Edunvalvontaa
yli rajojen
Kysyin taannoin nuorehkolta mieskollegalta,
kuuluuko hän ammattiliittoon.
Hän totesi, ettei kuulu, koska on
oman onnensa seppä. Jos työt loppuvat tai työehdot
eivät tyydytä, niin aina voi vaihtaa työpaikkaa.
Toinen kollega, keski-ikäinen, parikymmentä
vuotta yliopistollisia pätkätöitä tehnyt nainen
puolestaan totesi vaihtaneensa ammattisidonnaisesta
liitosta Tieteentekijöihin, koska ajatteli
tarvitsevansa edunvalvojaa. Naisenkaan tulevaisuus
ei näytä synkältä, tohtorinaisen ura on ihan
hyvällä mallilla. Mutta parikymmentä vuotta yliopistolla
on opettanut, että jonkun pitää katsoa
työntekijöiden etujen perään. Ihan itsestään yleiset
palkankorotuksetkaan eivät tipu. Lisäksi hän
totesi, ettei koskaan voinut tietää, milloin huono
tuuri osuisi omalle kohdalle ja joutuisi peräämään
oikeuksiaan. Silloin olisi hyvä, ettei ihan
yksin tarvitsisi oikeuksiaan puolustaa.
Pikaisesti ajatellen kollegoista ensimmäinen
asettaa ammattiyhdistystoiminnalle ja edunvalvonnalle
kovemmat haasteet kuin jälkimmäinen.
Harkinnan jälkeen ensimmäinen kollega osoittautuu
sittenkin helpommaksi tapaukseksi. On
todennäköistä, että ennemmin tai myöhemmin
henkilökohtaiseen edunvalvontaan luottava joutuu
osalliseksi prosessiin, jossa tarvitaan kollektiivista
edunvalvontaa. Sen sijaan toisen kollegan
luottamus ammattiyhdistysliikkeen kykyyn
ja voimaan on tiukka. Nopeasti etenevä yliopistouudistus
ja muutkin hallinnolliset kehittämistoimet
muuttavat yliopistolaisten elämää niin
tiuhaan tahtiin, että ainakin paikallisilla edunvalvojilla
on vaikeuksia pysyä perässä. Luottamusmiesten
ja aktiivien aika menee akuuttien
tapausten hoitoon. Ennakoivaan edunvalvontaan
riittää resursseja vain niukasti. Päätoimisille
luottamismiehille on ilmeinen tarve.
Nopea ja tarpeeksi laaja reagoiminen näyttää
myös auttavan. Vielä tammikuussa näytti siltä,
ettei Sisä-Suomen yliopistoallianssin hallituksessa
olisi henkilökunnan eikä opiskelijoiden edustusta.
Kaikkien allianssiyliopistojen henkilökuntajärjestöjen
ja ylioppilaskuntien yhteinen kannanotto
muutti asian, sekä henkilökunta että
opiskelijat ovat saamassa edustajansa allianssi
hallitukseen. Yhteistyötä varten Tampereen yliopiston,
Tampereen teknisen yliopiston ja Jyväskylän
yliopiston henkilökuntayhdistykset ovat
päättäneet perustaa yhteisen neuvottelukunnan.
Perustava kokous pidetään toukokuussa. Alueellinen
yhdistys- ja keskusjärjestörajat ylittävä yhteistyö
on hyvällä oraalla. Olisikohan vastaavalle
yhteistyölle myös valtakunnallista tarvetta?
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston tieteentekijät
TATTE ry:n puheenjohtaja
|