Henkilöstö suhtautuu strategiapöhinään
ristiriitaisesti
Osa henkilöstöstä kokee strategiapöhinän
tulemisen yliopistoon myönteisenä
ja osa kielteisenä. Kielteinen suhtautuminen
vaikeuttaa strategian käytännön
toteuttamista. Virallisessa strategioinnissa
olisi paljon parantamisen varaa.
Sanna Nokelainen havaitsi väitöstutkimuksessaan
strategioinnin kehittymisestä
asiantuntijaorganisaatiossa kokemusten
strategiapöhinän tulemisesta taloon olevan
ristiriitaisia. Organisaation ylimmässä
johdossa strateginen johtaminen näyttäytyy välttämättömänä,
jotta organisaatio selviäisi kiristyvässä
kansainvälisessä kilpailussa.
- Johdon tasolla suhtaudutaan managerialismiin
eli johtamisvaltaisuuteen myönteisesti, sillä se antaa
valtuutuksen toiminnan kontrolloimiseksi. Mittausja
palkitsemisjärjestelmät ovat oivia tapoja lisätä johdon
otetta organisaation toiminnasta. Samoin keskeiset
resurssikontrolloijat korostavat managerialistista
johtamista, Nokelainen esittää. Nokelaisen väitöskirja
strategiapöhinän tulemisesta taloon tarkastettiin helmikuussa
Tampereen teknillisellä yliopistolla (TTY).
Alemmilla tasoilla kokemukset strategiapöhinän
tulemisesta taloon osittain jakautuvat. Yhtäältä sitä
pidetään tervetulleena tieteellistä julkaisutoimintaa
ja esimerkiksi markkinavetoistumista valtuuttavana
ilmiönä.
- Henkilöt, jotka arvostavat strategiapöhinän korostamia
toimintoja, kokevat sen tuovan arvostusta
omalle toiminnalleen.
Toisaalta se nähdään enemmänkin hallitsemiseen
tai ylivaltaan pyrkivänä toimintana. Toimintaa ohjaavat
johtamis- ja tietojärjestelmät sekä koettu "koneistuminen"
lannistavat osaa henkilöstöä.
- He ovat saattaneet aiemmin kokea työnsä arvokkaaksi
sinällään. Uusien mittareiden mukaan se
ei sitä välttämättä olekaan, tai he eivät koe sen olevan.
He eivät ole tulleet yliopistolle kuitenkaan tuottaakseen suoritteita vaan esimerkiksi vaikuttaakseen
yhteiskuntaan tai globaaleihin ilmiöihin. Strategiapöhinän
keskellä he ovat hämmentyneitä ammattiidentiteetistään.
Hämmennys ja lannistuneisuus eivät
ole hyvä perusta luovuudelle.
Myös organisaation ulkopuolisilla käytännöillä on
strategiointia merkittävästi ja lisääntyneesti ohjaava
vaikutus. Yhteiskunnalliset diskurssit näyttäytyvät
voimakkaina, kuten kilpailudiskurssi ja muutosdiskurssi.
Organisaation resurssikontrolloijat, erityisesti
opetus- ja kulttuuriministeriö, ovat keskeisiä strategiavaikuttajia.
- Ulkopuolelta tulevia viestejä tulkitaan esimerkiksi
niin, että organisaatiossa ja sen toimintaympäristössä
pidettäisiin opetusta toisarvoisena toimintana.
Tähän johto ei kuitenkaan pyri. Miksi koetaan,
että opetusta ei arvosteta? Mitä ilmeisimmin viestit
opetuksesta koetaan ristiriitaisiksi ja vahvemmaksi
se, joka vihjaa opetuksen vähättelemisestä.
Tiukka kontrolli ei toimi
Osa henkilöstöstä kokee strategiadokumentin ja sen
arvojen sekä arjen toiminnassa näyttäytyvien arvojen
välillä vallitsevan ristiriita. Sanna Nokelainen huomasi,
että strategiaa pidetään juhlapuheena toiminnan
ja arkitodellisuuden ollessa käytäntöjen - erityisesti
järjestelmien - määrittämää.
- Tulosjohtaminen, mittaus- ja palkitsemisjärjestelmät
antavat strategiadokumenttia vahvempia
viestejä siitä, mitä oikeasti tulisi tehdä, Nokelainen
huomauttaa.
Nokelainen korostaa, että järjestelmien viestien ja
strategiadokumentissa kuvattujen arvojen tulisi olla
organisaation arkitoiminnan kanssa yhteneväisiä.
Niiden tulisi selkeästi ja ymmärrettävästi ohjata eli
tukea käytännön toimintaa.
- Nyt henkilöstöllä menee paljon aikaa viestin
tulkintatyöhön ja stressaantumiseen viestin epäselvyydestä
- kuten siitä opetuksen arvostamisesta. He
pohdiskelevat, mitä kukin viesti tarkoittaa, ja mitä se
tarkoittaa juuri minulle. Sitä pohdiskelua tapahtuu
seminaarien tauoilla ja kahvipöydissä, ja se vaikuttaa
osaltaan kokemuksiin strategiapöhinästä.
Strategialle tulisi pyrkiä johdon ja henkilöstön
kanssa yhdessä luomaan yhteisesti jaettuja merkityksiä.
Muuten niille voi syntyä spontaanisti organisaation
kannalta epäedullisia merkityksiä.
- Virallinen strategia olisi parempi muodostaa
dialogissa yhteisön kanssa. Yhteisön jäsenille tulisi
vähintään antaa mahdollisuuksia osallistua sen laatimiseen.
Johtamisen tulisi olla sallivaa ja strategioinnin
muuta kuin ylhäältä tuotetuksi koettu itsevaltainen
hallintotapa.
- Tiukka kontrolli ei tunnu toimivan eikä tunne
siitä, että palvelee järjestelmiä. Nyt osa henkilöstöstä
kokee palvelevansa hallintoa sen sijaan, että hallinto
tukisi organisaation tehtävien toteuttamista.
Ihmiset johtamisen keskiöön
Nokelainen toteaa, että etenkin keskijohdon osallistaminen
sekä viralliseen strategiointiin että siihen
liittyvään tulkintatyöhön on tärkeää. Muuten he
saattavat yksipuolistaa viestinviejien ja tulkkien rooleissaan
johdon viestejä.
- Keskijohto vie strategiaa eteenpäin ja toteutettavaksi
laitostasolla. Keskijohdonkin johtamisen
keskiössä pitäisi yliopistoympäristössä olla enemmän
ihmiset kuin asiat. Tulisi johtaa ihmisiä ja antaa heille
mahdollisuudet tehdä parhaansa. Tärkeisiin johtamisen
paikkoihin ei pitäisi rekrytoida akateemisten ansioiden
vaan johtamisosaamisen perusteella.
Organisaation identiteetin muutoshanke ilman
yhteisten merkitysten rakentamisprosessia saattaa
vieraannuttaa organisaation jäsenten lisäksi myös
sidosryhmiä. Toisin kuin ehkä luulisi, ulkoiset sidosryhmät
eivät välttämättä koe strategiapöhinän tulemista
taloon ainoastaan myönteiseksi asiaksi.
- TTY:llä ovat esimerkiksi huomattavasti lisääntyneet
julkaisut kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä.
Samaan aikaan, kun niiden painoarvo on noussut
tulosohjauksessa. Jos - osin perustellusti - kansainväliseen
tieteelliseen julkaisemiseen ryhdytään satsaamaan
yhä enemmän, mitä se tarkoittaa tekniselle
yliopistolle? Se on aiemmin ollut vahvasti teollisuuden
korkeakoulu. Mitä se tarkoittaa kumppanuudelle
elinkeinoelämän kanssa?
Sanna Nokelainen
- syntynyt vuonna 1976, kotoisin Forssasta
- tekniikan tohtori, 2016, Tampereen teknillinen
yliopisto
- teollisuustalouden lehtorina TTY:llä
2009–2014
- tuotantotalouden englanninkielisen tutkinnon
kansainvälinen koordinaattori TTY:llä
2006–2009
- teollisuustalouden laitoksella TTY:llä tutkijana
2003-2006
- asuu Lempäälässä, aviopuoliso ja kolme
alakouluikäistä lasta
- toimii sihteerinä Tampereen Teknillisessä
Seurassa
- lenkkeilee, käy kuntosalilla, harrastaa vintagea
monin tavoin
- Painetussa lehdessä sivu 35
|