ACATIIMI 4/08 tulosta | sulje ikkuna

Kirjastojen aineistot väitöskirjatutkimuksen keskeinen resurssi

Laadun arviointi on nykyään yliopistojen arkea. Myös yliopistokirjastojen on pystyttävä osoittamaan, että niille myönnetty rahoitus hyödyttää yliopistoissa tapahtuvaa tutkimusta, opetusta ja opiskelua. Kirjastot sijoittavat merkittävän osan saamastaan budjettirahoituksesta kokoelmiin eli tieteellisen kirjallisuuden, erityisesti tieteellisten aikakauslehtien, hankintaan. Siksi kokoelmien tulisi näkyä myös yliopistossa tehtävän tutkimustyön, ml. väitöskirjat, lähdeaineistossa.

Tampereen yliopistossa ja Turun kauppakorkeakoulussa tekemässämme tutkimuksessa analysoimme yliopistokirjastojen vaikuttavuutta selvittämällä väitöskirjojen lähdeaineistojen saatavuutta oman yliopiston kirjaston kokoelmissa. Väitöskirjat ovat erityisen hyvä tarkastelun kohde, koska ne ovat sekä itsenäisen tutkimustyön tuloksia että myös tieteellisen jatko-opiskelun tuotoksia. Buttlar (1999) toteaa, että väitöskirjat ovat erityisen hyvä tarkastelun kohde, koska ne osoittavat tekijänsä kykyä tehdä tieteellistä tutkimusta ja viittaukset kertovat tohtoriopiskelijan perehtyneisyydestä omaan tutkimusalaansa. Jotkut tutkijat (Edwards 1999, Smith 2003) toteavat myös, että tohtoriopiskelijoiden tutkimusintressit usein heijastavat heidän ohjaajiensa kiinnostuksen kohteita. Sen vuoksi väitöskirjojen lähdeviitteet voivat kuvata yleisemminkin sitä, mitä tietoaineistoja tietyssä yliopistoympäristössä tarvitaan ja käytetään.

Väitöskirjojen lähdeanalyysia kokoelmien laadun mittaajana on myös arvosteltu. Beile, Boole ja Killingsworth (2004) huomauttavat, että tohtoriopiskelijoilla on tapana tukeutua paikallisesti saatavilla oleviin aineistoihin eikä etsiä lähteitä muualta. Siksi heidän käyttämänsä lähteet eivät vielä kerro käytetyn kokoelman laadusta. Voidaan kuitenkin olettaa, että koska väitöskirjat on hyväksytty normaalissa akateemisessa järjestyksessä, niiden lähdeaineistot täyttävät ainakin minimitason tieteellisen laadun vaatimuksista.

Lähteet löytyvät hyvin kokoelmista

Tutkimuksessamme keskitymme lähdeaineistojen saatavuuteen, emme lähdeaineistojen laatuun sinänsä. Meitä kiinnosti se, miten hyvin kirjastot omilla kokoelmillaan pystyvät tukemaan väitöskirjan valmistumista. Erityisesti kiinnitimme huomiota siihen, missä määrin käytetyt lähteet olivat jo saatavilla elektronisessa muodossa. Tutkimme myös, onko eri aineistotyyppien tai eri ikäisen aineiston saatavuudessa eroja. Lisäksi halusimme saada selville, tukeutuvatko väittelijät yhtä paljon omien kirjastojensa kokoelmiin erityyppisissä yliopistoissa ja onko väitöskirjojen lähdeaineistojen saatavuudessa eroja näiden kahden yliopiston kirjastojen välillä.

Tarkastelimme viiden Tampereen yliopistossa ja viiden Turun kauppakorkeakoulussa vuosina 2005 – 2006 valmistuneen kauppa- tai hallintotieteiden alaan kuuluvan väitöskirjan lähdeaineistoja. Väitöskirjojen lähteet olivat hyvin saatavilla kummankin kirjaston kokoelmista. Tampereen yliopistossa 75 % ja Turun kauppakorkeakoulussa peräti 84 % kaikista käytetyistä lähteistä oli saatavilla oman kirjaston kautta. Tulos on samansuuntainen, kuin mitä aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu. Tohtoriopiskelijat yleensä tukeutuvat oman yliopistokirjastonsa kokoelmiin ja käyttävät paikallisesti saatavilla olevia tietolähteitä. Tämä näkyy selvästi väitöskirjojen lähdeluetteloissa. Yliopistokirjastojen kokoelmilla on keskeinen rooli tohtoriopinnoissa ja väitöskirjan valmistumisessa, vaikka se joskus saattaa jäädä huomiotta.

Elektronisessa muodossa suuri osa lähteistä

Merkittävää tutkimustuloksissamme on se, miten suuri osa väitöskirjojen lähteistä oli jo saatavilla elektronisessa muodossa, Turun kauppakorkeakoulussa jopa lähes puolet lähteistä. Pelkästään painettuna saatavilla olevien lähteiden määrä oli Tampereen yliopistossa 38 % ja Turun kauppakorkeakoulussa vain 33 % koko lähdeaineistosta, mikä on vähemmän kuin esim. Texasin yliopistossa (University of Texas at Austin, ks. Fuchs et al. 2006) vuosina 1997 ja 2002 tehdyssä tutkimuksessa, jossa näin selvää siirtymää painetusta aineistosta elektroniseen ei vielä ollut nähtävissä.

Erityisen hyvää elektroninen saatavuus oli artikkeleiden osalta. Tieteellisten aikakauslehtien saatavuus on Suomessa 2000-luvulla parantanut huomattavasti, kun kirjastot ovat hankkineet elektronisia aineistoja konsortioina. Tämä näkyi myös tutkimiemme väitöskirjojen lähdeaineistoissa. Kun kokonaisuutena kaikkien julkaisutyyppien saatavuus omassa kirjastossa oli 80 %, artikkeleiden saatavuus oli peräti 89 %. Väitöskirjojen lähteinä käytetyistä artikkeleista oli oman kirjaston kokoelman kautta saatavilla Tampereen yliopistossa 81 % ja Turun kauppakorkeakoulussa 91 %. Elektronisesti saatavilla oli 68 % Tampereen yliopiston ja 79 % Turun kauppakorkeakoulun väitöskirjoissa käytetyistä artikkeleista. (Ks. Kuvio 1.) Pelkästään painettuna saatavilla olevien artikkelien osuus oli kummassakin yliopistossa enää hieman yli kymmenen prosenttia.



Väitöskirjojen lähteinä käytettyjen artikkelien saatavuus Tampereen yliopistossa ja Turun kauppakorkeakoulussa.

Sekä kaikkien lähdetyyppien että erityisesti artikkeleiden saatavuus elektronisesti oli Tampereella ja Turussa parempi kuin vuonna 2001 Georgian yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa, jossa vain 31 % tutkitusta lähdeaineistosta oli saatavilla elektronisesti (ks. Smith 2003). Artikkeleiden saatavuus elektronisessa muodossa oli tutkimuksessamme myös parempi kuin Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 2003 julkaistujen väitöskirjojen lähdeaineistossa, jossa artikkeleista oli saatavilla elektronisessa muodossa vain 55 % (ks. Muhonen 2005). Elektronisesti saatavilla olevien aineistojen selvä näkyminen sekä Tampereen yliopiston että Turun kauppakorkeakoulun väitöskirjojen lähteissä kuvaa paitsi sitä, että tutkijat ovat jo oppineet käyttämään e-aineistoja myös sitä, että nämä yliopistokirjastot ovat onnistuneet hankkimaan sellaisia elektronisia aineistoja, jotka hyödyttävät omissa yliopistoissa tehtävää tutkimusta.

Tohtoriksi ei valmistuta ilman kirjastoja

Tarkastelemiemme väitöskirjojen käytetyin lähdeaineisto oli artikkelit. Kaikista lähteistä 54 % oli tieteellisissä aikakauslehdissä ja 10 % toimitetuissa teoksissa julkaistuja artikkeleita. Suurin osa lähteistä oli myös varsin uusia, 1990- ja 2000-luvulla julkaistuja. Vain vajaa kolmannes oli tätä vanhempaa aineistoa. Tutkimuksemme perusteella kauppa- ja hallintotieteiden väitöskirjoissa painopiste näyttää olevan uudessa lähdeaineistossa. Tutkimuksemme myös vahvistaa käsitystä, että mainituilla aloilla artikkelit ovat tutkimustulosten keskeisin julkaisukanava. Tutkimuksemme tuloksia on kuvattu tarkemmin Signum –lehdessä julkaistussa artikkelissa (ks. Nygren et al. 2008).

Mielenkiintoista oli vertailu kahden yliopiston välillä. Vaikka väitöskirjojen lähdeaineistot olivat hyvin saatavilla molempien yliopistojen kirjastoissa, Turun kauppakorkeakoulussa väitöskirjojen lähdeaineisto oli paremmin saatavilla oman kirjaston kokoelmista kuin Tampereen yliopistossa. Turussa tehdyissä väitöskirjoissa viitattiin myös keskimäärin useampiin lähteisiin kuin Tampereen väitöskirjoissa. Pienemmän, omalla aihealueelle erikoistuneen yliopiston tohtoriopiskelijat saattoivat siis tukeutua oman yliopistokirjastonsa kokoelmiin enemmän kuin ison monitieteisen yliopiston tohtoriopiskelijat.

Tarkastelumme lähtökohtana oli kirjastojen vaikuttavuuden osoittaminen tuomalla esiin kokoelmien näkyvyys väitöskirjoissa. Yliopistomaailmassa kirjastojen vaikuttavuutta voi olla joskus vaikea osoittaa, koska kirjastot eivät tuota tutkintoja eivätkä ole tutkimusta tekeviä laitoksia. Kirjastojen vaikuttavuudelle onkin ominaista yhteisvaikutteisuus, ts. myös kirjastojen vaikuttavuus tulee esiin ainelaitosten ja tiedekuntien oppimis- ja tutkimustuloksissa. Tarkastelumme osoittaa selvästi, että kirjaston kokoelmat ovat väitöskirjatutkimuksen keskeinen resurssi. Koska tohtoriopiskelijat eivät suinkaan viittaa väitöskirjoissaan kaikkeen kirjaston kautta hakemaansa ja lukemaansa aineistoon, niin tosiasiassa kirjaston kokoelmien merkitys väitöskirjatutkimukselle on vielä suurempi, kuin mitä lähdeanalyysilla voidaan osoittaa. Ilman kirjastoa ja sen hankkimia tietoaineistoja tohtoriksi tuskin valmistutaan. Tähän olettamukseen voi päätyä, kun tarkastellaan väitöskirjojen lähdeaineistoja ja niiden saatavuutta oman kirjaston kokoelmista.

Teksti:
Mirja Iivonen, dosentti, ylikirjastonhoitaja, Tampereen yliopiston kirjasto
Ulla Nygrén, kirjasto-tietopalvelunjohtaja, Turun kauppakorkeakoulun kirjasto-tietopalvelu
Anu Valtari, informaatikko, Turun kauppakorkeakoulun kirjasto-tietopalvelu
Tanja Heikkilä, kirjastoamanuenssi, Tampereen yliopiston kirjasto


ACATIIMI 4/08 tulosta | sulje ikkuna