Apurahatutkijat yhä välitilassa

Apurahatutkijoiden asema yliopistoissa on myllerryksen kohteena. Säätiöt ja yliopistot käyvät neuvotteluja apurahansaajien asemasta ja ns. yliopistositoumuksesta. Monissa yliopistoissa apurahatutkijat ovat edelleen epätasa-arvoisessa asemassa muihin tuloksentekijöihin nähden.

Tieteentekijöiden liitto järjesti 17. maaliskuuta Tieteiden talolla seminaarin Apurahalla Apua! Tilaisuus kokosi paikalle yli sata apurahatutkijaa.

Seminaarin päätarkoituksena oli antaa apurahansaajille käytännön neuvoja mm. verotuksesta, vakuutus- ja työttömyysturvasta. Mutta myös säätiöiden ja yliopistojen väliset suhteet nousivat esille.

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi muistutti seminaarin avauksessa, että liitto vaikutti seitsemisen vuotta sitten ratkaisevasti siihen, että apurahansaajille tuli sosiaaliturva. Mutta paljon on silti vielä tehtävää apurahatutkijoiden aseman parantamisessa.

Veroasiantuntija Raija Isotupa Pääkaupunkiseudun verotoimistosta selvitti käytännön esimerkkien avulla apurahojen verotusta. Julkisyhteisöiltä saadut apurahat ovat verovapaita, mutta yksityisiltä myöntäjiltä saadut apurahat ovat veronalaista tuloa siltä osin kuin niiden yhteenlaskettu määrä kulujen vähentämisen jälkeen ylittää valtion taiteilijaapurahan vuotuisen määrän. Suomalaiset yliopistot, säätiöt ja rahastot ovat yksityisiä myöntäjiä. (Katso myös juttu sivulta 14.) Valtion taiteilija-apurahan määrä on tänä vuonna 19 728,90 euroa.

Tulonhankkimiskulut vähennetään sinä vuonna jolloin ne on maksettu. Isotuvalle esitettiin monia tätä koskevia kysymyksiä. Joskus apuraha ja siihen kohdistuva kulu osuvat eri kalenterivuosille. Tällöin veroilmoituksella voidaan esittää vaatimus siitä, että kulu vähennetään poikkeuksellisesti jonain muuna vuonna kuin se on maksettu. Tällöin on pysyttävä osoittamaan yhteys kulun ja apurahan välillä. Aina kannattaa asioista kysyä myös suoraan verottajalta.

Säätiöiden ja yliopiston puitesopimus valmisteilla

Tutkimuksen toimialan kehitysjohtaja Ritva Dammert Helsingin yliopistosta puhui annetulla otsikolla Apurahatutkija – toivottu vai torjuttu yliopistossa.

— Uusi tohtorikoulutusjärjestelmä on mittasuhteiltaan suuri muutos Helsingin yliopistossa. Kaikki tohtorikoulutettavat kuuluvat tohtoriohjelmaan ja tutkijakouluun, totesi Dammert aluksi.

Esimerkiksi suurin humanistis-yhteiskuntatieteellinen tutkijakoulu koostuu 11 tohtoriohjelmasta. Kaikkiaan Helsingin yliopistossa on lähes 5 000 tohtorikoulutettavaa. Näistä alle 10 prosenttia saa rahoituksensa yliopiston pussista. Muut saavat projektirahoituksen (Suomen Akatemia, Tekes, EU, yritykset) tai säätiöiden apurahan. HY:n tohtoritavoite on 445 uutta tohtoria vuodessa.

Dammertin mukaan Helsingin yliopiston tavoitteena on kaikkien opiskelijoiden ja tutkijoiden integraatio yliopistoyhteisöön. Tavoitteena on myös säätiörahoitus rahoitettavalle yliopiston kautta, jolloin siitä syntyisi työsuhde. Tavoite ei ole vielä toteutunut. Yliopiston ja apurahatutkijan välinen sopimus määrittelee oikeudet ja velvollisuudet. Työtiloista ja muista etuuksista yksikössä sovitaan erikseen. Työterveyshuoltoa ei ole eikä tutkijatohtorinimikettä ole oikeus käyttää.

— Puitesopimus Helsingin yliopiston ja säätiöiden välillä on valmisteilla, Dammert kommentoi yliopistositoumuksen tilannetta.

Helsingin yliopiston tiedesäätiö on siirtynyt tämän vuoden alusta työsuhteisiin perustuviin nimikkopalkkoihin: rahoitus yliopistojen palkkausjärjestelmän mukaisesti maksimissaan neljäksi vuodeksi. Rahoitetulla on sama asema kuin muilla täydentävällä rahoituksella työskentelevillä.

Käydyssä keskustelussa pohdiskeltiin apurahatutkijoiden ”välitilahuolia”: työskentelyolosuhteet, email-osoitteet, kirjaston käyttö, mahdolliset opetustehtävät. Dammert muistutti, että apurahatutkijoilla ei ole opetusvelvollisuutta eli jos antaa opetusta, siitä tulee saada korvaus. Tästä huolimatta mm. Tieteentekijöiden liiton kyselyt osoittavat, että monilta apurahatutkijoilta edellytetään opetusta ilman korvausta.

Hotdeskin saa viidakon lain mukaan

Koneen Säätiön tiedeasiamies Kalle Korhonen kertoi näkemyksiä apurahatutkijoiden tulevaisuudesta. Koneen Säätiön on suurin yksittäinen ihmistieteiden rahoittaja. Se myönsi tutkimukselle viime vuonna 11,7 miljoonaa euroa. Tämä vastaa runsasta 300 apurahatutkijatyövuotta. Koneen Säätiöin ja Suomen Kulttuurirahaston yhteensä vuodessa myöntämä rahoitus riittäisi pyörittämään Lapin yliopistoa tai Taideyliopistoa.

Korhonen oli vähän aikaa sitten tehnyt kyselyn Koneen Säätiön rahoituksen saaneille apurahatutkijoille. Vastauksista löytyy sekä positiivista että negatiivista palautetta. Joidenkin mukaan apurahansaajien asema laitoksilla on kohentunut viime vuosina. ”Tänä vuonna sain jopa yliopiston määräaikaisen henkilökortin ja pystyin osallistumaan edulliseen henkilökuntahintaan liikuntapalveluihin.”

Mutta eriarvoisuus näkyi monissa vastauksissa. ”Apurahatutkijoille aiotaan tarjota oman työpisteen sijasta ainoastaan oikeutta käyttää ns. hotdesk-toimistoa, jossa ei ole omia työpisteitä vaan työpiste on varattava saapumalla paikalle aamulla. Tiedekuntani dekaani viittaa tähän ’viidakon laki -huoneena’.”

— Emme halua olla tukemassa eriarvoistumista, kommentoi Korhonen apurahansaajien tilannetta yliopistoyhteisön jäseninä. Henkilökohtaisia apurahoja sisältävä rahoitus on yhtä merkittävää kuin muu tutkimusrahoitus.

Säätiöiden tavoitteena on saada apurahatutkijat tasa-arvoiseksi osaksi työyhteisöä. Lisäksi säätiörahoitus tulee ottaa huomioon yliopistojen valtionrahoituksessa ja rahoitusmallissa. Yliopistositoumuksella tähdätään tähän. Korhonen toivoi vaikuttamisapua myös ammattiliitoilta.

Seminaarin lopuksi kuultiin tietoiskut apurahansaajien vakuutus- ja työttömyysturvasta. Vakuutusasiantuntija Henri Virtanen Melasta kertoi infoa apurahatutkijan vakuuttamisesta. Mela-turva koostuu eläke-, työtapaturma- sekä ryhmähenkivakuutuksesta. Lisäksi vakuutettu on oikeutettu Mela-sairauspäivärahaan Kelan sairauspäivärahan omavastuuajan osalta.

Vakuuttamisen edellytyksenä on, että apurahalla työskentely kestää yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Apurahan tulee olla suuruudeltaan vuositasolle suhteutettuna vähintään 3 715,29 euroa.

Apurahansaaja on itse velvollinen maksamaan vakuutusturvansa maksut. Mela lähettää 1-4 laskua vuodessa. Vakuutusmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia.

— Onneksi suurin osa säätiöistä on ottanut rahoituksessaan huomioon vakuutusturvan osuuden, Virtanen totesi.

Opettajien Työttömyyskassan kassanjohtaja Marjaana Maisonlahti selvitti kuulijoille työttömyysturvan tilannetta. Apurahalla tutkimuksen tekeminen on ns. omaa työtä. Apurahakauden alkamisen ja/ tai päättymisen merkityksen työmarkkina-asemalle tutkii työ- ja elinkeinotoimisto. Työttömyysturvassa olennaista on toiminta – ja toiminnan luonteen arviointi. Työllistymistä on tutkimuksen jatkaminen, mutta sitä ei ole oman ammattitaidon ylläpitämiseen liittyvä toiminta.

Lisätietoja löytyy puhujien esityksistä, jotka ovat luettavissa Tieteentekijöiden liiton verkkosivuilla. Siellä on myös liiton asiamiehen VTT Elina Kataisen laatima opaskirjanen Apurahatietoa tutkijalle. Siitä on tehty pdf-tiedostot myös ruotsiksi ja englanniksi.

teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro

• Painetussa lehdessä sivu 10