tilattujen mittalaitteistojen värkkäämiseen että kontaktien ylläpitoon?

    Hæggström miettii.

    — Olen aina ollut tällainen. Tein jo koulussa ihan hirveästi töitä. Luin illat kokeisiin, nousin aamuneljältä tarkistamaan läksyjä, kävin partiossa ja soitin klarinettia.

    Lääkärivanhemmat palkitsivat kympeistä, eikä heille olisi kahdeksikkoja kehdannut tuodakaan.

    Samalla asenteella Hæggström suoritti armeijan - jossa muuten viihtyi erinomaisesti.

    — Siellä pääsee eteenpäin, jos tekee asiat kunnolla. Pidän siitä.

    Ja kun opiskelupaikkaa piti ruveta hakemaan, Hæggström mietti ensimmäiseksi, mihin olisi mahdollisimman vaikeaa päästä. Teknilliseen fysiikkaan.

    Siis sinne.

    Munkkiniemen kasvatti pyrki ja pääsi Otaniemeen, mutta ei kotiutunut teekkarikylään.

    — Kuvittele nyt, että kun katsoo kirjaston ikkunasta ulos, näkee kuusia ja roskiksia, Hæggströmin ääni värisee vieläkin peitellystä kauhusta.

    Hæggström lähti Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle, joka tuolloin sijaitsi Siltavuorenpenkereellä. Siis meren ja kaupunkikulttuurin äärellä.

    Ehkä Helsingin empirekeskusta edustaa sitä eleganssia ja keveyttä, joita Hæggström pitää työssään tärkeänä, vaikka on vuosikaudet viettänyt yönsäkin mittalaitteitten vieressä.

    Hän palaa kysymykseen ajankäytöstä.

    — Voisiko olla niin, että osa tutkijoista yrittää liikaa, pinnistelee väärällä tavalla. Tämä homma on kuin golfia. Jos ranne ei ole sopivan löysänä, lyönnistä ei tule mitään.

    Vapaa-aikansa Hæggström lukee ja urheilee. Hänen läheisiinsä kuuluu veli perheineen ja eläkeläisvanhemmat.

    Äidin ja isän antamasta henkisestä perinnöstä Hæggström puhuu lämpimästi ja usein.

    — Minä olen saanut hyvän kotikasvatuksen. Se on kantanut tähän asti.

    Hæggström oppi kotona, että äitiä ja isää teititellään.

    Niin 45-vuotias professori tekee edelleen.

    teksti Mai Allo
    kuva Veikko Somerpuro

    • Painetussa lehdessä sivu 18

    Edward Hæggström

    • syntynyt 1969 Helsingissä
    • FT, fysiikka (ultrasoniikka), 1998, HY
    • dosentti, 2000, HY
    • MBA 2001
    • Stanfordin yliopiston vieraileva assist.prof., 2002-2003,CERN project
    • yliopistolehtori, 2006-08, HY
    • Harvardin yliopiston vieraileva professori: 2008-
    • professori, 2008-, HY
    • useita tieteenalan kansainvälisiä luottamustehtäviä