Helsinki-aloite monikielisen tieteellisen viestinnän puolesta

Tasapainoinen monikielisyys tarkoittaa tutkimustoiminnan eri osa-alueilla esiintyvien viestinnällisten tarpeiden huomioon ottamista, mukaan lukien kaikki näiden tarpeiden täyttämiseen tarvittavat kielet (Sivertsen 2018). Tieteellisen viestinnän monikielisyyden Helsinki-aloitteen tarkoitus on kannustaa tutkimustiedon välittämistä tiedeyhteisöä laajemmalle yleisölle, tukea monikielisen julkaisutoiminnan mahdollistavia kansallisia julkaisukanavia ja edistää monikielisyyttä tutkimuksen arviointi- ja rahoitusjärjestelmissä.

Taulukko 1

Suomalaisten yliopistojen tutkijat julkaisivat vuosina 2016—2017 tieteellisiä, ammatillisia ja yleistajuisia artikkeleita ja kirjoja yli 30 eri kielellä. Yleisimpiä julkaisukieliämme ovat englanti ja suomi. Kaikista yliopistojen tuottamista julkaisuista englanninkielisten osuus on 70 %, suomenkielisten 26 %, ruotsinkielisten 2 % ja muiden julkaisukielten osuus on 2 %. Vaikka englannista on tullut tieteen kansainvälinen valtakieli, tiedettä priorisoidaan, rahoitetaan, hallinnoidaan, tehdään, viestitään, tulkitaan, sovelletaan ja opetetaan tietyissä yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa konteksteissa, joissa puhutaan ja kirjoitetaan useita eri kieliä. Mikään kieli ei yksin riitä tieteen kieleksi.

Tutkimustiedon välittäminen tiedeyhteisöä laajemmalle yleisölle on tärkeä väylä yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Sekä luonnon- että ihmistieteissä yli 70 % kaikista vertaisarvioimattomista, ammatillisista ja yleistajuisista artikkeleista ja kirjoista julkaistaan kotimaisilla kielillä (Taulukko 1). Luonnontieteissä ero tiedonvälityksen ja tieteellisten julkaisujen välillä on kuitenkin selkeämpi: lähes kaikki tieteenalan vertaisarvioidut julkaisut ovat englanninkielisiä. Humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla huomattava osa alkuperäistutkimusta käsittelee paikallisesti merkityksellisiä tutkimuskysymyksiä, joiden kohteena on tietty kieli, perinne, kulttuuri tai yhteiskunta. Ihmistieteissä vertaisarvioiduista julkaisuista noin neljännes julkaistaankin kotimaisilla kielillä.

Kansainvälisen ja paikallinen laatu ja vaikuttavuus

Kuvio 1

Tiedepolitiikassa ja -rahoituksessa korostetaan tutkimuksen korkeaa kansainvälistä tieteellistä laatua, vaikuttavuutta ja kilpailukykyä. Kansainväliset julkaisu- ja viittaustietokannat — Web of Science ja Scopus — mittaavat tieteellistä vaikuttavuutta lähes yksinomaan englanninkielisten lehtiartikkelien välisten viittausten perusteella, jättäen huomiotta muut julkaisukielet ja ihmistieteissä tärkeät kirjajulkaisut. EU:n tiedon, tutkimuksen ja innovaatioiden yhteismarkkina-alueella toimiminen, huippututkimuksen tunnistaminen ja tukeminen, ulkomaisten tutkijoiden ja opiskelijoiden määrän lisääminen, kansainvälinen tutkimusyhteistyö, sekä tutkimustiedon välittäminen kansainväliselle asiantuntijayleisölle näyttävät edellyttävän enenevässä määrin englannin käyttöä politiikan, tutkimuksen ja tiedejulkaisujen kielenä.

Euroopan tasolla priorisoidaan kuitenkin entistä vahvemmin myös tieteen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, sekä tutkijoiden ja kansalaisten vuorovaikutusta. Vastuullinen tiede ja tutkimus (RRI) ”edellyttää, että yhteiskunnan eri toimijat (tutkijat, kansalaiset, päätöksentekijät, yritykset, järjestöt, jne.) työskentelevät yhdessä koko tutkimus- ja innovaatioprosessin ajan, jotta prosessi ja sen tulokset entistä paremmin vastaavat yhteiskunnan arvoja, tarpeita ja odotuksia”. Euroopan avoimen tieteen ohjelman tavoitteena on mahdollistaa kansalaistiede, mukaan lukien välitön pääsy tutkimustietoon: ”luoda edellytykset yleisön tieteen ymmärrykselle ja vuorovaikutukselle tutkijoiden kanssa”. Tiedeyhteisön on myös välitettävä tutkimustietoa päätöksenteon tueksi. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tieteen on oltava monikielistä.

Kansainvälistymiseen tähtäävän tiedepolitiikan tavoitteita tulee tasapainottaa suhteessa sekä tieteen yhteiskunnallisiin velvoitteisiin että kansalliseen kontekstiin. Ihmistieteiden tieteellisen julkaisemisen käytänteiden vertailu kahdeksassa Euroopan maassa (Kulczycki et al. 2018) osoittaa, että Pohjois- ja Länsi-Euroopan maat tuottavat suuremman osan vertaisarvioiduista julkaisuistaan englanniksi kuin Keski- ja Itä-Euroopan maat (Kuvio 1). Tutkimuksen kansainvälistymisen tarpeet ja tavoitteet ovat siis eri maissa hyvin erilaiset. Suomalainen tiede erottuu eurooppalaisessa vertailussa erittäin kansainvälisenä. Englannin lisäksi kotimaisilla kielillä julkaiseminen mahdollistaa tieteellisen keskustelun kansallisen tiedeyhteisön sisällä ja edistää tieteen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Samalla kansallisesti kiinnostavista tutkimustuloksista tulee viestiä myös kansainväliselle tiedeyhteisölle.

Monikielinen tieteellinen viestintä edellyttää kotimaisilla ja vierailla kielillä julkaisevien lehtien ja kirjakustantajien elinvoimaista kansallista infrastruktuuria. Sen lisäksi että ne välittävät tutkimustietoa paikalliselle ja kansainväliselle yleisölle, kansalliset lehdet ja kustantajat tukevat paikallisia tiedeyhteisöjä ja edistävät tieteellistä keskustelua paikallisesti merkityksellisistä tutkimuskysymyksistä. Avoimen saatavuuden tulee tukea tieteellisen viestinnän monikielisyyttä, joka mahdollistaa tutkimustiedon tasavertaisen saavutettavuuden.

Monikielisyyden merkitys tulee huomioida myös tutkijanuraa ja tutkimusrahoitusta edistävänä ansiona. Myös muilla kielillä kuin englanniksi julkaistu tutkimus voi olla kansainvälistä ja täyttää korkeatasoisen tutkimuksen kriteerit. Vastuullisen tutkimusmetriikan julkilausumat – DORA ja Leidenin tutkimusmetriikkamanifesti – korostavat, että tutkijan arvioinnissa tulee huomioida myös muut kuin vertaisarvioidut julkaisut sekä paikallisesti merkityksellinen tutkimus. Kotimaisen julkaisemisen arvo tulee tunnistaa sekä asiantuntija-arviointiin että tutkimusmetriikkaan perustuvissa arviointi- ja rahoitusprosesseissa. Tämä koskee niin suoritusperusteista valtionrahoitusta, tutkimuksen arviointia, tutkimusorganisaatioiden sisäisiä rahoitusmalleja, palkkaus-, ylennys- ja rahoituspäätöksiä, kuin myös kansainvälistä ja kansallista hankerahoitusta.

Monikielisyys tutkimuksen ja tiedepolitiikan strategiaksi

Tiede on kansainvälistä ja kansainvälisyys on suomalaisen tutkimuksen peruspilari. Tieteen monikielisyys turvaa paikallisesti merkityksellisen tutkimuksen elinvoimaisuuden ja luo yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tiedepolitiikan ja tutkimuksen arvioinnin järjestelmien tuleekin edistää tasapainoisempaa suhdetta kansainvälisesti laadukkaan sekä paikallisesti merkityksellisen tutkimuksen ja tiedeviestinnän välillä. Tieteellisen viestinnän monikielisyyden Helsinki-aloitteen allekirjoittajat kannattavat, että päätöksentekijät, yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset, tutkimusrahoittajat, kirjastot ja tutkijat noudattavat seuraavia suosituksia.

1. Tue tutkimustulosten levittämistä, jotta yhteiskunta hyötyy niistä täysipainoisesti.

  • Varmista, että tutkijan ansioihin luetaan tutkimustulosten levittäminen tutkimusyhteisöä laajemmalle yleisölle ja vuorovaikutus perinteiden, kulttuurin ja yhteiskunnan kanssa.
  • Varmista, että yhtäläinen pääsy tutkimustietoon on tarjolla useilla kielillä.

2. Huolehdi kansallisista infrastruktuureista, jotka mahdollistavat paikallisesti tärkeän tutkimuksen julkaisemisen.

  • Varmista, että voittoa tavoittelemattomat tiedelehdet ja tieteelliset kustantajat saavat tarpeeksi resursseja ja tukea, jotta laadun varmentamisessa ja tutkimusintegriteetissä voidaan pitää yllä korkeita standardeja.
  • Varmista, että kansalliset tiedelehdet ja tieteelliset kustantajat voivat siirtyä hallitusti ja turvallisesti avoimeen julkaisemiseen.

3. Edistä kielten moninaisuutta tutkimuksen arvioinnissa, arvostamisessa ja rahoittamisessa.

  • Varmista, että asiantuntija-arvioinnissa arvostetaan laadukasta tutkimusta, olipa julkaisukieli tai -kanava mikä tahansa.
  • Varmista, että metriikkaan perustuvissa arviointijärjestelmissä huomioidaan riittävällä tavalla kaikilla kielillä julkaistut artikkelit ja monografiat.

Tieteellisen viestinnän monikielisyyden Helsinki-aloitteen ovat valmistaneet Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV), Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK), Suomen tiedekustantajien liitto, Universities Norway (UHR) ja COST-toimi "European Network for Research Evaluation in the Social Sciences and the Humanities" (ENRESSH). Myös Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry on allekirjoittanut Helsinki-aloitteen.

Organisaatiot ja yksityishenkilöt voivat allekirjoittaa aloitteen osoitteessa www.helsinki-initiative.org.


Kirjoittajat:

Janne Pölönen on Julkaisufoorumin suunnittelupäällikkö, Reetta Muhonen on Suomen Akatemian tutkijatohtori ja Henriikka Mustajoki on avoimen tieteen kehittämispäällikkö.

Kirjallisuus:

Kulczycki, E., Engels, T.C.E., Pölönen, J. et al. (2018), ‘Publication patterns in the social sciences and humanities: evidence from eight European countries’, Scientometrics, 116: 463, https://doi.org/10.1007/s11192-018-2711-0.

Sivertsen, G. (2018) ‘Balanced multilingualism in science’, BiD: textos universitaris de biblioteconomia i documentació, 40, http://dx.doi.org/10.1344/BiD2018.40.25.


teksti Janne Pölönen, Reetta Muhonen & Henriikka Mustajoki

Painetussa lehdessä sivu 40