3/08

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

    Siiri (10 v) ja Viivi (8 v) Saikkonen ovat tyytyväisiä Lasten yliopiston luentoihin “erityisesti siihen, että saivat koskettaa Marsin palasta. Monien muiden lailla myös Siiriä yliopisto- opinnot kiinnostavat. “Lasten yliopisto on hyvä juttu, koska aion mennä opiskelemaan opettajaksi “ ehkä opettajien opettajaksi yliopistoon. Kai sitä voisi tehdä vain puolet päivästä? Ajattelin perustaa myös kampaamon ja siihenkin työhön pitäisi ehtiä.”, pohtii Siiri. Viivi puolestaan on hivenen kriittinenkin: “Lasten yliopiston ilmoitus lupasi liikaa, sillä ei se professori tiennyt varmasti, onko Marsissa ollut elämää. On siellä voinut olla jotain alkueläimiä. Mutta kukaan ei ole ihan varma. Sitä pitää vielä tutkia.” Tytöt pitivät yliopiston meininkiä positiivisena, kun opiskelijat viittasivat ahkerasti. “Se partaveikko oli myös hauska. Se ajatteli ryhtyvänsä isona Marsin sotavaltiaaksi!”

     

    Innostuneita opiskelijoita vapaaehtoisesti luennolla!

    Miksi ameba on yksisoluinen? Miksi virukset ovat pienempiä kuin bakteerit? Miksi valkosolut syövät bakteereita? Onko Marsista löytynyt bakteereja? Mihin avaruus päättyy ja mitä sen jälkeen tulee? Mitä mustan aukon takana on? Huhtikuun jokaisena lauantaina kysymykset sinkoilivat Turun yliopiston suurimmassa luentosalissa, jossa täysi salillinen innostuneita opiskelijoita haki oppia bakteereista, tähtitieteestä, Kalevalasta ja paikallishistoriasta. Lasten yliopisto houkutteli paikalle joka kerta 400- 500 kouluikäistä opiskelijaa, jotka saivat osallistumismerkinnän luentopassiin. Lasten yliopiston avannut rehtori Keijo Virtanen kehotti opiskelijoita säästämään luentopassin, koska merkinnöistä voi olla hyötyä 10 vuoden kuluttua Turun yliopiston opiskelijoiksi palatessa.

    Turun yliopiston professorit luennoivat Lasten yliopistossa 7-10-vuotiaille lapsille tieteestä ja yrittivät vastata vaikeimpiinkin kysymyksiin. Luennoilla lapsille selvisi, että täysin varmoja tai lopullisia vastauksia ei ole. Bakteerien elämästä luennoinut professori Pentti Huovinen oli luentoassistenttiensa kanssa erimielinen siitä, mikä on maailman vaarallisin bakteeri; eikä avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojakaan osannut ihan varmasti kertoa, onko Marsissa joskus ollut elämää. Muut Lasten yliopistossa luennoineet professorit olivat Sammon salaisuutta valottanut Kaisa Häkkinen sekä Hannu Salmi, jonka aiheena oli Turun palo. Lasten yliopistoon kuuluu myös Seilin saarella kesäkuussa järjestettävä tiedeleiri.

    Idean Turkuun tuoneen yliopiston viestintäjohtajan Maija Palonheimon mukaan Lasten yliopiston tarkoituksena on herättää kiinnostus tieteeseen, innostaa ihmettelemään sekä tutustuttaa koululaiset yliopistoon ja tutkijan työhön. Saksasta tuotu idea on otettu Turussa hyvin vastaan ja on toivottu sen levittämistä myös muualle Suomeen. Palonheimo haluaa tarjota nuorille opiskelijoille positiivisia kokemuksia yliopistosta jo ennen pääsykokeita, joka useimmille on edelleen ensimmäinen käynti yliopistolla.

    Lasten yliopistossa luennoille osallistuvat vain lapset, joten he tietävät luennon jälkeen vanhempiaan enemmän. Jos vanhemmat eivät ymmärrä kaikkea vielä kotimatkalla, voi luennot katsella jälkeenpäin netistä. Lapset olivat tilanteesta innoissaan ja moni esittelikin “yliopistoaan” luennon jälkeen isälle tai äidille ylpeänä. Professori Valtaojan mielestä Lasten yliopiston idea on mainio, koska lapsilla pitää olla urheilu- ja musiikkiharrastusten ohella mahdollisuus myös tietoon perustuviin harrastuksiin. – “Penskat voisi joskus kuljettaa jonnekin muuallekin kuin balettitunneille ja lätkätreeneihin”, Valtaoja naurahti.

    Yleisöään Lasten yliopiston professorit pitävät erityisen aitona ja rehellisenä. Huovinen kuvailee opiskelijoitaan “teräviksi, analyyttisiksi ja lahjomattomiksi”. Valtaojan mukaan yleisö on vaativa, “koska seitsemänvuotiasta ei niin vain huijata!” Kumpikaan ei pelännyt lasten kiperiä kysymyksiä ja he uskalsivat myös tunnustaa, etteivät kaikkein visaisimpiin kysymyksiin osanneet vastata. Ja kysymyksiä riitti. Puolen tunnin luennon jälkeen oli kysymyksille varattu toinen puolituntinen. Joka toinen käsi nousikin jokaisen luennon jälkeen pystyyn, eikä kaikkia kysymyksiä millään ehditty esittää.

    Äideille ja isille parkki

    Turun yliopiston tieteentekijät oli mukana yliopiston viestinnän kanssa suunnittelemassa Lasten yliopistoa. Luentojen ajaksi lapset jättivät vanhempansa “äiti- ja isiparkkiin”, jonne “Päivystävät tieteentekijät” järjestivät tuoreimpaan tutkimukseen pohjautuvia tietoiskuja siitepölytiedotteista, tietoturvasta, kemiasta, Conan O’Brienin huumorista, hometalojen tutkimisesta, hoitotieteestä, Kevon luonnosta sekä geenimuuntelusta.

    Kevään luennoilla tutkijan työstä annettiin lapsille realistinen kuva pitkäjänteisenä työnä, jossa tulokset eivät näy käden käänteessä. Lapsia kannustettiin ihmettelemään, tutkimaan ja ottamaan itse selvää asioista. Luentosalissa kuultiin riemunkiljahduksia professori Huovisen esitellessä tohtorinmiekan: “Tohtoriksi väittelevät tytötkin saavat promootiossa tällaisen miekan.” Myös professori Valtaoja houkutteli oppilaitaan luonnontieteiden pariin: “Muistakaa, että te voitte isona alkaa tutkia avaruutta ja vaikka etsiä, onko siellä Marsissa niitä marsilaisia!”

    Teksti: Minna Jokela

    Lisätietoja:
    www.lastenyliopisto.fi