Kirjastojen aineistot väitöskirjatutkimuksen
keskeinen resurssi
Laadun arviointi on nykyään yliopistojen
arkea. Myös yliopistokirjastojen on
pystyttävä osoittamaan, että niille myönnetty
rahoitus hyödyttää yliopistoissa tapahtuvaa
tutkimusta, opetusta ja opiskelua.
Kirjastot sijoittavat merkittävän
osan saamastaan budjettirahoituksesta
kokoelmiin eli tieteellisen kirjallisuuden,
erityisesti tieteellisten aikakauslehtien,
hankintaan. Siksi kokoelmien tulisi näkyä
myös yliopistossa tehtävän tutkimustyön,
ml. väitöskirjat, lähdeaineistossa.
Tampereen yliopistossa ja Turun kauppakorkeakoulussa
tekemässämme tutkimuksessa analysoimme
yliopistokirjastojen vaikuttavuutta selvittämällä
väitöskirjojen lähdeaineistojen saatavuutta
oman yliopiston kirjaston kokoelmissa.
Väitöskirjat ovat erityisen hyvä tarkastelun kohde,
koska ne ovat sekä itsenäisen tutkimustyön
tuloksia että myös tieteellisen jatko-opiskelun
tuotoksia. Buttlar (1999) toteaa, että väitöskirjat
ovat erityisen hyvä tarkastelun kohde, koska
ne osoittavat tekijänsä kykyä tehdä tieteellistä
tutkimusta ja viittaukset kertovat tohtoriopiskelijan
perehtyneisyydestä omaan tutkimusalaansa.
Jotkut tutkijat (Edwards 1999, Smith 2003)
toteavat myös, että tohtoriopiskelijoiden tutkimusintressit
usein heijastavat heidän ohjaajiensa
kiinnostuksen kohteita. Sen vuoksi väitöskirjojen
lähdeviitteet voivat kuvata yleisemminkin
sitä, mitä tietoaineistoja tietyssä yliopistoympäristössä
tarvitaan ja käytetään.
Väitöskirjojen lähdeanalyysia kokoelmien
laadun mittaajana on myös arvosteltu. Beile,
Boole ja Killingsworth (2004) huomauttavat, että
tohtoriopiskelijoilla on tapana tukeutua paikallisesti
saatavilla oleviin aineistoihin eikä etsiä lähteitä muualta. Siksi heidän käyttämänsä lähteet
eivät vielä kerro käytetyn kokoelman laadusta.
Voidaan kuitenkin olettaa, että koska väitöskirjat
on hyväksytty normaalissa akateemisessa järjestyksessä,
niiden lähdeaineistot täyttävät ainakin
minimitason tieteellisen laadun vaatimuksista.
Lähteet löytyvät hyvin kokoelmista
Tutkimuksessamme keskitymme lähdeaineistojen
saatavuuteen, emme lähdeaineistojen laatuun
sinänsä. Meitä kiinnosti se, miten hyvin kirjastot
omilla kokoelmillaan pystyvät tukemaan väitöskirjan
valmistumista. Erityisesti kiinnitimme
huomiota siihen, missä määrin käytetyt lähteet
olivat jo saatavilla elektronisessa muodossa. Tutkimme
myös, onko eri aineistotyyppien tai eri
ikäisen aineiston saatavuudessa eroja. Lisäksi
halusimme saada selville, tukeutuvatko väittelijät
yhtä paljon omien kirjastojensa kokoelmiin
erityyppisissä yliopistoissa ja onko väitöskirjojen
lähdeaineistojen saatavuudessa eroja näiden
kahden yliopiston kirjastojen välillä.
Tarkastelimme viiden Tampereen yliopistossa
ja viiden Turun kauppakorkeakoulussa vuosina
2005 – 2006 valmistuneen kauppa- tai hallintotieteiden
alaan kuuluvan väitöskirjan lähdeaineistoja.
Väitöskirjojen lähteet olivat hyvin
saatavilla kummankin kirjaston kokoelmista.
Tampereen yliopistossa 75 % ja Turun kauppakorkeakoulussa
peräti 84 % kaikista käytetyistä
lähteistä oli saatavilla oman kirjaston kautta.
Tulos on samansuuntainen, kuin mitä aiemmissa
kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu.
Tohtoriopiskelijat yleensä tukeutuvat oman yliopistokirjastonsa
kokoelmiin ja käyttävät paikallisesti
saatavilla olevia tietolähteitä. Tämä näkyy
selvästi väitöskirjojen lähdeluetteloissa. Yliopistokirjastojen
kokoelmilla on keskeinen rooli tohtoriopinnoissa
ja väitöskirjan valmistumisessa,
vaikka se joskus saattaa jäädä huomiotta.
Elektronisessa muodossa suuri osa
lähteistä
Merkittävää tutkimustuloksissamme on se, miten
suuri osa väitöskirjojen lähteistä oli jo saatavilla
elektronisessa muodossa, Turun kauppakorkeakoulussa
jopa lähes puolet lähteistä. Pelkästään
painettuna saatavilla olevien lähteiden
määrä oli Tampereen yliopistossa 38 % ja Turun
kauppakorkeakoulussa vain 33 % koko lähdeaineistosta,
mikä on vähemmän kuin esim. Texasin
yliopistossa (University of Texas at Austin,
ks. Fuchs et al. 2006) vuosina 1997 ja 2002 tehdyssä
tutkimuksessa, jossa näin selvää siirtymää
painetusta aineistosta elektroniseen ei vielä ollut
nähtävissä.
Erityisen hyvää elektroninen saatavuus oli artikkeleiden
osalta. Tieteellisten aikakauslehtien
saatavuus on Suomessa 2000-luvulla parantanut
huomattavasti, kun kirjastot ovat hankkineet
elektronisia aineistoja konsortioina. Tämä näkyi
myös tutkimiemme väitöskirjojen lähdeaineistoissa.
Kun kokonaisuutena kaikkien julkaisutyyppien
saatavuus omassa kirjastossa oli 80 %,
artikkeleiden saatavuus oli peräti 89 %. Väitöskirjojen
lähteinä käytetyistä artikkeleista oli
oman kirjaston kokoelman kautta saatavilla
Tampereen yliopistossa 81 % ja Turun kauppakorkeakoulussa
91 %. Elektronisesti saatavilla oli
68 % Tampereen yliopiston ja 79 % Turun kauppakorkeakoulun
väitöskirjoissa käytetyistä artikkeleista.
(Ks. Kuvio 1.) Pelkästään painettuna
saatavilla olevien artikkelien osuus oli kummassakin
yliopistossa enää hieman yli kymmenen
prosenttia.
Väitöskirjojen lähteinä
käytettyjen artikkelien saatavuus
Tampereen yliopistossa ja Turun
kauppakorkeakoulussa.
Sekä kaikkien lähdetyyppien että erityisesti
artikkeleiden saatavuus elektronisesti oli Tampereella
ja Turussa parempi kuin vuonna 2001
Georgian yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa,
jossa vain 31 % tutkitusta lähdeaineistosta oli
saatavilla elektronisesti (ks. Smith 2003). Artikkeleiden
saatavuus elektronisessa muodossa oli tutkimuksessamme myös parempi kuin Teknillisessä
korkeakoulussa vuonna 2003 julkaistujen
väitöskirjojen lähdeaineistossa, jossa artikkeleista
oli saatavilla elektronisessa muodossa vain 55
% (ks. Muhonen 2005). Elektronisesti saatavilla
olevien aineistojen selvä näkyminen sekä Tampereen
yliopiston että Turun kauppakorkeakoulun
väitöskirjojen lähteissä kuvaa paitsi sitä, että
tutkijat ovat jo oppineet käyttämään e-aineistoja
myös sitä, että nämä yliopistokirjastot ovat
onnistuneet hankkimaan sellaisia elektronisia
aineistoja, jotka hyödyttävät omissa yliopistoissa
tehtävää tutkimusta.
Tohtoriksi ei valmistuta ilman
kirjastoja
Tarkastelemiemme väitöskirjojen käytetyin lähdeaineisto
oli artikkelit. Kaikista lähteistä 54 %
oli tieteellisissä aikakauslehdissä ja 10 % toimitetuissa
teoksissa julkaistuja artikkeleita. Suurin
osa lähteistä oli myös varsin uusia, 1990- ja
2000-luvulla julkaistuja. Vain vajaa kolmannes
oli tätä vanhempaa aineistoa. Tutkimuksemme
perusteella kauppa- ja hallintotieteiden väitöskirjoissa
painopiste näyttää olevan uudessa lähdeaineistossa.
Tutkimuksemme myös vahvistaa
käsitystä, että mainituilla aloilla artikkelit ovat
tutkimustulosten keskeisin julkaisukanava. Tutkimuksemme
tuloksia on kuvattu tarkemmin
Signum –lehdessä julkaistussa artikkelissa (ks.
Nygren et al. 2008).
Mielenkiintoista oli vertailu kahden yliopiston
välillä. Vaikka väitöskirjojen lähdeaineistot
olivat hyvin saatavilla molempien yliopistojen
kirjastoissa, Turun kauppakorkeakoulussa väitöskirjojen
lähdeaineisto oli paremmin saatavilla
oman kirjaston kokoelmista kuin Tampereen
yliopistossa. Turussa tehdyissä väitöskirjoissa viitattiin
myös keskimäärin useampiin lähteisiin kuin Tampereen väitöskirjoissa. Pienemmän,
omalla aihealueelle erikoistuneen yliopiston tohtoriopiskelijat
saattoivat siis tukeutua oman yliopistokirjastonsa
kokoelmiin enemmän kuin
ison monitieteisen yliopiston tohtoriopiskelijat.
Tarkastelumme lähtökohtana oli kirjastojen
vaikuttavuuden osoittaminen tuomalla esiin kokoelmien
näkyvyys väitöskirjoissa. Yliopistomaailmassa
kirjastojen vaikuttavuutta voi olla joskus
vaikea osoittaa, koska kirjastot eivät tuota
tutkintoja eivätkä ole tutkimusta tekeviä laitoksia.
Kirjastojen vaikuttavuudelle onkin ominaista
yhteisvaikutteisuus, ts. myös kirjastojen vaikuttavuus
tulee esiin ainelaitosten ja tiedekuntien
oppimis- ja tutkimustuloksissa. Tarkastelumme
osoittaa selvästi, että kirjaston kokoelmat ovat
väitöskirjatutkimuksen keskeinen resurssi. Koska
tohtoriopiskelijat eivät suinkaan viittaa väitöskirjoissaan
kaikkeen kirjaston kautta hakemaansa
ja lukemaansa aineistoon, niin tosiasiassa
kirjaston kokoelmien merkitys väitöskirjatutkimukselle
on vielä suurempi, kuin mitä lähdeanalyysilla
voidaan osoittaa. Ilman kirjastoa ja
sen hankkimia tietoaineistoja tohtoriksi tuskin
valmistutaan. Tähän olettamukseen voi päätyä,
kun tarkastellaan väitöskirjojen lähdeaineistoja
ja niiden saatavuutta oman kirjaston kokoelmista.
Teksti:
Mirja Iivonen, dosentti, ylikirjastonhoitaja,
Tampereen yliopiston kirjasto
Ulla Nygrén, kirjasto-tietopalvelunjohtaja,
Turun kauppakorkeakoulun kirjasto-tietopalvelu
Anu Valtari, informaatikko, Turun kauppakorkeakoulun
kirjasto-tietopalvelu
Tanja Heikkilä, kirjastoamanuenssi,
Tampereen yliopiston kirjasto
|