Professorien asema yliopistouudistuksessa
Yliopistouudistus koskee yliopistojen
koko henkilökuntaa - myös professoreita.
Lähtökohtana on, että yliopistojen tehtävät
eivät muutu olennaisesti. Tästä seuraa,
ettei myöskään professorien asemaan
tule tehdä dramaattisia muutoksia.
Tieteellinen asiantuntemus yliopistojen
päätöksenteossa on turvattava kaikissa
yliopistoissa.
Yliopistouudistuksen valmistelu etenee pääasiassa
suunnitellulla tavalla, mutta valtioneuvoston
“poukkoilu” säätiöyliopistokysymyksessä on
aiheuttanut jonkin verran sekaannusta. Vaikka
yliopistouudistuksella tulee olemaan monenlaisia
vaikutuksia koko yliopistojen henkilöstöön,
tässä tarkastellaan kuitenkin tilannetta lähinnä
professorien kannalta.
Professoreita koskeva nykysäännöstö
Professoreita koskee nykyisin valtion yleinen
lainsäädäntö kuten virkamieslainsäädäntö ja virkaehtolainsäädäntö.
Professoreita koskee myös
yliopistoja ja erityisesti professoreita koskeva
lainsäädäntö kuten yliopistolaki, professorien
virantäyttölainsäädäntö ja kelpoisuusvaatimusja
tehtäväasetus.
Professoreita koskevassa nykyisessä sopimusjärjestelmässä
voidaan erottaa eri tasoja. Valtion
työmarkkinalaitoksen tasolla tehdään mm. valtion
yleinen virkaehtosopimus, valtion matkustussääntö
ja luottamusmiessopimukset. Opetusministeriön
tasolla on tehty esimerkiksi palkkausjärjestelmäsopimus,
työaikasopimus ja esimiespalkkiosopimus.
Yliopistotasolla ei tehdä nykyisin kollektiivitason
sopimuksia. Sen sijaan henkilökohtainen
virkasopimus on mahdollista. Tätä ovat professorit
jossain määrin käyttäneetkin.
Professorien nykyisiä erityispiirteitä
Edellä kuvatut lait ja asetukset koskevat usein
lähtökohtaisesti samalla tavalla kaikkia virkoja.
Professoreilla on kuitenkin nykyisin lukuisia erityispiirteitä,
jotka koskevat vain professoreita.
Professorin kelpoisuusvaatimuksena on tieteellinen
(tai taiteellinen) pätevyys, opetustaito
ja tarvittava käytännöllinen perehtyneisyys. Professoreilla
on erillislainsäädäntöön perustuva
oma valintamenettelynsä. Valintamenettelyssä
korostuvat avoin kilpahaku ja erityisesti vertaisarviointi.
Myös kutsumismenettely vertaisarvioinnin
perusteella on mahdollista.
Professorin työssä ovat esillä monenlaiset vastuut.
Professorien tehtävämäärittelyssä korostuvat
tieteellisyys ja tieteellinen johtaminen. Professuurit ovat hyvin tavoiteltuja. Niiden yläpuolella
ei ole mitään tieteellisiä tehtäviä yliopistoissa.
Professorit muodostavat nykyisin oman ryhmänsä
monijäsenisissä hallintoelimissä. Professoreilla
on eräänlainen ensisijainen oikeus joihinkin
korkeisiin luottamuspohjaisiin hallintotehtäviin.
Professoreita käsitellään palkkausjärjestelmässä
muun henkilökunnan tapaan. Palkkausjärjestelmä
on kuitenkin rakennettu siten, että
ylimmillä vaativuustasoilla tehtävänkuvaukset
vastaavat professoreille tyypillisiä tehtäviä.
Muutospaineet?
Yliopistojen säädetyt tehtävät eivät tule muuttumaan
nykyisestä olennaisesti. Tämä koskee
suurelta osin myös innovaatioyliopistoa. Professorien
tehtävänkuvaus tulee jatkossakin olemaan
suunnilleen samankaltainen kuin yliopistojen
tehtävänkuvaus. Sekä yliopistojen että professorien
tehtäviin kuuluu vastaisuudessakin tieteellinen
tutkimus, siihen perustuva ylin opetus ja
ns. kolmas tehtävä. Tästä seuraa hyvin johdonmukaisesti,
että professorien aseman muutos ei
tulisi olla olennaista yliopistomyllerryksessä.
Professoriksi nimittäminen
Professorien tehtävien pääasiallisesta muuttumattomuudesta
seuraa, ettei ole suurta tarvetta
muuttaa professorien kelpoisuusvaatimuksiakaan.
Luonnollisesti painotukset saattavat muuttua
ja tulla uusia elementtejä valintakriteereihin.
Tieteellisen asiantuntemuksen tulee kuitenkin
olla korostettua.
Kelpoisuusvaatimuksien tulisi olla samantasoisia
eri yliopistoissa. Tämä koskee myös Innovaatioyliopistoa.
Käytännössä tämä edellyttää
keskitettyä säätelyä.
Professorin nimityksessä on kyse miljoonainvestoinnista.
Nimitysmenettelyn keveys ei saa
olla ainoa lähtökohta. Tavoitteena tulee olla parhaan
henkilön valinta professoriksi. Vertaisarvioinnin
ohella myös oikeusturvakeinot ovat välttämättömiä.
Professorin työn pitkäjänteisyys edellyttää,
että lähtökohtana on nimitys toistaiseksi.
Toki joitakin muutoksia professorin nimitykseen
voidaan tehdä, jotta prosessista tulee nopeampi
ja joutavampi. Muutosten vaikutukset on
kuitenkin selvitettävä huolellisesti. Esimerkiksi
kutsumismenettelyä voidaan lisätä varovaisesti.
Professorit hallinnossa
Yliopistot ovat korostetusti asiantuntijaorganisaatioita.
Tieteellisen asiantuntemuksen tulisi
näkyä hallinnossa myös tulevaisuudessa. Julkisoikeudellisten
yliopistojen hallitusten kokoonpanoissa
tieteellinen asiantuntemus tulee ilmeisesti
näkymään, tosin ei läheskään riittävästi.
Innovaatioyliopistossa rahoittajat valitsevat
hallituksen. Yliopiston sisältä tuleva tieteellinen
asiantuntemus ei olisi laisinkaan edustettuna
innovaatioyliopiston hallituksessa.
Yliopistouudistuksen taustalla oli ja on edelleen
yliopistojen autonomian lisäämispyrkimys.
Suunnitellut hallintomallit, varsinkin Innovaatioyliopiston
osalta, vievät asiaa täysin päinvastaiseen
suuntaan. Autonomiaahan vähennetään,
jos yliopistot eivät saa itse valita päättäviä elimiään.
Tämä ei voi tyydyttää professoreita ja
Professoriliittoa.
Palvelussuhdelaji ja
neuvottelujärjestelmä
Virallisvalmistelu lähtee yksiselitteisesti siitä, että
työsuhde on ainoa oikea palvelussuhdelaji uusissa
yliopistoissa. Muusta ei oikeastaan suostuta
edes keskustelemaan. Työsuhteeseen toki liitettäisiin
virkavastuut. Kuitenkin esimerkiksi
Åbo Akademi jatkoi pitkälle 1980 -luvulle säätiöpohjaisena
yksityisenä yliopistona. Yliopistossa
oli professorin virkoja, joihin Kekkonen ja
Koivisto nimittivät. Menettelyä ei tuolloin kukaan
kyseenalaistanut. Ennustukseni on, että
loppupeleissä virka professorien palvelussuhdelajina
nousee taas keskusteluissa esille.
Eläketurva kuuluu olennaisena osana professorin
palvelussuhteeseen. Ansaitun eläketurvan
koskemattomuus voidaan ratkaista esimerkiksi
siten, että ennen tiettyä vuotta syntyneet jäävät kokonaisuudessaan valtion eläketurvan piiriin.
Professorien palvelussuhteisiin liittyy myös
neuvottelujärjestelmä, joka on parastaikaa selvittelyjen
kohteena. Uudistus tulee merkitsemään
työnantajapuolelle suuria muutoksia, joilla voi
olla vaikutusta myös järjestöpuoleen.
Keskitetty, kaikkia yliopistoja koskeva sopimus
on myös professorien kannalta edullinen.
Paikallinen liikkumavara ja professorien henkilökohtaiset
sopimukset tosin tulevat lisääntymään.
Loppukaneetti
Ennustukseni on, että professorien asema ei tule
olennaisesti muuttumaan tai heikentymään yliopistouudistuksen
pyörteissä. Tämä edellyttää
kuitenkin terävää edunvalvontaa. Professorien
hallintoedustuksen riittävyyteen tulee kiinnittää
erityistä huomiota. Todellinen uhka varsinkin
innovaatioyliopiston osalta on, että tieteellistä
asiantuntemusta ei noteerata hallinnossa.
Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
23.4.2008
|