ACATIIMI 4/08 tulosta | sulje ikkuna

Edunvalvontaa yli rajojen

Kysyin taannoin nuorehkolta mieskollegalta, kuuluuko hän ammattiliittoon. Hän totesi, ettei kuulu, koska on oman onnensa seppä. Jos työt loppuvat tai työehdot eivät tyydytä, niin aina voi vaihtaa työpaikkaa. Toinen kollega, keski-ikäinen, parikymmentä vuotta yliopistollisia pätkätöitä tehnyt nainen puolestaan totesi vaihtaneensa ammattisidonnaisesta liitosta Tieteentekijöihin, koska ajatteli tarvitsevansa edunvalvojaa. Naisenkaan tulevaisuus ei näytä synkältä, tohtorinaisen ura on ihan hyvällä mallilla. Mutta parikymmentä vuotta yliopistolla on opettanut, että jonkun pitää katsoa työntekijöiden etujen perään. Ihan itsestään yleiset palkankorotuksetkaan eivät tipu. Lisäksi hän totesi, ettei koskaan voinut tietää, milloin huono tuuri osuisi omalle kohdalle ja joutuisi peräämään oikeuksiaan. Silloin olisi hyvä, ettei ihan yksin tarvitsisi oikeuksiaan puolustaa.

Pikaisesti ajatellen kollegoista ensimmäinen asettaa ammattiyhdistystoiminnalle ja edunvalvonnalle kovemmat haasteet kuin jälkimmäinen. Harkinnan jälkeen ensimmäinen kollega osoittautuu sittenkin helpommaksi tapaukseksi. On todennäköistä, että ennemmin tai myöhemmin henkilökohtaiseen edunvalvontaan luottava joutuu osalliseksi prosessiin, jossa tarvitaan kollektiivista edunvalvontaa. Sen sijaan toisen kollegan luottamus ammattiyhdistysliikkeen kykyyn ja voimaan on tiukka. Nopeasti etenevä yliopistouudistus ja muutkin hallinnolliset kehittämistoimet muuttavat yliopistolaisten elämää niin tiuhaan tahtiin, että ainakin paikallisilla edunvalvojilla on vaikeuksia pysyä perässä. Luottamusmiesten ja aktiivien aika menee akuuttien tapausten hoitoon. Ennakoivaan edunvalvontaan riittää resursseja vain niukasti. Päätoimisille luottamismiehille on ilmeinen tarve.

Nopea ja tarpeeksi laaja reagoiminen näyttää myös auttavan. Vielä tammikuussa näytti siltä, ettei Sisä-Suomen yliopistoallianssin hallituksessa olisi henkilökunnan eikä opiskelijoiden edustusta. Kaikkien allianssiyliopistojen henkilökuntajärjestöjen ja ylioppilaskuntien yhteinen kannanotto muutti asian, sekä henkilökunta että opiskelijat ovat saamassa edustajansa allianssi hallitukseen. Yhteistyötä varten Tampereen yliopiston, Tampereen teknisen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston henkilökuntayhdistykset ovat päättäneet perustaa yhteisen neuvottelukunnan. Perustava kokous pidetään toukokuussa. Alueellinen yhdistys- ja keskusjärjestörajat ylittävä yhteistyö on hyvällä oraalla. Olisikohan vastaavalle yhteistyölle myös valtakunnallista tarvetta?

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston tieteentekijät TATTE ry:n puheenjohtaja



ACATIIMI 4/08 tulosta | sulje ikkuna