Sitä kuusta kuuleminen...
Tätä lehteä julkaisevat liitot ovat esittäneet
monin tavoin kritiikkiä meneillään
olevaa yliopistouudistusta kohtaan.
Uudistuksen virallinen päätavoite, yliopistojen
autonomian lisääminen, on hyvä. Ongelmaksi
ovat nousseet aikataulu ja tapa, jolla uudistusta
viedään eteenpäin. Näyttää siltä, että kiireessä
tehdyt muutokset vaikuttavat kielteisesti henkilökunnan
asemaan ja sitä kautta hyvinvointiin.
Yliopistot tavoittelevat entistä autonomisempaa
asemaa suhteessa valtiovaltaan. Saattaa kuitenkin
käydä niin, että autonomian sijaan syntyy
uusi riippuvuus ulkoisiin rahoittajiin. Tästä
on jo merkkejä työajan kohdentamisjärjestelmien
käyttöönotossa. Niitä perustellaan yliopiston
ulkopuolisten tahojen, pääasiassa EU:n ja TEKESin
vaatimuksilla. On ymmärrettävää, että rahoittaja
haluaa tietää, miten rahoitus käytetään.
Ymmärrettävää sen sijaan ei ole se, että myös
niiden, jotka eivät tee työtään tällaisella rahoituksella,
täytyy alistua näihin määräyksiin vastoin
voimassa olevaa tarkentavaa virkaehtosopimusta.
Järjestelmän käyttöönotossa on piirteitä,
jotka eivät ennusta hyvää tulevassa uudessa yliopistossa:
kontrolli ja valvonta lisääntyvät ilman
että niille esitetään muuta tarvetta kuin rahoittajan
käsky. Neuvottelut eivät myöskään ole todellisia
neuvotteluja. Kun tätä täysin aiheellisesti
arvostellaan ja kysytään kriittisiä kysymyksiä,
useissa yliopistoissa työnantaja on melko suoraan
ilmoittanut, että olisi paras lopettaa urputtaminen.
Kuulemisen sijaan siis vaaditaan kuuliaisuutta.
Esimerkki kertoo myös lisääntyvästä vastakkainasettelusta
joidenkin yliopistojen johdon ja
työntekijöiden välillä. Onneksi useissa yliopistoissa
on työajan kohdentamisessa päästy keskustelujen
tuloksena kompromissiin. Nykyiset
säädökset ja sopimukset antavat kohtuulliset
mahdollisuudet henkilöstön kuulemiseen ja sen
osallistumiseen päätöksentekoon–jos niitä halutaan
käyttää. Henkilöstöjärjestöjen keskeinen
tavoite yliopistouudistuksessa on, ettei näitä
mahdollisuuksia kavenneta.
Yliopistouudistuksessa on henkilöstölle ilmoitettu,
että palvelussuhdelajin muuttumisesta
huolimatta henkilöstön edut turvataan ja kaikki
siirtyvät työsopimussuhteeseen entisin eduin.
Nyt kuitenkin työantajaryhmä
on tehnyt ensimmäisen
esityksensä ehtojen heikentämiseksi
kokonaistyöaikasopimukseen.
Esityksestä
on mm. jätetty pois viittaus
1600 tunnin sopimusta
edeltäviin sopimuksiin ja
niiden opetusvelvollisuuskattoihin.
Näin yliopistot
voisivat määrätä opetustuntien
määrän ilman mitään suojaa. Tällainen esitys
ei ole hyväksyttävä. Se myös heikentää luottamusta
muihin tehtyihin lupauksiin ja koko
neuvottelujärjestelmään. Esityksestä on aloitettu
rakentavassa hengessä neuvottelut, jotka jatkuvat
jo kesäkuussa.
Osana opetushenkilökunnan työhyvinvointiselvitystä
OAJ on teettänyt Työterveyslaitoksella
tutkimuksen korkeakoulujen opetushenkilökunnan
jaksamisesta. Yliopistojen lehtoreiden vastauksista
näkyy kuinka motivoituneita ja innostuneita
lehtorit ovat työstään, mutta toisaalta
näkyy myös stressi ja uupumus ja se, että osa ei
enää suhtaudu luottavaisesti tulevaisuuteen
omassa työssään. Lehtorit eivät koe voivansa vaikuttaa
omaa työtään koskeviin yliopiston tason
päätöksiin eivätkä he koe, että yliopisto työnantajana
huolehtisi heidän terveydestään tai hyvinvoinnistaan.
Lähimmän esimiehen ja työyhteisön
kohdalla kokemukset ovat onneksi paljon
myönteisempiä.
Jos yliopistot haluavat jatkossakin henkilöstön
panostavan työhönsä niin kuin se nyt tekee,
neuvottelujen ja osallistumisen on oltava muutakin
kuin muodollista yhteistoimintasopimusten
kirjaimen täyttämistä ja yksipuolisia esityksiä
heikennyksiksi sopimuksiin. Työn hallinta on
tutkitusti yhteydessä työntekijöiden terveyteen
ja keskeinen seikka työn hallinnassa on vaikutusmahdollisuus
työhön. Jos nämä viedään yliopiston
ulkoisten toimijoiden vaatimuksesta tai
yliopiston johdon tavoitteellisen toiminnan tuloksena,
yliopisto saa nykyistä huomattavasti vähemmän
terveet, motivoituneet ja innostuneet
työntekijät.
Kiitos lukijoille tästä lukuvuodesta. Hyvää ja
virkistävää kesää!
Tuula Hirvonen
puheenjohtaja, Yliopistonlehtorien liitto
|