Kohti vakautta, vapautta ja vastuuta

Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto ovat tehneet oman esityksensä yliopistojen uudeksi rahoitusmalliksi.

Ehdotus yliopistojen rahoitusmalliksi

Liittojen rahoitusmalliesitys lisäisi rahoituksen vakautta ja yliopistojen omaehtoista profiloitumista kahdella uudella indikaattorilla, joiden nimeksi on annettu ”vakausrahoitus” ja ”profiloituminen”. Niiden yhteinen painoarvo on 24 prosenttia, ja niitä kutsutaan yhteisesti nimellä ”kehittämisrahoitus”.

Indikaattorilla ”vakausrahoitus” on 20 prosentin painoarvo. ”Vakausrahoitus” määräytyy kunkin yliopiston osalta historiallisella perusteella laskentavuotta edeltävän viiden vuoden rahoituksen keskiarvona.

Tätä indikaattoria täydentää indikaattorikori ”profiloituminen” 4 prosentin painoarvolla. Yliopistot ehdottavat koriin indikaattoreita, OKM päättää koriin otettavista indikaattoreista ja kukin yliopisto valitsee, mitä koriin valituista indikaattoreista yliopistoon sovelletaan.

Rahoitusmallin koulutusosiossa vähennetään tulospainotteisuutta siten, että tutkintojen tavoiteaikoihin liittyvistä kertoimista luovutaan. Kertoimet korvataan indikaattorilla ”valmistumisaste”. Jos tavoitteena on lisätä yliopistotutkintojen määrää – kuten Visio 2030 -tavoitteet edellyttävät – ohjaa indikaattori sijoittamaan koulutuspaikkoja aloille, joilta valmistuminen on todennäköistä ja opintopolkujen suunnittelu todennäköisesti jo valmiiksi kunnossa.

Yliopistojen yritysyhteistyötä edistetään ennustettavalla rahoituksella, joka turvaa autonomian ja mahdollistaa pitkäaikaiset kehityshankkeet ja profiloitumisen. Sen sijaan yrittäjyyden erityispainoarvo ministeriön rahoitusmallin ”työllistyminen ja työllistymisen laatu” -indikaattorissa poistettaisiin.

Strategiaperusteisen rahoituksen osuudeksi ehdotetaan 5 prosenttia. Yliopiston strateginen kehittäminen ja profiloituminen kuuluvat yliopistojen itsehallinnon piiriin, eivätkä ne saa olla riippuvaisia harkinnanvaraisesta strategiarahoituksesta. Keskusjohtoisuus on huono tapa edistää strategista kilpailua ja profiloitumista. Strateginen kehittäminen mahdollistetaan uusilla ”kehittämisrahoitus”-indikaattoreilla.

Puhtaalta pohjalta suunnitellussa rahoitusmallissa muutos nykyiseen olisi todennäköisesti ollut suurempi kuin liittojen esityksessä. Maltillisetkin muutokset voivat kuitenkin vahvistaa hyvää kierrettä samalla, kun tuttuja piirteitä säilytetään. Mallin käyttöönottokynnys on siis pidetty tarkoituksellisen matalana. Silti se lisäisi yliopistojen toiminnallista autonomiaa ja profiloitumisen mahdollisuuksia.

Liittojen malli olisi käänne kohti nykyistä pitkäjänteisempää rahoitusta ja uudenlaista luottamusta yliopistojen ja niiden tärkeimmän rahoittajan välillä. Jos kokemukset järjestelmästä ovat hyviä, toiminnallista autonomiaa vahvistavia elementtejä voitaisiin lisätä.


Kirjoittajat osallistuivat liittojen yhteiseen rahoitusmallityöryhmään.


Petri Koikkalainen,
Tieteentekijöiden liitto
Petri Mäntysaari,
Professoriliitto

Painetussa lehdessä sivu 8