Innovaatioita ei voi komentaa

Tieteen perusrahoitus suuremmaksi ja vähemmän byrokraattisia innovaatiohankkeita, niin tutkimus voi kääntää Suomen nousuun. Tämä oli Professoriliiton ja Tieteentekijöiden kevätseminaarin viesti pääministerille.

Ymmärrän, että luottamus tiedeyhteisön ja hallituksen välillä on heikentynyt. Kipeät säästöpäätökset on nyt kuitenkin tehty, pääministeri Juha Sipilä vakuutti Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton kevätseminaarissa Pörssitalossa.

Provokatiivisesti Oy Suomen Yliopisto Ab:ksi nimetyssä seminaarissa Sipilä kutsui tiedeyhteisöä yhteistyöhön hallituksen kanssa "hakemaan keinoja kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi".

Täysi salillinen yliopistoväkeä sekä liittojen keskeisten sidosryhmien edustajia kuunteli pääministerin viestiä kohteliaasti mutta varautuneesti: miten yliopistot voisivat nyt tuottaa kasvua ja kilpailukykyä, kun tutkimukselta ja koulutukselta on juuri leikattu rajusti?

Puheessaan Sipilä kiepautti asetelman hieman toisin kysymällä, miksi takavuosien "poikkeukselliset lisäinvestoinnit osaamiseen ja tutkimukseen" eivät ole taipuneet sellaiseksi talouskasvuksi, joka olisi pelastanut Suomen nykyiseltä lamalta.

Sipilän mukaan aikavälillä 2005-2010 Suomen Akatemian myöntövaltuudet kasvoivat 175 miljoonasta eurosta 360 miljoonaan euroon, ja vastaava kehitys tapahtui Tekesin osalta. Tavoite oli monipuolistaa talouden toimialarakennetta siltä varalta, että Nokia-klusterin voima hiipuu. Perinteisen metsätalouden uudistuksissa onnistuttiin, mutta muuten ei.

- Toimialarakenne on edelleen kapea ja Suomessa toimivan teollisuuden ja tuotannon kilpailukyky on heikko, Sipilä listasi.

- Tiedeyhteisöltä odotan esityksiä instituutioiden ja sellaisten käytäntöjen uudistamiseksi, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että viime vuosikymmenen tutkimus- ja innovaatiopolitiikka ei ole täyttänyt sille selvästi asetettuja tavoitteita.

"Yliopistoko syyllinen?"

Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämeri huomautti, että yliopisto on suoriutunut perustehtävässään eli tutkimuksessa ja opetuksessa melkoisen hyvin.

- Enemmän katsoisin elinkeinoelämän suuntaan, onko siellä tapahtunut uudistuksia ja investointeja? Ei kai Suomen talouskehitys voi olla ainoastaan yliopistojen hartioilla, Hämeri tiivisti.

Sipilän kokema huoli innovaatiorahoituksen tuottamattomuudesta kuitenkin otettiin myös vakavaan pohdintaan.

- Hanke- ja projektiruletti on mennyt liian pitkälle, Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalainen sanoi.

Hän arveli, että ehkä sen takia raha, jota pääministerin mukaan on lisätty, ei ole ollut niin tuottavaa.

Varmasti latteita tuloksia EU-hankkeissa

Innovaatiorahoitus ei oikeastaan ole kovin innovatiivista, luennoi Jukka Corander, joka protestiksi hallituksen tiedeleikkauksille on loikannut Helsingin yliopistosta pääosaksi ajastaan professoriksi Oslon yliopistoon.

- Jos Einstein olisi ollut innovaatiorahoituksen armoilla, hänen suuret läpimurtonsa olisivat ehkä jääneet tekemättä. Ennen niitä hän teki yli kymmenen vuotta kovan luokan perustutkimusta.

Corander moittii kilpailtua tutkimusrahoitusta siitä, että tutkijoiden resursseja ja aikaa kuluu hakemusrumbaan, joka kuitenkin tuottaa toivotun tuloksen vain harvoille.

- Suomessa tieteen perusrahoitus on liian matala verrattuna Tanskaan ja Hollantiin, ja nämä maat pärjäävät tieteessä huomattavasti paremmin kuin Suomi.

Läpimurrot tulevat Coranderin mukaan usein yllättävistä suunnista, ja todellinen tutkimus on sitä, ettei täsmälleen tiedetä, mitä ollaan hakemassa.

EU:n tiederahoituksen puiteohjelmissa FP6, FP7 ja Horisontti 2020 tämä periaate on päälaellaan.

- Tutkimusaiheet on etukäteen määritelty hyvin pitkälle. Ne, jotka saavat rahoituksen, sitoutuvat tuottamaan täsmälleen määritellyt tutkimustulokset. Mikäli näin ei käy, rahoitusta joudutaan maksamaan takaisin EU:lle, Corander kuvailee.

- Niinpä tutkijat eivät uskalla ottaa riskejä ja tehdä tutkimusta, jolla oikeasti on potentiaalia läpimurtoihin.

Vastakkaiseksi esimerkiksi Corander nosti Euroopan tiedeneuvoston ERC:n tutkimusrahoituksen, jossa valitut huippututkijat saavat itse määritellä, mitä tutkivat.

Projektimaailma mennyt liian pitkälle

Pääministeri Sipilä sanoi olevansa hyvin pitkälle samaa mieltä Coranderin ydinviestin kanssa, että yliopistojen pitäisi unohtaa innovaatiot ja keskittyä kovan luokan perustutkimukseen pitkällä aikajänteellä.

- Meidän pitää kuitenkin myös uskaltaa tehdä päätöksiä sen eteen, että soveltavaa tutkimusta voidaan tehdä yhdessä yritysten kanssa, Sipilä sanoi.

- Mutta luulen, että painopistettä on siirretty hiukan liikaa siihen suuntaan. Kyllä tämä (Coranderin) viesti on varmasti oikea ja totta.

Myös puheessaan Sipilä sanoi, että hanke- ja projektimaailma on mennyt liian pitkälle.

- Pitäisikö meidän kohdistaa merkittävämpi osa rahoituksista suoraan yliopistossa toimiviin huippututkimusyksiköihin; luottaa teidän tutkijoiden, professoreiden ja yliopiston kykyyn arvioida tutkimuksen relevanssia ja mitata onnistumista pidemmällä aikaperspektiivillä ja suurempina kokonaisuuksina kuin nyt?

Sipilän mukaan esimerkiksi terveystieteissä Ruotsi tukee merkittävillä summilla suoraan kansallisia huippututkimusyksiköitä.

- Suomen osalta ensimmäinen merkittävä askel tähän suuntaan oli hallituksen kehysriihessä tekemä rahoituspäätös genomikeskuksen ja biopankkikokonaisuuden sekä kansallisen syöpäkeskuksen rahoittamiseksi, Sipilä sanoi.

Yhdysvalloissa notkeampaa tiedettä

Yhdysvalloissa notkeampaa tiedettä Professori Anu Kantola Helsingin yliopistosta harmitteli, että Suomessa tieteen rahoitus ottaa mallia byrokraattisesta, tarkkoja suunnitelmia ihannoivasta ja epävarmuutta kavahtavasta EU:sta.

- Akatemiahakemuksiin on tullut tavaksi kirjoittaa neljän viiden vuoden päässä odottavien artikkeleiden nimet ja julkaisijalehdet.

Kantolan mukaan Yhdysvalloissa tieteen rahoitus on enemmän yksityisten säätiöiden ja yliopistojen hallussa eikä valtiollinen tiedebyrokratia ole niin määräävää kuin Euroopassa.

- Jenkeissä tiede on monimuotoisempaa, luovempaa ja mutkattomampaa. Professoreilla on vahvempi asema: he voivat tutkia ja kirjoittaa rauhassa ja rakentaa joustavammin tutkimuskeskuksia, Kantola sanoi.

1990-luvulla tutkimusrahaa Kantolan mukaan kaadettiin miljardikaupalla strategisen huippuosaamisen keskittymiin, jotka tosiasiassa olivat suurimpien yritysten muodostamia yritysryppäitä. Tulokset jäivät vaatimattomiksi; suuryritykset imuroivat julkista rahaa ja käyttivät sen tehottomasti.

- Elinkeinoelämä kampanjoi nytkin sen puolesta, että yliopiston rahoituksesta lohkaistaisiin yhä suurempi osa yritystoiminnan elvyttämiseen, Kantola harmitteli.

Teksti Antti Kivimäki
Kuvat Milla Talassalo

Voiko väen vähentämisen hoitaa hyvin?

Turun yliopistossa päätettiin käyttää lihavina vuosina taseeseen kertynyttä ylijäämää niin, että irtisanomisia ei tarvinnut tehdä lainkaan.

- Halusimme säilyttää työrauhan: pitää ihmiset työvireessä ja motivoituneina. Jos olisimme lähteneet irtisanomisten tielle, työrauha olisi mennyt, palvelujohtaja Päivi Mikkola Turun yliopistosta kertoi.

Noin kymmenen miljoonan euron säästötarve olisi tarkoittanut noin 180-200 henkilötyövuoden vähennystä.

Mikkola korostaa, että tasetta voi hyvin käyttää puskurina, mutta ei loputtomiin.

- Voimme käyttää tasetta vuosina 2016 ja 2017 ja jonkin verran vuonna 2018. Sitten organisaatio pitäisi olla trimmattu siihen malliin, että se kestää leikkaukset.

Turun yliopiston henkilökunnasta kymmenen prosenttia eläköityy viiden vuoden aikana, ja kolmenkin vuoden aikana, kun tasetta käytetään, eläköityy 150 henkeä. Osa viroista jätetään täyttämättä.

Lisäksi yliopisto pyrkii luomaan työpaikkoja siirtämällä akateemista henkilökuntaa esimerkiksi erikoistumiskoulutukseen ja koulutusvientiin.

Turku on yliopistoista ainoa, joka on taseella välttänyt irtisanomiset.

Itä-Suomen yliopiston henkilöstöjohtaja Jouni Kekäle korosti, että eri yliopistoissa lähtötilanteet ovat erilaisia.

- Meillä on hiljan fuusioitu kaksi keskikokoista yliopistoa. Tuplahallintoa ja toisiaan täydentäviä tieteenaloja on aika paljon, ja sitä lähdettiin rationalisoimaan.

Kekäleen mukaan taseen käyttäminen leikkausten sijaan olisi tarkoittanut tuplahallinnon pyörittämistä vielä kymmenen vuotta.

Yhteistoiminta-asiamies Harri Hietala työ- ja elinkeinoministeriöstä toivoi, että yliopistoissa toimittaisiin enemmän yhteistyössä ja vältettäisiin ikävät irtisanomisiin johtavat tilanteet.

Tutkijatohtori Anu Hakonen on tutkinut Nokian Bridge-ohjelman toimivuutta. Hänen mukaansa organisaatiot satsaavat liian vähän jäljellejääneiden ja esimiesten tukemiseen.

Yleisön joukosta Helsingin yliopiston henkilöstöjohtaja Kira Ukkonen korosti, että Helsingin yliopistossa on mietitty paljon irtisanottujen tukea, ja tätä varten on ostettu palveluita ulkopuoliselta yritykseltä.

Antti Kivimäki

Juupas, eipäs yliopistoleikkaukset

Seminaaripäivän päätti keskustelu yliopistojärjestelmästä Suomen parhaaksi. Keskustelu meni kuitenkin poliitikkojen väittelyksi rahoitusleikkauksista.

Kansanedustaja Sanna Lauslahti (kok) väitti, että hallituksen kehyspäätökset neutralisoivat aiemmin tehdyt leikkaukset.

- Nyt on kyllä jotain Stubbin laskuoppia, vastasi Outi Alanko-Kahiluoto (vihr).

Edellisen hallituksen kaudella kaksi vuotta opetusministerinä toiminut Krista Kiuru (sd) katsoi, että nykyhallitus on kiinnostunut yliopistoista vain eurojen ja ohjauskirjeiden muodossa.

- Kukaan ei pääse karkuun rahoitusleikkauksia. Yliopistoindeksiä on leikattu ja jäädytetty myös edellisen hallituksen aikana, muistutti Lauslahti.

- Säästöt jo viime kaudella olivat liikaa, myönsi Kiuru. OKM:n ehdotusta yliopistojen uudeksi rahoitusmalliksi ja siinä tehtävää strategisen rahan osuuden kasvattamista kannatti vain Lauslahti. Rahoitusmalliesitys jäi pöydälle valtioneuvostossa 21. huhtikuuta.

Kirsti Sintonen

• Painetussa lehdessä sivu 26