 
|
|||||||||
|
Ohjeistuksella selkeyttä määräaikaisuuksiinMääräaikaisten työsuhteiden käyttöön yliopistoissa on laadittu ohjeistus. Tarkoituksena on selkeyttää määräaikaisuuksia koskevia käytäntöjä ja parantaa määräaikaisten työntekijöiden asemaa. Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa (2010) sovittiin määräaikaisten työsopimusten käyttöä tarkastelevasta työryhmästä ja sen tehtävistä. Työryhmän tavoitteena oli miettiä ja saada aikaan keinoja, joilla voidaan selkeyttää määräaikaisten työsuhteiden käytössä noudatettavia periaatteita yliopistoissa. Työryhmään kuului pääsopijajärjestöjen sekä yliopistotyönantajan edustajia. Työskentely kesti yli kolme vuotta ja välillä varsin kivikkoisesti edeten. Aika ajoin neuvottelut polkivat paikallaan keskusteltaessa hieman huvittavankin tarkoista sanamuodoista ja niiden velvoittavuudesta. Työryhmä sai kuitenkin monen käänteen jälkeen työnsä valmiiksi lähes vuoden asetetusta tavoiteaikataulustaan jäljessä helmikuussa 2013. Vaikka työryhmä käsittelikin nimenomaan määräaikaisia työsopimuksia, on hyvä muistaa, että työsopimus tulee lähtökohtaisesti tehdä aina toistaiseksi voimassa olevana. Määräaikainen työsopimus on aina poikkeus, ja sen käyttäminen edellyttää aina lainmukaista perustetta. Yliopistoilla on huomattavan paljon määräaikaisia työntekijöitä — käytännössä yli puolet, mistä jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä, voiko kaikille määräaikaisuuksille matemaattisesti ajatellen olla lainmukainen peruste. Osapuolten yhteinen näkemys Työryhmä tuotti tuloksenaan kaksi eri asiakirjaa: Hyvät käytännöt -nimisen ohjeistuksen sekä Yhteenveto työryhmän työskentelystä -asiakirjan. Kumpikaan kysymyksessä olevista papereista ei ole työehtosopimustasoinen, eli ne eivät ole samalla tavalla velvoittavia, kuten työehtosopimus, vaan kysymyksessä on työntekijä- ja työnantajapuolten yhteinen näkemys yliopistojen määräaikaisista työsuhteista. Hyvät käytännöt -ohjeistus Ohjeistus laadittiin sekä esimiehille että luottamusmiehille. Ohjeistuksen avulla haluttiin antaa yliopistokentälle osapuolten yhteinen näkemys ja ohjeistus siitä, mitä asioita määräaikaisissa työsuhteissa tulee ottaa huomioon. Ohjeistukseen kerättiin luottamusmiehiltä ja yliopistojohdolta erilaisia ”hyviä käytäntöjä” sekä lisäksi perustyöjuridiikkaa pähkinänkuoressa. Tarkoituksena oli selkeyttää erilaisia määräaikaisuuksia koskevia käytäntöjä ja siten pyrkiä parantamaan määräaikaisten työntekijöiden asemaa yliopistoissa. Ohjeistuksessa todetaan, että työnantajan tulisi sisäisesti tarkastella määräaikaisten työsuhteiden käyttöä työpaikalla ja erityisesti huomioida tilanteet, joissa voi tulla useita määräaikaisuuksia peräkkäin. Kummankin osapuolen tulee olla tietoisia siitä, koska ja millä edellytyksillä määräaikaisen työsopimuksen voi tehdä ja mitkä seuraamukset lainvastaisesta määräaikaisen työsopimuksen tekemisestä on. Esimiesten tulisi saada riittävästi koulutusta liittyen määräaikaisiin työsuhteisiin. Ennen työsopimuksen solmimista tai uusimista tulisi tarkastella työvoiman tarvetta ja perustetta tehdä määräaikainen työsopimus. Mikäli työvoiman tarve on aidosti määräaikainen, on todettava määräaikaisuuden peruste. Ohjeistukseen otettiin myös esimerkkiluettelo mahdollisista määräaikaisuuksien perusteista, mutta lista ei kuitenkaan ole kattava. On myös huomattava, että luettelon esimerkit voivat joissakin tapauksissa olla määräaikaisen työsuhteen lainmukaisia perusteita ja joissakin toisissa tapauksissa ne taas eivät ole. Määräaikaisia työsopimuksia ja niiden perusteita onkin aina tarkasteltava tapauskohtaisesti! Määräaikaisen perusteen on myös aidosti oltava se, mikä on ilmoitettu. Toisin sanoen määräaikaiseen työsopimukseen merkityn perusteen ja tehtävän, jota henkilö tosiasiallisesti hoitaa on kohdattava. Ja vastaavasti työnimikkeen ja tosiasiallisten tehtävien on vastattava toisiaan. Mikäli ristiriitaa on työsopimukseen merkityn nimikkeen ja työn tosiasiallisen sisällön välillä, tarkastellaan sitä, mitä työntekijä tosiasiallisesti tekee. Esimerkiksi mikäli nuorempi tutkija työskentelee pääasiassa muissa tehtävissä kuin väitöskirjansa parissa, ei voitane katsoa, että tohtorikoulutettava- nimike tosiasiallisesti loisi lainmukaisen perusteen käyttää määräaikaista työsuhdetta tällaisen muun työn teettämiseen. Projektityöstä keskusteltiin kauan Kiistanalaisimmat määräaikaisen työsopimuksen perusteet, joista työryhmässä keskusteltiin kauan ja hartaasti, koskivat projektiluonteista työtä sekä neliportaista tutkijauraa. Nämä määräaikaisuuden perusteet ovat yliopistoissa hyvin keskeisiä. Projektityö on yksi yleisimmin käytetyistä määräaikaisuuden perusteista. Projektityö voi olla lainmukainen peruste, esimerkiksi kun projektin kesto vastaa työsuhteen kestoa ja kun projekti sekä työsopimus ovat aidosti sidoksissa toisiinsa. Ulkopuolinen rahoitus ei yksistään voi olla perusteena määräaikaisen työsopimuksen käyttämiselle. On myös hyvä muistaa, että työnantaja ei koskaan ole yksittäinen laitos tai projekti, vaan aina kyseinen yliopisto. Esimerkiksi sitä, onko työntekijän palkkaamiseen rahaa, arvioidaan yliopiston taloudellisen tilanteen, ei projektin tai laitoksen taloudellisen tilanteen mukaan. Mikäli työsopimuksen peruste ei ole lainmukainen, on työsopimus työsopimuslain näkökulmasta syntynyt toistaiseksi voimassaolevana. Tällöin, mikäli määräaikainen työsuhde päättyy, on työntekijällä oikeus saada korvausta työsuhteen lainvastaisesta päättämisestä. Rekrytoinnista vastaavan työnantajan edustajan on myös syytä olla perillä kompetenssistaan solmia työsopimus, sillä työntekijän luottamusta työsopimuksen syntymiseen voidaan suojata, vaikka työnantajan edustajan kompetenssi ei olisikaan ollut riittävä työsopimuksen tekemiseen ja yliopisto voi tulla sidotuksi sopimukseen. Työsopimus on aina syytä tehdä kirjallisesti. Työsopimusta solmittaessa on määräaikaisuuden peruste aina selvitettävä työntekijälle ja se on kirjattava työsopimukseen. Myös työsuhteen kesto on kirjattava työsopimukseen. Työsopimus on syytä tehdä aina hyvissä ajoin joko ennen työsuhteen alkamista tai ennen uuden työsopimussuhteen alkamista, jos kysymyksessä ovat toisiaan seuraavat sopimukset. Kun määräaikainen työsopimus on päättymässä, on hyvä varmistaa, että kumpikin osapuoli on selvillä siitä, jatkuuko vai päättyykö määräaikainen työsopimus. Tietäessään riittävissä ajoin työn tosiasiallisesti päättyvän, työntekijä pystyy tarvittaessa hakeutumaan toiseen työhön ja myös työnantaja voi varautua tarvittavalla tavalla. Riittävän aikaisella asioiden selvittämisellä voidaan välttää turhia ristiriitatilanteita. Työsuhteen hiljaiseksi pidentymiseksi kutsutaan tilanteita, joissa työntekijän on sallittu jatkaa työn tekemistä työsopimuksen päättymisen jälkeen. Tällöin työsuhde jatkuu toistaiseksi voimassaolevana. Tällaisia tilanteita voi juridisesti syntyä esimerkiksi silloin, kun työsopimus tehdäänkin vasta jälkikäteen, uuden pätkän jo alettua, eikä asiasta ole riittävän selkeästi sovittu osapuolten kesken etukäteen. Yhteenveto työryhmän työskentelystä Kaikkia hyviä käytäntöjä ei kirjattu ohjeistukseen. Tällaiset liittyivät esimerkiksi määräaikaisuuksia koskeviin tilastoihin ja luottamusmiesten kanssa käytäviin yhteisiin määräaikaistarkasteluihin sekä tasaarvonäkökulmaan, joka oli Jukolla tärkeä ja keskeinen asia määräaikaistyöryhmän työskentelyssä. Yliopistolain voimaantulon jälkeen eri yliopistojen käytännöt ovat eriytyneet esimerkiksi nuorempien tutkijoiden vanhempainvapaiden vuoksi tehtävistä määräaikaisten työsuhteiden pidennyksistä. Yliopistot ovat laatineet omat ohjeensa pidennyksistä ja ne voivat olla keskenään erilaisia. Ohjeistus tulee kevään 2013 aikana luottamusmiesten saataville. Työryhmä kokoontuu vielä syksyllä tarkastelemaan annetun ohjeistuksen mahdollista vaikutusta määräaikaisuuksiin yliopistoissa. Määräaikaisuustarkasteluja ja muuta määräaikaistyöryhmän työtä jatkaa pääneuvotteluryhmä. teksti Mia Weckman
Ohjeistuksen tavoitteetYhteinen ohjeistus ohjaa toivottavasti määräaikaisuuksia hyvään suuntaan
|
||||||||
